Välillä vuokralla – ei unelmien kotia tarvitse aina ostaa, Petra Urasto pohtii
Petra Urasto asuu perheineen unelmiensa kodissa, halutulla paikalla meren läheisyydessä. Hän päätti, etteivät suurperheen arjessa tärkeintä ole seinät ja maksaa asumisestaan mielellään nyt vuokraa. Tulevaisuudessa asunnon ostaminen on kuitenkin taas todennäköistä.
Kun Petra Urastolle iski ensimmäisen kerran vauvakuume, hän haaveili omakotitalosta ja farmarivolvosta. Ja ne hän hankki. Vantaalaisessa omakotitalossa Petra eli puolisonsa ja kolmen pienen lapsen kanssa tiivistä perhe-elämää lähellä luontoa.
– Kun olin kotona pienten lasten kanssa, tilava talo omalla pihalla oli todella tärkeä. Kolmen vuoden sisällä syntyneen pesueen arki oli hyvin kotikeskeistä. Siihen elämäntilanteeseen omakotitalo sopi minulle parhaiten, hän toteaa.
Kun Petra palasi työelämään ja lapset aloittivat koulun ja päiväkodin, alkoi kodin sijainnin merkitys korostua. Petra oli alkanut tuntea kaipuuta Helsingin Munkkiniemeen, jossa hän oli itse asunut lapsuutensa ja nuoruutensa. Myös hänen vanhempansa sekä isovanhempansa ovat sieltä kotoisin.
Kun Petra ja hänen lastensa isä sitten erosivat kymmenisen vuotta sitten, Petra hankki itselleen vuokra-asunnon lapsuuden kotimaisemista. Ensin Petra ja lasten isä päättivät pitää Vantaalla sijaitsevan omakotitalonsa. Ajatuksena oli, ettei perheen kolmen lapsen tarvitsisi muuttaa kodistaan, vaan vanhemmat asuisivat siellä heidän kanssaan vuoroviikoin.
Vuoroviikkoasuminen osoittautui kuitenkin hankalaksi, joten talo laitettiin myyntiin, ja lapset muuttivat Petran luokse. Omakotitalon myynnistä vapautuneet varansa Petra sijoitti osakkeisiin ja rahastoihin. Myös lapsille Petra perusti omat sijoitustilit.
Suurperheen unelmien vuokra-asunto
Eron jälkeen Petra tapasi nykyisen puolisonsa Aki Pollarin, jolla on kaksi lasta edellisistä liitoistaan. Suhteen alussa pari eleli omissa kodeissaan, mutta kun Petran ja Akin yhteinen lapsi Isabel syntyi vuonna 2017, he päättivät kokeilla yhdessä asumista. Akin molemmat lapset asuivat hänellä vuoroviikoin.
Aki laittoi Espoossa sijaitsevan rivitaloasuntonsa myyntiin, ja pariskunta alkoi etsiä yhteistä kotia. Sopivan kodin löytäminen seitsemälle hengelle ei ollut ihan pikkujuttu. Tapiolassa oli yksi kiintoisa asunto, jonka ostamista pariskunta harkitsi, mutta lopulta sijainti Munkkiniemessä tuli Petralle kaikista tärkeimmäksi kriteeriksi.
Kun perheessä on liuta lapsia, tilaakin tarvitaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Toivelistalla on vähintään viisi huonetta ja keittiö, takka, autotalli sekä pihapaikka, suuri lasitettu parveke, pesutupa, sauna, hyvät varastotilat ja sijainti meren ääressä Munkkiniemessä, joten asunnon hankinta lainarahalla alkoi paisua mahdottoman suureksi.
Lisäksi oli selvää, että tämän kokoluokan asunnon tarve oli väliaikainen – ensimmäinen lapsi tulisi muuttamaan pian, ja muutkin kohtuullisen lyhyellä aikajänteellä.
Toiveiden 120 neliön koti löytyi ihannepaikalta meren läheisyydestä ja oli vuokrattavissa.
Oli selvää, että tämän kokoluokan asunnon tarve oli väliaikainen.
Petralle seinien omistaminen ei ole tärkeää, vaan asunnon sen sijainti, tilat ja mielekäs, lapsiturvallinen ympäristö. Vuokra-asuminen sopii elämäntilanteeseen tällä hetkellä mainiosti.
– Asunnossa oli kaikkea mitä toivoin, ja eritoten sen sijainti ratkaisi kaiken. On toki arvokysymys ja jokaisen oma asia, mihin rahansa haluaa käyttää. Minulle asuminen on terveyden jälkeen merkittävin asia elämässä. Tässä kodissa sykkeeni laskee, ja minun ja lasteni on hyvä olla. Se on tärkeintä, Petra hymyilee.
