Laulaja Sara Siipolan 3 tärkeintä kotia: Viimeinen muutto vei pois Helsingistä, ja tältä koti näyttää

Kevään Uuden Musiikin Kilpailussa suuren yleisön suosikiksi nousseelle Sara Siipolalle koti on turvasatama ja pyhä paikka. Tällä haavaa Saran musiikki soi tiuhaan eri radiokanavilla, ja Siipola itse tykkää kotoilla – jos ei ole keikoilla tai tekemässä uutta musiikkia.

Siipola kertoo kolmesta kodistaan, joilla on ollut hänelle erityinen merkitys.

1. Omakotitalo Laihialla

Ensimmäiseen elämänsä tärkeimmistä kodeista Siipola muutti, kun hän oli neljäsluokkalainen. Sara antoi tunteidensa näkyä ja kuulua jo asuntonäytössä.

– Kun menin huoneeseen, jossa oli vaaleanpunaiset seinät, huusin kovaa, että ”tää on mun huone”. Tunsin mustasukkaisuutta muita näytössä kävijöitä kohtaan.

Muuton jälkeen Siipola perusti vaaleanpunaiseen huoneeseensa kampaamon. Sukulaiset maksoivat kampausten teosta ja hiustenleikkuusta aina muutaman euron.

Siipolaa kiinnosti myös sisustaminen.

– Olisin halunnut sisustaa koko talomme, mutta aina joku alkoi säätää ja esimerkiksi iskän sukkia löytyi vääristä paikoista. Itse ihailin ranskalaisuutta. Puutarhassamme oli ranskalaistyyliset kalusteet ja halusin aamupalalle croissanteja ja juustoja. Haaveilin, että joskus vielä asuisin Pariisissa.

Siipolan vanhemmat miettivät, mistä tytär mahtoi olla perinyt kaukokaipuunsa. Siipolan kolme nuorempaa sisarusta olivat tyytyväisiä elämään seitsemäntuhannen asukkaan Laihialla.

Halu päästä isompiin ympyröihin voimistui teinikapinan aikaan. Arjessa tyytyi siihen, että pystyi lukitsemaan oman huoneensa oven ja sai sitä kautta omaa rauhaa. Kymmenen vuotta nuorempi pikkusisko olisi ollut aina valmis liittymään seuraan.

– Siskoni lähetteli oven alta lappusia varsinkin kun minulla oli kavereita käymässä. Kaverit sanoivat, että pyydetään siskosikin mukaan.

Nykyisin vaaleanpunainen huone kuuluu pikkusiskolle, mutta lapsuudenkoti tuntuu yhä kodilta. Siipola kutsuu kotia muumitaloksi, onhan kuusihenkiselle perheelle hankitussa talossa paljon erilaisia tiloja ja oma piha.

– Nyt kun lapset ovat suurimmaksi osaksi muuttaneet pois, vanhempani kaipaavat aiempaa hälinää. He tykkäävät, kun tuon kavereitani kotiin – viimeksi kun olimme Pohjanmaalla keikalla, koko seitsemänhenkinen porukkamme majoittui muumitalossamme.

2. Kerrostaloasunto Helsingin Kampissa

Laihialta muutettuaan Siipola asui ensin Seinäjoella ja myöhemmin Lahdessa. Kummatkin kerrostaloasunnot tuntuivat välietapeilta.

– Seinäjoella asuin siksi, että opiskelin Ilmajoella musiikkia ja Lahdesta käsin kävin lähes päivittäin Helsingissä musiikkia tekemässä, Siipola kertoo.

Muutto Helsingin Kalevankadulle tuntui käänteentekevältä ja asunto juuri omannäköiseltä. 31-neliöiseen uniikkiin kotiinsa Siipola hankki sellaisia huonekaluja, jotka ovat seuranneet häntä myös nykyiseen kotiin.

– Olen ollut elämän romantisoija jo pienenä ja rakastan romantisoida ympäristöäni, Siipola sanoo.

Kalevankadun kodissa häntä viehättivät niin korkeat huoneet, isot ikkunat ja ikkunalaudat kuin talon historiakin. Siipola ei ole suinkaan ainut taiteilija, jota vanha talo oli inspiroinut.

– Oli hienoa ajatella, kuinka Sibelius oli aikanaan antanut pianotunteja meidän talossamme.

Siipola vietti keskusta-asunnossaan aluksi sinkkuelämää. Kotiin tuli woltattua ruokaa ja ulkona tuli käytyä nykyistä enemmän.

Sitten kotiin asettui rescue-koira Bruno.

