Seuraavien vuosien aikana ikääntyvien osuus Suomen väestöstä kasvaa entisestään. Vuonna 2030 Suomessa ennustetaan olevan yli 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta, ja luku kattaa neljänneksen koko Suomen väestöstä.  

Mitä pitää huomioida, kun auttaa ikääntyvää vanhempaa löytämään kenties loppuelämänsä kodin, sosiaali- ja terveysministeriön toimintakyky-yksikön projektipäällikkö Marjaana Pennanen?

– Tärkeintä on kuunnella, mitä ikääntynyt itse haluaa asumisratkaisuilta. Myös ihmisen toimintakyky vaikuttaa sopivan loppuelämän kodin löytämiseen, Pennanen sanoo. 

Apua kunnan palveluneuvonnasta

Jos ei tiedä, mistä lähteä kodinhankinnassa liikkeelle, yhteys kannattaa ottaa oman asuinkunnan ikääntyvien palveluneuvontaan. Palveluneuvonnasta, kuten Helsingissä esimerkiksi Stadin Seniori-infosta, saa tietoa senioritaloista tai kunnan ja järjestöjen toiminnasta, palveluista ja eri hintavaihtoehdoista, jotka voivat vaihdella.

Aktiiviset seniorit ovat voineet vaikuttaa siihen, missä ja kenen kanssa he haluavat asua. Helsinkiläinen Aikalisä-senioritalo rakennutettiin ryhmärakentamishankkeena, jolloin kustannuksissa pystyttiin säästämään. Myös Kotisatama-talon suunnittelussa asukkaat ovat olleet mukana.

Yhteyden voi ottaa myös oman sote-alueen vanhuspalvelujen sosiaaliohjaajaan. Sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö tekee lakisääteisen yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin yhdessä asiakkaan kanssa.

–  Arvioinnissakin voidaan pohtia esimerkiksi eri asumisvaihtoehtoja asiakkaan näkökulmasta. Yhteydessä kannattaa olla hyvissä ajoin, vaikka akuutteihinkin kysymyksiin saa apua, Pennanen vinkkaa.

Jos sairaus tai korkea ikä on heikentänyt asianomaisen henkisiä kykyjä niin, ettei hän kykene itse hoitamaan asioitaan, edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu voi olla tarpeen. Sellaisen määrää Digi- ja väestötietovirasto tai tuomioistuin, ja edunvalvojana voi olla esimerkiksi omainen tai muu läheinen ihminen.

Asumisratkaisut ovat yksilöllisiä

Suurin osa yli 75-vuotiaista asuu omassa tutussa kodissaan. On yksilöllistä, kuka pystyy asumaan pitkäaikaisessa kodissaan kuolemaansa saakka, se riippuu mahdollisista sairauksista, palvelujen saatavuudesta ja esimerkiksi siitä, onko liikkuminen kodissa vaivatonta vai vaatiiko se ponnisteluja esimerkiksi portaikkojen takia. 

– Kyse voi olla yksin tai puolison kanssa asumisesta omassa kodissa tai yhteisöllisestä asumisesta esimerkiksi senioritalossa omassa asunnossa. Yhteisölliseen asumiseen hakeudutaan usein itsenäisesti, eikä kunta tai vanhuspalvelut ole silloin mukana järjestelyissä, Pennanen sanoo.

Senioritalot ja senioriasumisoikeusasunnot tarkoittavatkin usein yksityistä esteetöntä asumista. Palveluja voi niihin ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta tai kysyä kaupungilta. Vinkkejä näistäkin saa kunnan palveluneuvonnasta ja senioritalojen nettisivuilta.

Kukaan ei kuitenkaan jää Suomessa kodittomaksi tai ilman kotihoitoa, vaikka olisi pienituloinen eikä omaisuutta ole.

Erityisesti yksinäisyyttä kokevalle senioritalo voi olla hyvä vaihtoehto: Yhteisöllisen toiminnan on tutkimuksissa todettu lisäävän sosiaalista vuorovaikutusta ja vastavuoroista tukea, samalla tekemistä tarjoten ja yksinäisyyttä ja turvattomuutta vähentäen. Joissain kaupungeissa on rakennettu kokonaisia palvelukortteleita senioreille taajamien keskustoihin. Ne ovat keskittymiä, joissa yhdistyvät erilaiset asumismuodot lähellä toisiaan.

Kerrostaloasuminen kiinnostaa

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishankkeessa tutkittiin yli 65-vuotiaita suomalaisia. Nuoremmista, eli 65–74-vuotiaista 38 prosenttia halusi asua mieluiten pientalossa. Yli 75-vuotiaista jopa 70 prosenttia asuisi mieluiten kerrostalossa ja noin puolet mieluiten keskustassa. Rivitalo koettiin usein omakotitaloa paremmaksi vaihtoehdoksi.