Vuokraaminen myös mahdollisti koko ison perheen matkustamisen.
– Veimme lapsia myös useille kaukomatkoille, mikä ei olisi ollut yksinkertaista, jos meillä olisi valtava asuntolaina ja stressi sen hoitamisesta.
Vuokra-asumisen helppous sopii tähän hetkeen
Petran mielestä ison vuokra-asunnon hyvä puoli on se, että ensimmäinen huone on aina se kallein – ison vuokra-asunnon hinta on suhteessa edullisempi kuin pienen.
Kun vertailuun otettiin vielä omakotitalon kustannukset, öljylämmitys ja kohoavat kiinteistöverot - puhumattakaan kiinteistön ylläpitoon ja korjauksiin uppoavista kustannuksista - houkutti vuokra-asumisen kustannusten ennakoitavuus Petraa.
– Vuokra-asumisen kulut tietää etukäteen, ja asuminen on tosi helppoa. Kun asuntolainojen korot lähtivät nousuun, oli harvinaisen mukavaa olla asuntolainaton.
Taloyhtiössä, jonne Petra ja Aki lapsineen muuttivat, oli juuri tehty mittava ikkunaremontti.
– Jos ikkunaremontin kustannukset olisivat tulleet meille, olisimme pulittaneet pelkistä ikkunoista pienen kerrostaloasunnon verran, Petra toteaa.
Kulujen ennakoimisen lisäksi vuokra-asumisen parhaita puolia on sen helppous.
– Jos taloyhtiössä sattuu jotain, se ei ole vuokralaisen päänsärky.
Lumityötkin hoitaa huoltoyhtiö, Petra kiittelee ja muistelee, miten paljon työtä omakotitalossa oli kolmen pienen lapsen kanssa.
Kun lapset kasvavat ja tilaa tarvitaan vähemmän, vuokra-asunnosta pääsee myös joustavasti eroon.
Vielä joskus asuntokaupoille
Siinä missä Petra nauttii nyt isosta lapsilaumastaan ja hälinästä ympärillään, ensihoitajana ja palomiehenä työskentelevä Aki koki, että eläminen isossa laumassa ei ole hänen juttunsa.
– En pystynyt töiden jälkeen latautumaan hälinässä ja palautumaan töistä. Nukuin huonosti, Aki kertoo.
Elettyään yhteistä suurperheen elämää neljän vuoden ajan Aki vuokrasi itselleen asunnon alle kilometrin päästä Petran ja lasten kotoa. Akin vanhin poika oli muuttanut jo omilleen, ja tytär oli vuoroviikoin äidillään. Sopiva pieni kaksio löytyi läheltä.
Erilleen muutto oli käytännön järjestely, joka ei tarkoittanut eroa. Vapaa-ajalla pariskunta viettää edelleen yhteistä perheaikaa sekä Petran kodissa että Akin maatilalla Tammelassa. Omien töidensä ohessa Aki työskentelee yhdessä Petran kanssa pariskunnan yhteisessä Butik 33 Second hand -myymälässä Munkkiniemessä, jossa Petra työskentelee kokopäiväisesti.
Perhe maksaa vuokraa kahdesta asunnosta, mutta Petra ajattelee, että on asioita, joita ei voi arvioida vain rahassa. Lasten lapsuus on tässä ja nyt, hän toteaa.
– En koe tarvetta elää niin, että vanhemmuuteni arvo olisi jälkeeni jäävä perinnön arvo asunnon muodossa. Minulle asumisen ei tarvitse olla ainoa sijoituksen ja säästämisen muoto, kuten esimerkiksi omien vanhempieni ikäpolvelle, Petra toteaa.
Petran ja Akin elo kahdessa eri vuokra-asunnossakaan ei ole ikuista.
– Kun Akin tytär muuttaa omilleen, Aki muuttaa maatilalleen Tammelaan, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä.
Petra itse kertoo todennäköisesti ostavansa itselleen pienemmän asunnon Munkkiniemestä, kun perhe ei tarvitse enää niin paljon neliöitä.
– Haaveilemme Akin kanssa myös pensionaatin perustamisesta ikäihmisille Espanjaan, Gomeran saarelle, Petra paljastaa.
| Etsitkö uutta vuokra-asuntoa? Katso OP Kodin vuokrattavat asunnot täältä |
Lue myös: