Kun Hannele Friman, 62, herää aamulla, hän kävelee pihalle tutkimaan, millainen päivän säästä on tulossa. Kotipihan kukkien ja viljelykasvien kunto on ensimmäinen tarkistettava asia myös silloin, kun Friman palaa kotiin kyläiltyään eri kaupungeissa asuvien lastensa luona.

Isosta pihasta ja kasviloistosta on kiittäminen viittä kämppäkaveria, joiden kanssa Friman asuu kommuunia Tampereella.

– Kommuuniasumisen takia pystyn asumaan omakotitalossa ja pääsen ruopsuttamaan kukkapenkkejä. Aiemmin asuin Helsingissä ja maksoin kallista vuokraa kerrostalokaksiosta, Friman sanoo.

Koti löytyi Facebookin yhteisöasumisryhmästä. Friman innostui ja muutti Tampereelle, vaikka ei tuntenut kaupungista ketään.

– Olen pyrkinyt ajattelemaan, että koti on siellä missä sydän on, hän sanoo.

Turhan steriili senioriasunto

Uuden kodin hankinta tuli ajankohtaiseksi pari vuotta sitten, kun Friman sai olkapäävamman ja eläkkeelle jääminen alkoi lähestyä. Friman kävi katsomassa Helsingissä muutamia senioriasuntoja, mutta ne vaikuttivat hänestä turhan steriileiltä.

Hän oli seurannut tamperelaisen kommuunin perustamiskuvioita netissä ja päätti hakea itsekin asukkaaksi.

Vieraiden ihmisten kanssa samaan taloon muuttaminen tuntui seurallisesta ihmisestä luontevalta. Läheisetkin ottivat päätöksen hyvin vastaan. Yksi Frimanin pojista kyseli varovasti, minkälaista väkeä talossa asuu. Tytär usutti muuttamaan kommuuniin ja auttoi löytämään sopivan yhteisön.

– Monelle itseäni vanhemmalle ystävälle ajatus kommuuniasumisesta oli outo, vaikka se heitä periaatteessa kiinnostikin. Muutama totesi, että heistä ei olisi samaan.

Yhteisöstä saa seuraa ja turvaa

Tulevaisuudessa entistä useampi meistä todennäköisesti asuu kuten Friman – jos ei kommuunissa, niin muulla tavoin yhteisöllisessä kodissa. Vanhustyön keskusliiton ja Ilmarisen tänä vuonna julkaisemassa tutkimuksessa ‍kävi ilmi, että yhteisöllinen asuminen kiinnostaa joka kolmatta 62–68-vuotiasta.

Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia yhteisöllisestä asumisesta ja erityisesti sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia arvoja kuin heillä. Syinä mielenkiintoon asua yhteisöllisesti mainittiin muun muassa turvallisuus, seura ja kohtuulliset asumiskulut.

Kiinnostus ei vielä toistaiseksi näy suurena yhteisöllisen asumisen läpimurtona, sillä yksin asuvien määrä on liki tuplaantunut Suomessa reilussa 20 vuodessa.

Uusia asumismuotoja kuitenkin syntyy kaiken aikaa. Helsingissä rakenteilla olevassa Jätkäsaaren kaupunginosassa Koti kaupungissa -yhdistys on rakennuttanut yhteisöllisen kerrostalon, jossa on asuntojen lisäksi yhteisiä tiloja harrastamiseen ja yhdessäoloon. Parhaillaan yhdistys rakennuttaa vastaavaa, 39 asunnon yhteisöllistä kerrostaloa Helsingin Sompasaareen.

Myös Helsingin Kalasatamassa toimii useita aktiivisia yhteisöjä. Esimerkiksi Kotisatama-talon seniorit ovat suunnitelleet yhdessä talon toiminnan aina rakentamisesta organisoitumiseen asti. Palveluita pidetään yllä asukasvoimin: asukkaat siivoavat ryhmissä 500 neliön yhteistilat sekä kokkaavat yhteisen arki-illallisen.

Kipinä syttyi 1980-luvulla

Frimanille ajatus kodin jakamisesta ventovieraiden kanssa ei ollut uusi. Hän kiinnostui yhteisöllisestä asumisesta ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla, kun pani silloisen puolisonsa kanssa arjen pystyyn vieraassa kaupungissa Rovaniemellä.

– Naapurin emännällä oli samanikäiset lapset. Olimme usein yhdessä pihalla, ja sitten jompikumpi meistä äideistä meni laittamaan ruokaa koko porukalle. Oli mukavaa, kun arjessa oli seuraa ja apua, Friman sanoo.

Jo tuolloin moniin suomalaisiin kaupunkeihin alettiin puuhata asuinyhteisöjä. Jyväskylän asuntomessuilla vuonna 1984 esiteltiin Tuulenkylä, joka sisälsi omat yksityiset asunnot sekä yhteisiä tiloja. Talo oli saanut inspiraationsa muista Pohjoismaista.

Erilaiset elämänrytmit

Tamperelaiskommuunia suunniteltiin alun perin kodiksi yli 55-vuotiaille. Kun kaavaillun ikäisistä asukkaista oli pulaa, ikärajassa joustettiin. Tällä hetkellä talon nuorin asukas on 39-vuotias, ja keski-ikä on 52. Muutama asukas on puolentoista vuoden aikana vaihtunut tai vaihtumassa esimerkiksi seurustelukumppanin löytymisen vuoksi. Asukkaat valitsevat uudet kämppäkaverinsa itse.

Talon päävuokranantaja on 27-vuotias arkkitehti ja yhteisövalmentaja, joka kokoaa tarkoituksella kommuuneja.

– Olen käsittänyt, että vuokraemäntämme haluaa edistää yhteisöllisyyttä ja asuu itsekin tahollaan yhteisössä.