Kun ikää tulee lisää, asumisen tuleekin olla esteetöntä, hyvin toimivaa ja turvallista ja lisäksi tarvitaan uusia ja erilaisia palveluja. Palveluasuminen voi olla omistus- tai vuokrapohjaista. Palveluasumisessa henkilökuntaa voi olla paikalla päiväsaikaan tai apua saa kotihoidon ja muiden tukipalvelujen kautta.

Yksityisiin palvelutaloihin voi hakeutua itsemaksavana, mikäli asiakkaalla ei ole kunnan päätöstä palvelujen myöntämisestä. Muistisairaudet ovat merkittävin syy tehostetun palveluasumisen tarpeeseen.

– Tehostetussa palveluasumisessa henkilökunta on paikalla vuorokauden ympäri, Pennanen toteaa.

Kerrostalossa palveluiden äärellä asumisen trendin uskotaan jatkuvan vahvana ikääntyvien keskuudessa myös tulevaisuudessa.

– Ikääntyvät arvostavat paitsi yhteisöllisyyttä ja kaiken ikäisten ihmisten seuraa, myös vaivattomuutta, läheisiä harrastusmahdollisuuksia ja hyviä liikenneyhteyksiä, Pennanen luettelee.

Kasvavilla kaupunkialueilla palvelujen riittävyys ja ikääntyneille sopivan asuntokannan saatavuus ovatkin paineen alla. Taantuvilla alueilla haasteena on ikääntyneiden kasvava osuus väestöstä ja palveluiden turvaaminen.

Loppuelämän asunnon rahoittaminen

Oman asunnon myyminen on yleisimpiä keinoja varautua loppuelämän asumisen kuluihin. Osa ikääntyneistä asuu turhan suureksi jääneessä asunnossa, ja esimerkiksi omakotitalon ylläpito yksin tai ikääntyvän puolison kanssa voi olla hankalaa. Kun varallisuus on kiinni asunnossa, myös käänteinen asuntolaina‍ on yksi rahoittamisen muoto.

Kelalta on mahdollista saada asumisratkaisuun asumistukea, jos tulot ovat tulorajojen alapuolella. Myös tehostettuun palveluasumiseen tai kotihoitoon voi saada Kelalta tukea. Pienituloinen, joka huolimatta Kelan tuista ei pysty asumiskuluja maksamaan, voi saada asiakasmaksulainsäädännön puitteissa asiakasmaksuihin alennusta tai vapautuksen.

– Kukaan ei kuitenkaan jää Suomessa kodittomaksi tai ilman kotihoitoa, vaikka olisi pienituloinen eikä omaisuutta ole. Meillä on hyvä järjestelmä, joka auttaa myös vähävaraisia henkilöitä, Pennanen sanoo.

Digipalveluista apua

Valtakunnallinen linjaus on, että ihmiset asuisivat omissa kodeissaan kuitenkin mahdollisimman pitkään. Ikääntyvien muuttoalttius onkin muihin ikäluokkiin verrattuna alhainen, joten merkittävä osa ihmisistä todella ikääntyy samassa asunnossa, jossa on jo asunut parhaimmillaan vuosikymmeniä.

Tämän onnistumiseksi esteettömyyden kehittämisen lisäksi innovoidaan erilaisia kotona asumista tukevia digipalveluja. Viime vuonna kuntien oli mahdollista hakea valtionavustusta iäkkäiden kotona asumista tukevien teknologioiden kehittämiseen sosiaali- ja terveysministeriöltä. Kyseessä oleva Kati-ohjelma on osa kansallista ikäohjelmaa.

– Lähtökohtana oli juuri se, että asiakas saisi elää loppuelämänsä tutussa kodissaan, jossa palveluja voidaan lisätä joustavasti asiakkaan palvelutarpeen kasvaessa. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä kehitetään aktiivisuuden, ravitsemuksen, terveydentilan ja unirytmin seurantajärjestelmää, jolla mahdollistetaan tarvittaessa nopea apu iäkkäälle, Pennanen toteaa.

Lähteenä artikkelissa on käytetty myös Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisua Ikääntyneiden asuminen – ennakointi ja varautuminen kunnissa (Kortelainen, Oosi, Luukkonen, Luomala, Välikangas, Hätälä, Haapakorva, Hämeenniemi, Kaasalainen).

Hyödynnä omaan asuntoosi sitoutunut omaisuus. Kodinomistajan lainan avulla‍ voit vapauttaa varallisuuttasi esimerkiksi arjen menojen rahoittamiseen, isompiin menoihin, kuten remonttiin, tai harkittujen unelmien toteuttamiseen. 

Lue myös:

Milloin ja miten palvelutaloon? Vanhusten palveluasumisen hintalappu riippuu monesta eri tekijästä‍

Ikäihminen joutuu hoitokotiin pysyvästi – miten raha-asiat hoidetaan?‍