Kaisa-Leena Koskenkorva ja Teemu Nykänen asuivat kahden pienen lapsensa kanssa omassa kerrostalokaksiossaan Helsingin Puotilassa. Vanhemmat kaipasivat kuitenkin tukiverkkojaan Satakunnassa.

He päättivät muuttaa takaisin Poriin, lähemmäs äitejään ja Koskenkorvan siskoa. Ensimmäinen suunnitelma oli myydä Puotilan kaksio ja ostaa omakotitalo Porista.

Edellisen asukkaan kissat olivat pissanneet lattioille, joten ne piti purkaa kokonaan.

– Soitin viime keväänä porilaiselle ystävällemme Ville Majasaarelle ja kysyin, olisiko hänellä tiedossa meille pientä asuntoa, johon voisimme muuttaa väliaikaisesti, kun etsimme taloa Porista, Koskenkorva sanoo.

Majasaari perheineen asuu Yyterin kartanon päärakennuksessa. Hän kertoi, että kartanon sivupäärakennuksen toinen asunto oli tyhjillään. Majasaari lupasi, että perhe saisi muuttaa sinne niin pitkäksi aikaa kuin halusi.

Kaisa-Leena Koskenkorva keittiössä kauramaito kädessä, keittiö on sisustettu vanhoilla kalusteilla, tapetti on kukallinen. Lattialla istuu yksivuotias Kerttu.

Koskenkorva vaihtoi siskonsa kanssa jääkaappeja, ja nyt molemmilla on oman perheen tarpeisiin sopiva jääkaappi.

Koskenkorvalle kartanon alue oli tuttu entuudestaan, sillä hän oli nuoruudessaan hoitanut Majasaaren lapsia kartanon päärakennuksessa ja viettänyt siellä pitkiä aikoja. Hän haaveili jo silloin, että asuisi jonain päivänä kartanon alueella. Nyt siihen tarjoutui yllättäen tilaisuus.

Myös Nykänen tykästyi ajatukseen. He vaihtoivat suunnitelmaa: pariskunta pisti omistusasuntonsa vuokralle ja muutti perheineen kartanon sivupäärakennukseen.

Remontin aikataulu venyi

Yyterin kartanon historia alkaa 1600-luvun loppupuolelta, jolloin se oli säteriratsutila. Päärakennuksen ja sivupäärakennuksen lisäksi kartanon alueella on muonamiesten talo, pehtoorin talo sekä vanhat navetta- ja tallirakennukset. 

Sivupäärakennus on peräisin 1700-luvun lopulta. Käsistään kätevä pariskunta halusi remontoida rakennuksessa sijaitsevan asunnon itse. He sopivat, että Majasaari maksaisi remontin materiaalit.

Perhe muutti viime kesän alussa Helsingistä Koskenkorvan äidin luokse kaksioon Porin keskustaan. Suunnitelmana oli saada remontti kesän aikana valmiiksi, koska tarkoitus oli vain hioa lattiat ja tapetoida seinät.

Aikataulu venyi, sillä edellisen asukkaan kissat olivat pissanneet lattioille, joten ne piti purkaa kokonaan. Koskenkorva ja Nykänen eivät halunneet tinkiä tulevan kotinsa ihanuudesta vaan päätyivät lopulta repimään lisäksi seinistä kaikki tapettikerrokset ja maalamaan seinät uudelleen.

Kuvassa Kaisa-Leena Koskenkorva pitelee tytärtään Kerttua, joka seisoo kerrossängyn yläpedillä. 4-vuotias Fanni kipuaa yläpedille.

Kertun, 1, ja Fannin, 4, kerrossänky on Koskenkorvan isän isoisän tekemä. 

Keittiöön he tekivät uuden katon. He poistivat keittiön kaapistosta laatikoiden etuosat, hioivat ja maalasivat ne ja ostivat nettihuutokaupasta laatikoihin uudet vetimet. Koskenkorva kunnosti keittiöön myös mumminsa vanhan tiskikaapin, jonka hän hioi ja maalasi.

– Lisäksi saimme kaveriltamme 1950-luvulta peräisin olevan kaapiston keittiöön.

Keittiön tärkeimmät huonekalut ovat Nykäsen isoisän tekemä vaarinkaappi ja Nykäsen isältä saatu vanha nojatuoli, jossa istumisesta on aina kova kilpailu.

Kaisa-Leena Koskenkorva laittaa lapsensa prinsessamekkoa rekille.