Kommuuni on 1960–1970-lukujen taitteessa rakennettu omakotitalo. Asukkaiden huoneet ovat 11–15 neliön kokoisia, ja kaikki muut tilat ovat yhteisessä käytössä.

Rinta rinnan asuvat kämppikset viettävät yhdessä aikaa vaihtelevasti.

– Aika harvoin puuhailemme yhdessä. Talvella istuin usein itsekseni television ääressä kutimieni kanssa. Rytmit ovat erilaisia, kun osa käy töissä, osa opiskelee ja muutama on eläkkeellä.

Koska kuudesta asukkaasta kolmella on erityisruokavalio, esimerkiksi yhteisen aterian valmistaminen vaatii vaivannäköä.

– Saatamme kyllä joskus leipoa tai kahvitella. Talvella osa meistä kävi yhdessä Frantsilan luomuyrttitilalla. Talossa asuu saunalautan kippari, joka vei meidät viime kesänä kahdesti saunalauttailemaan, Friman kertoo.

Tiukat tavat saa unohtaa

Yhteisössä asuminen luo Frimanille turvallisuuden tunnetta. Kerran hän joutui huutamaan yöllä apua olkapäävammansa takia. Kämppis hälytti ambulanssin. Toki asukkaiden erilaiset luonteet aiheuttavat joskus myös törmäyksiä.

Eniten erimielisyyksiä herättää siivoaminen. Aiemmin talossa siivosivat ne, jotka olivat paikalla ja joita villakoirat alkoivat ensimmäisenä näykkiä. Siivousvuorot käynnistyivät tovi sitten yhteisestä päätöksestä.

– Vuorot löytyvät nyt jääkaapin ovesta. Pyrimme myös pitämään talokokouksia. Olemme keskustelleet esimerkiksi siitä, mihin vuorokaudenaikaan keittiössä saa kolistella ja vaikkapa vatkata taikinaa sähkövatkaimella. Koska kaikki ovat aikuisia, asioista on aina saatu sovittua helposti.

Frimanin mukaan yhteisöasuminen vaatii hieman sosiaalisuutta ja sitä, ettei itsellä ole tiukkoja tapoja, joita edellyttää myös muiden noudattavan. Myös avoimuutta ja rehellisyyttä tarvitaan.

– Mielipiteen sanominen suoraan ja nätisti on suotavaa, jottei tule selän takana puhumista. Tarvitaan myös ratkaisukeskeisyyttä ja intoa hoitaa asioita mieluummin kuin päivitellä niitä.

– Samanlaista se on yhteisössä kuin perheenkin kanssa, paitsi että pienten lasten vanhempana ei voi laittaa hattua päähän ja lähteä ulos kävelemään. Yhteisössä voi, ja joskus on parempikin vetäytyä hetkeksi vaikka omaan huoneeseen, Friman sanoo ja nauraa.

Tavat vakiintuvat nopeasti

Puolitoista vuotta sitten, kun kommuuni sai alkunsa, kaikki asukkaat myös toivat yhteisiin tiloihin tarjolle omia huonekalujaan ja keittiövälineitään. Talo alkoi tuntua kodilta nopeasti, kun jokainen toi mukanaan jotain omaansa.

– Muuttopäivänä tosin huomattiin, että paistinpannuja ja vispilöitä on liikaa. Meitä oli silloin asukkaina kolme aikuista naista, Friman muistelee ja nauraa.

Myös naapureita informoitiin heti alkutaipaleella.

– Ensimmäisen kesän aikana kutsuimme naapureita kylään, ja lähitaloista tuli aikamoinen porukka. Suhtautuminen oli myönteistä, eikä kellekään jäänyt oloa, että mikä ihmeen hörhökommuuni me olemmekaan.

Nyt kommuunin käytännöt ovat jo niin vakiintuneet, että asukkaat harkitsevat monilta työpaikoilta tutun perehdytyskansion tekemistä.

– Siinä kerrottaisiin uusille asukkaille talon tapoja ja asioita, joita on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi kodinkoneista ja yhteisistä tiloista.

Friman on asumismuotoonsa tyytyväinen.

– On mukavaa voida keskustella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain sanoa kaupan kassalle kiitos ja näkemiin, hän sanoo.

Hän sanoo toisinaan kaipaavansa omaa huonettaan väljempää tilaa, mutta tässä elämäntilanteessa kommuuni on Frimanille toimiva asumisratkaisu.

– Ja vaikka matkani joskus jatkuisi esimerkiksi vanhaan kotikaupunkiini Jyväskylään, en enää koskaan halua pieneen kerrostaloasuntoon yksin asumaan.

​

Kiinnostaako kommuuniasuminen?

Kommuuneja voi etsiä esimerkiksi Facebookin Yhteisöasuminen - Kommuunit koolle‍ -ryhmästä tai tori.fi‍-nettisivulta.

Yhteisöön voi päästä myös osallistumalla yhteisöllisen kerrostalon ryhmärakennuttamiseen tai hankkimalla jo rakennetusta yhteisöllisestä kerrostalosta vapautuvan asunnon omakseen. Pienemmissä yhteisöissä, kuten pienissä kerrostaloasunnoissa ja omakotitaloissa, on tarjolla erityisesti vuokrahuoneita yhteisellä keittiöllä, pesu- ja oleskelutiloilla.

Senioreille on tarjolla myös yhteisöllistä asumisoikeusasumista.

Tervetuloa tutustumaan uuteen OP Koti -palveluun‍. Kokoamme sinne yhteen OP-Kiinteistökeskuksen kohteet ja palvelut, ajankohtaiset asumisen vinkit sekä arjen palveluntarjoajat.