Senioritalossa sinkutkaan eivät ole yksin: Aikalisässä jumpataan, lauletaan kuorossa ja majoitetaan vieraita ristiin rastiin

Senioritalo Aikalisän asukkailla on kotitalostaan pelkkää hyvää sanottavaa: Täydellinen äänieristys. Raikkaat, toimivat tilat. Meren läheisyys. Helsingin keskusta kävelymatkan päässä.

Paljon kertoo sekin, että yksikään taloyhtiön osakas ei ole myynyt asuntoaan ja muuttanut pois. Reilu neljä vuotta sitten valmistuneeseen senioritaloon on hakeuduttu tulevaisuutta silmällä pitäen.

–Yhtiöjärjestyksemme mukaan jokaisessa asunnossa pitää olla yksi vähintään 55-vuotias, mutta sana seniori on meidän kohdallamme pikkuisen jopa harhaanjohtava, energiset, talon tiistaijumppaan menossa olevat ladyt tuumivat.

Eläkkeellä oleva yrittäjä Raili Kiviranta ja hänen Sissi-koiransa käyvät alakerran oleskelutilassa tänään vain morjenstamassa naapureitaan. Kiviranta ei osallistu jumppaan kevätkaudella, sillä jumppatunnit osuvat päällekkäin työväenopiston luentosarjan kanssa.

Oman talon pilates kuuluu myös Kivirannan viikko-ohjelmaan.

–Täällä kaikki on vapaaehtoista. Kukaan ei tule iholle eikä soittelemaan ovikelloa kutsumatta, Kiviranta, Pirjo Nygårdas ja Maija-Liisa Parmi kertovat.

Oleskelutilassa on kutsu kaikille: huomenna on kerran kuukaudessa järjestettävien päiväkahvien vuoro.

–Tietyt ihanat rouvat ja herrat koordinoivat kahvittelujamme, ja joku aina myös leipoo, Maija-Liisa Parmi kiittelee.

Äiti senioritalossa, poika huolettomana

Aikalisän reilusta kuudestakymmenestä asukkaasta muutamat ovat yhä työelämässä. Iältään asukkaat ovat seitsemänkymppisiä.

–Meillä kaikilla on paljonkin talon ulkopuolisia aktiviteetteja, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua tassuttelemme varmaan enemmän täällä kotona, Raili Kiviranta sanoo.

Hän on asunut Aikalisässä alusta asti eli vuoden 2015 loppupuolelta lähtien. Kiviranta kehuu, kuinka senioritalosta löytyy tarpeen vaatiessa aina esimerkiksi auttavia käsiä.

–Tänään naapurinmies kävi korjaamassa tuulettimeni. En olisi uskonut, kuinka pienellä työllä se hoitui.

74-vuotias Kiviranta käy itse auttamassa 97-vuotiasta yksin asuvaa äitiään.

–Äidin elämää seuratessani olen nähnyt, kuinka kontaktit vähenevät iän myötä. Itse aloin ajatella, että en halua vanheta yhtä yksin kuin äiti. Me olemme pitkäikäistä sukua, ja hänen ystävänsä ovat jo edesmenneitä.

Kiviranta uskoo saavansa omassa senioritalossaan tukea ja turvaa myös siinä elämänvaiheessa, kun esimerkiksi oma liikkuminen hankaloituu.

–En halua, että poikani joutuu olemaan minusta huolissaan, kun ikäännyn.

Ympäristön muutokseen liittyi haikeutta

Kun Kiviranta näki etukäteisilmoituksen Jätkäsaareen tulevasta talosta, vapaana oli enää muutama asunto. Kiviranta teki päätöksen sukkelaan.

Aikalisäläisistä noin neljännes on Kivirannan tavoin yksin asuvia naisia. Kiviranta ihastui senioritalossa välittömästi niin taloyhtiöön kuin näppäränkokoiseen kaksioonsa, mutta 35 vuoden jälkeen Espoosta pois muuttamiseen liittyi myös haikeutta.

–Sissi varmaan olisi jäänyt mieluummin Espooseen, sillä siellä meillä oli oma piha, Kiviranta sanoo vehnäterrieristään.

Kiviranta oli valmis luopumaan paritalon puolikkaastaan, sillä hänelle jäi yhä kesäpaikka puutarhoineen. Parin ensimmäisen vuoden aikana Helsingistä ei kuitenkaan löytynyt yhtä hienoja lenkkimaastoja kuin mihin Kiviranta ja Sissi olivat Espoossa tottuneet.

–Nyt olemme löytäneet esimerkiksi Lapinlahden ja Hietaniemen rannat, Kiviranta kertoo.

Aikalisästä hän tunsi entuudestaan vain yhden pariskunnan, mutta pian uusista naapureista löytyi jo koiranhoitajakandidaatteja. Ajan kanssa kaikki ovat tutustuneet kaikkiin.

Kiviranta ja samassa kerroksessa asuva naapuri majoittavat tarvittaessa ristiin rastiin jopa toinen toistensa vieraita.

–Jos minä olen mökilläni, naapurini vieraat voivat majoittua minun asunnossani, ja jos naapurini ei ole kotona, minun vieraani mahtuvat majoittumaan leveämmin naapurissa.

Omalla työllä säästettiin kustannuksia

Idea Aikalisästä syntyi saunan lauteilla vuonna 2010. Ensin ajatukseen tarttuivat idean keksineiden ystävättärien puolisot. Pian mukaan ilmoittautui pariskuntien ystäviä ja ystävien ystäviä.

Maija-Liisa Parmi oli vielä työelämässä siinä vaiheessa, kun hän sitoutui Aikalisään.

–Me kaikki otimme ryhmärakentamishankkeessa taloudellisen riskin. Kohde olisi voinut maksaa paljon budjetoitua enemmän, juristinainen kertoo.

Lopulta kaikki meni hienosti ja kustannusarvio alitettiin.

–Meidän hoitovastikkeemmekin on kohtuullinen, Maija-Liisa Parmi kiittelee.

Hän ja monet muut aikalisäläiset kantoivat kortensa kekoon jo talon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.

–Esimerkiksi joukkoomme kuuluva arkkitehti teki paljon töitä, ja meistä juristeista oli hyötyä siinä vaiheessa, kun perustimme asunto-osakeyhtiön. Kustannuksiakin säästyi oman osaamisemme ansiosta.

Parmi ja talon kaksi muuta juristia ovat tunteneet toisensa siitä saakka, kun he olivat samassa tuomioistuimessa auskultoimassa ammattiinsa.

Alakerrassa liikuntatunteja kolmesti viikossa

Maija-Liisa Parmille senioritalo tarjoaa yhteisöllisyyttä juuri sopivassa määrin.

–En olisi kuuna kullan valkeana voinut muuttaa sellaiseen taloon, jossa olisi vaikkapa jaetut siivous- ja kokkausvuorot.

Hän osallistuu kaikille Aikalisän ryhmäliikuntatunneille: joogaan, jumppaan ja pilatekseen. Yläkerran kuntosali ja talon kuoro eivät sen sijaan ole Parmin juttuja.

Hän, Pirjo Nygårdas ja Raili Kiviranta arvioivat, että Aikalisän asukkaista puolet osallistuvat talon yhteisiin rientoihin aktiivisesti. Porukalla käydään välillä myös teatterissa ja retkillä, kuten viime kesänä Scherlachius-taidemuseossa Mäntässä.

Ennen jumpan alkua huomataan, että joukosta puuttuu taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja.

–Martti on lastenlasten vahtina, joku tietää.