Seniorien kimppakämppä tarjoaa seuraa ja tilaa

Kaikenikäiset ihmiset kaipaavat vertaistensa seuraa ja mahdollisuutta jakaa asioita. Eipä siis ihme, että moni seniori on alkanut haaveilemaan yhteisöllisestä mutta itsenäisestä asumisesta, jossa on oman rauhan lisäksi toisten ihmisten seuraa.

Yhteisöasuminen tarjoaa myös tilaa, koska omien neliöiden lisäksi käytössä on yleensä erilaisia yhteisiä tiloja.

Yhteisöllinen senioriasuminen on eri asia kuin palveluasuminen, sillä asumisyhteisössä jokainen vastaa itsestään.

– Asukkaat yhdessä päättävät asumiseen liittyvistä asioista. Yhteisön jäsenet voivat järjestää harrastusryhmiä ja illanistujaisia tai vaikka hankkia palveluita yhdessä, toteaa senioriasumista tutkinut dosentti Outi Jolanki Tampereen yliopistosta.

Pelisäännöt selviksi ja sopimukset paperille

Senioriasumiseen sopivat rakennukset ja pihat ovat esteettömiä ja rakennettu taipumaan asumiseen myös, jos tulee terveysongelmia. Elämistä helpottaa palveluiden ja julkisten liikenneyhteyksien läheisyys.

Yhteisön käyttöön tuleva asunto tai talo voi olla vuokrattu, yhteisomistuksessa tai vain yhden asukkaan omistuksessa, jolloin muut ovat alivuokralaisia. Se voi olla myös asunto-osakeyhtiö, jolloin päätöksentekoa ohjaa laki.

Eniten kitkaa asumisyhteisössä syntyy raha-asioista ja yhteisten töiden hoitamisesta. Jolanki kannustaakin jo suunnitteluvaiheessa keskustelemaan käytännön asiat läpi ja kirjaamaan päätökset paperille. Kokouksia on tärkeä jatkaa myös sen jälkeen, kun on muutettu yhteen.

– Raha-asioista ja vastuista kannattaa tehdä kirjallinen sopimus: Miten juoksevat kulut katetaan, kuka maksaa mitä ja kuka huolehtii laskujen maksusta? Entä miten hoituu siivous tai lumityöt, pidetäänkö talkoita ja niin edelleen, Jolanki listaa.

Kämppäkaveri ei ole omaishoitaja

Yhteisössä asuvat voivat tarjota toisilleen keskinäistä apua – yhdellä on ehkä auto kauppareissuja varten ja toisella vaikkapa tietokoneosaamista, josta muutkin hyötyvät.

On tärkeä sopia, missä menee auttamisen raja.

– Asumisyhteisö tuo myös turvaa. On luontevaa kysyä toisen vointia ja tarkistella, että kaikki on kunnossa, Jolanki pohtii.

On kuitenkin tärkeä sopia, missä menee auttamisen raja. Jolanki suosittelee, että hoivapalvelut kannattaa rajata avun ulkopuolelle, eli fyysinen hoitotyö kuuluu muille kuin kämppäkavereille.

Yksityinen henkilö voi yhteisössä asuessaan hakea julkisia koti- ja hoivapalveluita samalla tavalla kuin yksin asuessaan. Asumisyhteisö voi myös palkata yksityisiä palveluntarjoajia, kuten siivoajia ja kotipalveluyrityksiä.

– Esimerkiksi lähiravintoloiden kanssa pystytään sopimaan ruokatilauksista. Fysioterapeutti tai kampaaja voi käydä säännöllisesti visiitillä, ja alennuksiakin saatetaan neuvotella yhdessä.

Miten valitaan uusi asukas?

Sopimukseen kannattaa kirjata myös se, mitä tapahtuu, jos joku yhteisön jäsenistä muuttaa pois tai kuolee.

Rintaperilliset voivat sotkea jäljelle jääneiden asumiskuviota esimerkiksi muuttamalla itse yhteisöön, vaikka muut eivät sitä halua. Yhteiset sopimukset kannattaa myös kirjata jokaisen asukkaan testamenttiin juristin avustuksella.

– Fiksua olisi määrätä muille asukkaille osuuden etuosto-oikeus tai mahdollisuus etsiä uusi vuokra-asukas. Voihan perillisistäkin tulla osa yhteisöä, mutta sen pitää olla yhteinen sopimus, Jolanki toteaa.

Toimiiko yhteinen kämppä ystävien kanssa?

Vanhat ystävät voivat olla hyviä kämppäkavereita – tai sitten ei. Tärkeää on tuntea asuintoveri tai tutustua häneen. Jos on esimerkiksi reissannut yhdessä ja jakanut useaan kertaan hotellihuoneen tai Airbnb-huoneiston, voi jo aavistaa, toimisiko kimppa-asuminen.

Vanhat ystävät voivat olla hyviä kämppäkavereita – tai sitten ei.

– Jos kämppäkaveriehdokasta ei tunne ennestään, voisi olla hyvä testata asumista yhdessä sovitun ajan ennen pidempää sitoutumista, Jolanki ehdottaa.

Myös uusi mahdollinen asuinkaveri voisi testata asumisyhteisöä koeajan, kunnes kumppanuus vahvistetaan. Siitäkin kannattaa sopia, miten uusi asukas valitaan ja tarvitaanko yksimielinen päätös. 

– Kun käytännön asiat ovat hoidossa, yhteisössä voidaan keskittyä iloiseen yhteiseloon, Jolanki kannustaa.