Vapaa-ajan asunnoksi ostetusta piilopirtistä tuli Tuulan pysyvä koti: ”Kaupungissa tuntuu, että saa henkeään pidätellä”

Syksyä enteilevä tuuli pyörittää ilmassa koivun siemeniä vallattomasti pitkin pihaa. Vanhan keltaisen talon kuistilla istuu harmaahiuksinen nainen. Hän on Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian professori emerita Tuula Vaskilampi, 80.

Ollaan Säyneisissä Pohjois-Savon maaseudulla, kaukana kaupunkikeskustoista. Vaskilampi siirtyy sisätiloihin kävellen hieman vaivalloisesti rollaattorin avulla. Vaikka ikä on tuonut mukanaan vaivoja, hän on asunut jo 30 vuotta suurimman osan vuodesta maaseudulla puulämmitteisessä talossaan ilman autoa. Täällä hän viihtyy, toisin kuin kaupunkikodissaan Kuopiossa.

− Parasta täällä ovat ensimmäiseksi ihmiset ja toiseksi luonto. Kaupungissa elämä on niin rauhatonta, on liikennettä ja ne sähköpotkulaudatkin. Siellä tuntuu, että saa henkeään pidätellä, Vaskilampi selittää.

Vaskilampi on sopeutunut niin hyvin maaseutuelämään, että siirsi kirkonkirjansa vuoden 2023 alusta Säyneisiin. Samalla hän toteutti unelmansa muuttaa pitkäaikainen kakkoskotinsa varsinaiseksi kodikseen. Paikan tärkeys on korostunut sen jälkeen, kun yliopistomaailma jäi elämästä pienemmälle huomiolle. 

− Tiedän, millaista on asua maailman metropoleissa. Asuin yliopistourani aikana puolitoista vuotta Lontoossa ja matkustin paljon myös muualla Euroopassa. 

Muuttopäätös vei kuitenkin kauan aikaa.

− Välillä oli vaikeaa tietää, missä haluaa asua.

Korvaamaton paikallisapu 

Alun perin Vaskilampi osti tilan vapaa-ajan kodikseen edesmenneiden siskonsa ja veljensä kanssa. Talo ja piharakennukset ovat aiemmin palvelleet muun muassa metsätyömiesten tukkikämppänä ja sittemmin yksityisasuntona.

− Vaikka perheemme asui Kuopiossa, olen osittain kasvanut maalla. Äitini oli kotoisin läheiseltä Muuruvedeltä. Olen tavallaan tullut juurilleni.

Pitkään hän asui osan vuodesta tilalla sisarensa kanssa. Vaskilampi toimi sisarensa omaishoitajana tämän viimeiset elinvuodet, kunnes sisar menehtyi noin viisi vuotta sitten. Vaikka Vaskilampi rakastaa nykyistä elämäänsä maaseudulla kahden kissansa kanssa, ovat sosiaalinen elämä ja verkostot Säyneisen kylän asukkaiden kanssa hänelle silti elintärkeitä.

− Olen niin epäkäytännöllinen kuin vain voi olla. Siksi täällä on tiedettävä, keneltä saa tarvittaessa apua. 

Asia konkretisoitui äskettäin, kun vesiputki tukkeentui ja talon kellariin tulvi vettä. Vaskilampi soitti tutuille putkimiehille hätätilanteesta, ja pian neljä miestä kiirehti säiliöautolla huhkimaan vuodon kanssa. Ongelma saatiin lopulta kuriin.

Toisella kertaa palohälytin alkoi huutaa kimakasti keskellä yötä, kun sen patterit olivat loppuneet. Vaskilampi soitti naapurilleen pyytääkseen apua.  

− Naapuri tuli yöuniltaan tänne ja sanoi avuliaasti ”soitto teiltä, apu meiltä”.

Tiedeuran tehneenä hän arvostaa paikallisten ihmisten hiljaista perinnetietoa siitä, kuinka maaseudulla pärjää.  