Kotiin tuli rutkasti säilytystilaa Koskenkorvan puolison Teemu Nykäsen rakentaman kaapin ansiosta.

Pariskunta päätyi lisäksi asentamaan keittiön ja eteisen seiniin vanhanaikaiseen tyyliin sopivan korkean puolipaneelin. Salin katosta he poistivat huokolevyt ja maalasivat katon valkoiseksi.

Nykänen rakensi työhuoneeseen myös suuren vaatekaapin, sillä vanhassa talossa ei ollut ennestään säilytystilaa lapsiperheen tarpeisiin.

Perhe pääsi lopulta muuttamaan uuteen kotiinsa marraskuussa 2024.

Kartanon arki on yhteisöllistä

Tärkein syy Poriin muuttamiseen olivat perheen tukiverkot. Nyt ne sijaitsevat lähempänä kuin he osasivat kuvitella: Nykäsen äiti, nelivuotiaan Fannin ja yksivuotiaan Kertun famu, on juuri muuttanut kartanon alueelle pehtoorin taloon.

Lisäksi Majasaaren perhe on Koskenkorvalle ja Nykäselle läheinen.

– Tällaisella alueella asuminen sopii ihmiselle, joka tykkää yhteisöllisyydestä ja ulkona puuhailusta.

Nykäsellä on kodissa työhuone, josta käsin hän työskentelee etänä helsinkiläiselle yritykselle. Asunnossa on myös suuri sali, jossa on lasten leikkinurkkaus, sekä yksi makuuhuone. Koko perhe nukkuu siellä.

Kaisa-Leena Koskenkorva pitelee Kerttua sylissään ja istuu leikkilampaan päällä perheen keittiössä. Nelivuotias Fanni istuu nojatuolissa nurkassa.

Keittiön nurkassa nököttävä vanha nojatuoli on lasten lempipaikka.

Pariskunta aikoo vielä remontoida itse kylpyhuonetta. He korjaavat sieltä yhden seinän, vaihtavat pesualtaan, rakentavat tason pesukoneen päälle ja lisäävät seinälle pienen puisen kaapin.

Muita asunnon remontointiin liittyviä tulevaisuudensuunnitelmia heillä ei ole.

– Koti tuntuu sopivan kokoiselta meidän perheellemme. Lasten kasvaessa mietimme tilannetta tarvittaessa uudelleen. Nyt he ovat vielä niin pieniä, etteivät he kaipaa omia huoneita.

Huonekalut itse tehtyjä tai käytettyjä

Koskenkorva ostaa mieluiten kaikki tarvitsemansa tavarat käytettynä.

– Olen oikea Tori-haukka.

Hän rakastaa cottage core -sisutustyyliä, joka ammentaa vanhan ajan maalaisromantiikasta ja luonnonläheisyydestä. Sillä tyylillä koti on sisustettu. Tavarat ovat 50–100 vuotta vanhoja.

Tyyliin sopivia huonekaluja on löytynyt mukavasti nettihuutokaupasta. Ruokapöytä on entinen sepän lankkupöytä, ja salin kirjahyllynä toimivassa hyllykössä on säilytetty aikanaan Porin Puuvillatehtaan työntekijöiden vaatteita.

Cottage core -tyyliin kuuluu myös itse tekeminen. Vanhempien parisänkyä ja salin sohvaa lukuun ottamatta kaikki kalusteet on ostettu käytettynä tai tehty itse. Lasten kerrossänky on Koskenkorvan isän ukin tekemä.

Lapsiperheen arki Yyterin kartanon sivupäärakennuksessa sujuu mallikkaasti. Koskenkorva kävelee päivittäin puolentoista kilometrin työmatkansa yhtenäiskoululle, josta hän sai opettajan paikan pian sen jälkeen, kun pariskunta oli viime keväänä päättänyt muuttaa Poriin.

Palvelut ruokakauppoineen ja kirjastoineen sijaitsevat parin kilometrin päässä.

– Ja sitten meillä on tuossa vieressä Yyterin upea, hienohiekkainen merenranta, Koskenkorva lisää.

Kaisa-Leena Koskenkorva katsoo ovensuussa hymyillen tyttärensä Kertun leikkiä, isosisko Fanni nojaa taustalla lipastoon lasten leikkinurkkauksen vieressä.

Lapset tykkäävät leikkiä salissa sijaitsevassa leikkinurkkauksessaan.