– Viipurista tullut Bruno arasteli tiettyjä koiria. Itse ajattelin, että Kampin kadut ovat hänelle liian kapeita. Tilanne alkoi itkettää kesken yhden koiralenkin.

3. Rivitaloasunto Espoossa

Siipola ei hihkunut innosta, kun hänen miesystävänsä ehdotti asuntonäyttöä Espoossa sijaitsevalla pientaloalueella. Reilu vuosi sitten pidetyssä asuntoesittelyssä päätettiin kuitenkin lähteä käymään.

– Aluksi sanoin, että vastahan olen tullut peltojen keskeltä – taasko pitäisi palata.

Helsinkiin oli ennättänyt tottua neljässä vuodessa. Erityisesti Siipola oli nauttinut siitä, että Kampissa sijainnut koti oli periaatteessa keskellä kaikkea.

Vastavalmistuneen rivitaloasunnon nähdessään hänen mielensä muuttui. Siipolaan vetosi niin ympäröivä luonto kuin se, että asunto oli kaksikerroksinen. Tilat hohtivat uutuuttaan, ja niissä oli korkeat ikkunat.

– Viehätyin myös taloyhtiön saunatiloista. Ajattelin, että muuton jälkeen käytän jacuzzia päivittäin.

Brunosta näki pian, että koira viihtyi paremmin Espoossa kuin Helsingissä.

– Meidän läheltämme lähtee lenkkimaastoja joka suuntaan. Nautimme metsässä kiertelystä, ja myös parvekkeemme on Brunolla kovassa käytössä. Talvellakin Bruno haluaa jo aamuisin useaksi tunniksi parvekkeelle. Hän rakastaa varsinkin lähistöllä liikkuvien peurojen kyttäämistä.

Sisällä ihmiset tekevät tilaa koiralle. Bruno valitsee usein sohvan parhaan paikan, eikä Siipola raaski tuuppia Brunoa pois sängystäkään.

– Ennemmin nukun itse vaikka puoliksi poissa sängystä ja peitotta, Siipola kertoo.

Puolisolle annettava välillä periksi

Nykyinen koti on Siipolan ensimmäinen rivitaloasunto. Hän kertoo maadoittuvansa yläkerran meikkauspisteellään ja rakastaa showroom-tyyppisen pukeutumistilansa järjestelyä.

– Olen aina rakastanut kauneutta, mutta sisustamisessa annan joissain kohtaa periksi avomiehelleni. Jos minä saisin päättää, hänen pleikkarijuttunsa eivät olisi esillä olohuoneessamme.

Kotityöt pariskunta jakaa kiinnostuksen mukaan. Siipolan puolisolle on tärkeää, että kotona on imuroitu, mopattu ja pyyhitty pinnat. Siipola ei säiky yksittäisiä pölypalloja, mutta pitää huolen järjestyksestä.

– Keikoilla olen joutunut totuttelemaan siihen, että matkalaukussani kaikki on hujan hajan. Vastapainoksi kaikkien yksittäistenkin tavaroiden on oltava paikoillaan kotona. Nyt tuntuu, että elämä on sekaisin, sillä en ole vielä ennättänyt purkaa viimeisimmän keikkareissuni laukkua.

Kun töissä on ollut hektistä ja paljon ihmisiä ympärillä, kotona on ihana vetäytyä omaan rauhaan.

Ihan kaikkea Siipola ei ole ennättänyt hyödyntää kuten alussa ajatteli.

– Taloyhtiön saunassa olen käynyt silloin tällöin, mutta jacuzziin olen ennättänyt vasta pari kertaa.

5 kysymystä kodeista

Esine, joka on kulkenut mukanasi kodista toiseen?

– Muistolaatikot. Paljon muistoja lapsuudesta ja aikuisuudesta, ala-asteella tekemiäni biisejä ja monia ensimmäisiä kertoja. Ensimmäinen passikuvani, ensimmäisen keikkani pääsylippu sekä festareiden backstage-passeja löytyy.

Mitä muistat ensimmäisestä lapsuudenkodistasi?

– Muutin lapsena kuusi kertaa. Ihan ensimmäinen kotimme oli tummanvihreä vanha kerrostalo ja meillä oli auringonkukkaverhot.

Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä kodissasi?

– En mitään. Ajattelen, että kodilla on tunteet ja sille tulee paha mieli, jos sanon siitä jotain negatiivista. 

Ensimmäinen ostamasi koti?

– En ole vielä ostanut omaa asuntoa.

Minkälaisesta kodista haaveilet, millainen on seuraava kotisi?

– Se tulee olemaan omistusasunto. Unelmanani olisi vielä joskus asua omakotitalossa – täytyy vain ensin säästämisen lisäksi valmistautua pihatöihin.