− Aina pitää muistaa kiittää ja kehua vuolaasti, kun saa apua. On kuitenkin vienyt oman aikansa, ennen kuin minut on hyväksytty osaksi kyläyhteisöä.  

Puulämmitystä, kissoja, kirjoittamista

Keittiössä Tupu-kissa makaa laiskana räsymatolla keskellä lattiaa. Se ei itsevaltiaan kissamaiseen tapaansa väistä edes emäntäänsä ja rollaattoria, kun Vaskilampi suuntaa olohuoneesta tietokoneelleen. Vaskilammelle sähköposti on jokapäiväinen yhteydenpitokanava. Yhteydet muihin tieteentekijöihin ja entisiin oppilaisiin pitävät mielen virkeänä.

− Täällä aika menee arjen pyörittämiseen, kuten talvella talon lämmittämiseen puilla. Kissatkin vievät osansa. Olen viime aikoina kirjoittanut puhtaaksi myös tarinoita, joita äitini kertoi eläessään. Ne vievät mukanaan. Ei kuitenkaan ole hyvä elää vain menneisyydessä, vaan elää tätä päivää. Siksi teen vielä töitä. 

Vaskilampi ohjaa yhä väitöskirjojen tekijöitä ja kirjoittaa tieteellisiin julkaisuihin sekä Savon Sanomiin. Hän pitää sähköpostilla yhteyksiä entisiin työkavereihinsa ja oppilaisiinsa niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän käy myös paikallisten asukkaiden järjestämissä ekumeenisissa keskustelutilaisuuksissa ja osallistuu itsekin niiden järjestämiseen puhujana ja hankkimalla puhujia.

− Kerran ranskalainen Itä-Suomen yliopiston kemiallisen ekologian professori James Blande kävi täällä puhumassa puiden vuorovaikutuksesta. Hän oli haltioissaan luonnostamme, puhtaista metsistä ja järvistä.

Vaskilammelle luontoarvot tulevat aina vaan tärkeämmiksi. Hän suree aukkohakkuita ja sitä, että metsät näyttävät hänestä nykyään puupelloilta. 

− Toisaalta ymmärrän, että moni täälläkin saa elantonsa metsästä. On hyvä, että asioista käydään paikallisissa tilaisuuksissa vuoropuhelua, hän pohtii.   

Suomi asuttuna ja maaseutu elävänä

Vaskilammen olohuoneen kunnostetusta pönttöuunista kohoaa savu sydäntalvellakin. Hänestä on tärkeää pitää maaseutu elävänä ja koko Suomi asuttuna. Näin Suomen heimot, kuten savolaiset ja pohjalaiset ja niiden kulttuurit säilyvät. Hänestä asiassa on kyse myös turvallisuuspolitiikasta. 

− On tärkeää, ettei maahan synny tyhjiöitä.

Vanhan talon ylläpito ja puulämmitys ovat opettaneet tiedenaiselle käytännöllisyyttä. On tiedettävä, miten lämmittää puilla niin, ettei huoneeseen tule häkää. Ukkosen tullessa taas on varauduttava, ettei myrsky vie mennessään pihan päivänvarjoa. 

Hänellä on yhä myös kaupunkiasuntonsa eräässä Kuopion vanhimmista kerrostaloista. Välillä talous on tiukilla, kun on kaksi paikkaa ylläpidettävänä. 

− Mutta ei minusta tunnu pahalta laittaa rahaa tänne Säyneisiin.  

Muita kakkoskotiin tai maalle muutosta haaveilevia Vaskilampi ohjaa tutustumaan paikallisiin ihmisiin.

− Siskoni oli minua avoimempi ja kutsui ihmisiä kylään. Opin häneltä sosiaalisuutta, jota tarvitsee pärjätäkseen maaseudulla.

Lue myös: 

Timo antoi mökkinsä ennakkoperintönä tyttärilleen: ”Nyt voin vain nauttia”‍

Irja, 72, muutti karjatilalta kerrostaloon elämän keskelle: ”Minä lähdin mieluummin jo valmiille”‍