Onni löytyi kotiseudulta, ei keskustan vilskeestä
Muutaman vuoden keskusta-asumisen jälkeen Melina Pitkänen, 25, päätti palata takaisin kotiseudulleen Espooseen. Asuminen Helsingin ydinkeskustassa ei tuntunutkaan omalta.
Kehtaisinko mennä maitojunalla kotiin?
Melina Pitkänen istui 32-neliöisessä yksiössään Helsingin keskustan kupeessa ja tunsi itsensä onnettomaksi. Elettiin loppuvuotta 2020, tiukkojen koronarajoitusten ja kotiin eristäytymisen aikaa. Pitkänen oli muuttanut vuoden alussa lapsuudenkodistaan Espoosta pääkaupunkiin päästäkseen lähemmäs kouluaan ja keskustan palveluita.
- Halusin viettää huoletonta opiskelijaelämää kaiken keskellä, hän sanoo ja huokaa.
Pitkänen asui lapsuutensa ja nuoruutensa Espoon Laurinlahdessa. Koti oli kaksikerroksinen rivitaloasunto, jossa oli riittävästi tilaa Pitkäselle, hänen vanhemmilleen ja muutamaa vuotta nuoremmalle veljelle. Hän rakasti aluetta.
Laurinlahti oli rauhallinen ja turvallinen paikka. Merenranta lähellä ja paljon luontoa ympärillä.
Teini-ikäisenä Pitkänen haaveili omasta rauhasta ja uusista kuvioista. Perhe muutti noihin aikoihin uuteen, entistä tilavampaan kotiin parinsadan metrin päähän entisestä. Pitkänen oli tyytyväinen.
Kun hän aloitti kuvataidelukion Helsingin Kalliossa, koulumatka piteni 45-minuuttiseksi. Välillä bussissa istuminen tylsistytti, mutta siihenkin tottui.
- En oikeasti koskaan halunnut Espoosta pois.
Harmitti lähteä bileistä ensimmäisenä
Etäisyys Helsinkiin alkoi toden teolla rassata vasta kun Melina Pitkänen aloitti parikymppisenä opinnot ammattikorkeakoulussa Helsingin Arabianrannassa. Koulumatkaa oli tunti suuntaansa.
Kuvioihin tuli uusia ystäviä ja myös opiskelijarientoja. Harmitti lähteä bileistä aina ensimmäisenä siksi, että viimeinen bussi kotiin lähti aikaisin.
- Nyt jälkikäteen olen tajunnut, että aloin tuntea jonkinlaista painetta muuttaa omilleni. Moni luokallani oli muuttanut opiskelijakämppään Helsinkiin ja ajattelin, että olen sen ikäinen, että minunkin pitäisi.
Muutto ei tapahtunut hetken mielijohteesta, vaan Pitkänen harkitsi asiaa huolella. Eritoten häntä mietitytti raha: vanhemmilla asuminen oli ilmaista, omilleen muuttaessa olisi pakko hankkia työpaikka vuokranmaksua varten.
Päätös syntyi oikeastaan vasta kun sopivaa asuntoa tarjottiin hopeatarjottimella.
Pitkäsen ystävä oli muuttamassa pois edullisesta vuokrayksiöstään Helsingin Kruununhaasta ja kysyi, kiinnostiko kämppä Pitkästä. Vuokra oli 780 euroa sisältäen vesimaksun. Lisäksi asunto sijaitsi täydellisesti koulun ja keskustan välimaastossa. Koulumatka lyhenisi varttiin.
Pitkänen laski, että opintotuki ja asumislisä kattaisivat melkein koko vuokran. Lisäksi hänellä oli jonkin verran säästöjä kesätöistä.
Olin ensimmäistä kertaa omillani ja yhtäkkiä täysin yksin.
- Pärjäsin säästöillä muutaman kuukauden ja sitten sain osa-aikaistyön vartijana. Tulin hyvin toimeen omillani.
Pandemia iski päälle käytännössä heti muuton jälkeen. Pitkänen uskoo, että olisi perunut koko homman, jos olisi tiennyt tulevasta.
- Olin ensimmäistä kertaa omillani ja yhtäkkiä täysin yksin. Se ei ollut kivaa, ei todellakaan.
Puolen vuoden yksin asumisen jälkeen Pitkänen tunnusti äidilleen haaveilevansa kotiinpaluusta. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja kaipasi seuraa.
- Teimme sellaisen järjestelyn, että mutsi saattoi mennä pariksi yöksi kämpälleni, tavata ystäviään stadissa ja sai olla omassa rauhassa. Minä taas pääsin Espooseen muun perheen luo.
Uusi koti ei tuntunutkaan kodilta
Helsingin koti ei koskaan tuntunut kodilta. Kyse ei ollut pelkästään koronasta.
Asunto sijaitsi vanhassa, idyllisessä kivitalossa. Vaikka talo oli eittämättä tunnelmallinen, siinä oli omat ongelmansa. Sokkeloinen pohjaratkaisu teki asunnosta epäkäytännöllisen ja ahtaan. Sisäpinnat olivat nähneet parhaat päivänsä ja keittiössä ei ollut tilaa esimerkiksi tiskikoneelle.
- Asunto sijaitsi hissin vieressä. Hissistä kuului kotiini sisälle hirveä meteli aina, kun sitä käytettiin.
Alue itsessään oli Pitkäsen mieleen. Vanhat talot henkivät historiaa, ja kaduilla riitti vilinää aamusta iltaan. Oli ihanaa käydä iltakävelyllä merenrannassa ja katsella pienten kivijalkaliikkeiden näyteikkunoita. Palvelut ruokakaupoista kahviloihin, ravintoloihin ja yökerhoihin löytyivät kävelymatkan etäisyydeltä.
- Siihen kaikkeen kuitenkin tottui ja turtui nopeasti. Lisäksi laiskistuin, enkä enää jaksanut kävellä mihinkään. Kuljin aina raitiovaunulla, Pitkänen sanoo.
- En osannut enää arvostaa keskustaa ja sen mahdollisuuksia.
Pitkänen alkoi etsiä uutta kotia.
- Aloin ymmärtää, että kaipasin lähemmäs perhettäni ja ystäviäni. Halusin ympäristöön, joka oli tuttu ja turvallinen.
Tänne minä kuulun
Vastaan tuli pian 33-neliöinen yksiö Matinkylästä.
Juuri remontoitu, parvekkeellinen asunto sijaitsi aivan kauppakeskus Iso Omenan vieressä ja metroaseman vieressä. Avaran pohjaratkaisun ansiosta asunto tuntui tilavalta ja valoisalta. Vuokraa ja vesimaksua siitä pyydettiin yhteensä 700 euroa.
- Hengailin Iso Omenassa paljon nuorena, joten alue tuntui heti kotoisalta. Oli lopulta helppo päätös muuttaa.
Pitkänen muutti uuteen kotiinsa maaliskuussa 2022 ja asuu siinä edelleen. Kahvilassa ja kaupassa käyminen on vähentynyt Helsinki-ajoista, mutta Pitkänen pitää sitä positiivisena asiana. Elämisen kulut ovat nyt matalammat.
Maitojuna-ajatus ei ole lopulta piinannut häntä juurikaan. Kaverit eivät juurikaan ole muuttaneet takaisin kotikaupunkiinsa, mutta he olivat kovin kannustavia, kun Pitkänen kertoi aikeistaan.
- Minulle päätös palata takaisin kotiseudulle oli helppo ja ehdottomasti oikea.
Valmistumisensa jälkeen Pitkänen kävi hetken aikaa töissä Helsingissä, mutta tekee nykyisin töitä kotoaan. Ruuhkaisessa metrossa kulkeminen muistutti Pitkästä siitä, miksi hän alun perin muutti Espoosta pääkaupunkiin.
- Jos pitäisi olla toimistolla joka päivä, kantaisin kamani nöyrästi taas Stadiin, hän arvelee.
Tällä hetkellä Pitkänen kuitenkin viihtyy Espoossa. Kaikki palvelut löytyvät viereisestä ostoskeskuksesta, mutta lähellä ovat myös perhe, ystävät ja luonto. Pitkänen odottaa eritoten kesää. Hänen vanhemmillaan on läheisessä venerannassa purjevene, ja ilmojen lämmettyä pääsee taas merelle.
- Nyt on vahvasti sellainen fiilis, että tänne minä kuulun.
25-vuotias kuvatoimittaja asuu Espoossa. Harrastaa pianonsoittoa, piirtämistä, laskettelua ja skeittaamista.
| Etsitkö uutta kotia? Löydät OP Kodin myynnissä olevat asunnot täältä |
Lue myös:
Vuokra-asunnon vakuuttaminen on kolmen palan palapeli
Irja, 72, muutti karjatilalta kerrostaloon elämän keskelle: ”Minä lähdin mieluummin jo valmiille”