Timo loi pihapiiriinsä upean puutarhan: "Minulle tämä on elämäntapa"

Viattomasta salaatista se lähti. Elettiin 80-luvun puoliväliä, ja Timo Nyrke oli muuttanut perheensä kanssa kerrostalosta rivitaloon. Takapihalla kasvoi nurmikkoa, aroniapuskia ja rikkaruohoja. Naapurien mukaan maaperä oli huono, eivätkä kasvit olleet juuri menestyneet taloyhtiön pihoilla.

– Jostain tuli idea istuttaa salaattia aroniapuskien juurelle. Vastoin ennakko-odotuksia ne lähtivät kasvamaan hienosti. Se oli hieno tunne! Timo muistelee.

Innostuksen kipinä oli syttynyt ja takapihan istutuskokeilut saivat jatkoa.

Esimerkiksi lapsuudenkodista omalle pihalle siirretyt pionit alkoivat kukoistaa, vaikka yleensä ne eivät juuri pidä uudelleenistuttamisesta.

– Minulla ei ollut kokemusta eikä juuri tietoakaan, mutta siitä huolimatta monet kasvit menestyivät.

Puutarha jäi tanssin jalkoihin

Rakkaus puutarhaan on verenperintöä. Isoäiti oli kova tonkimaan pihassa ja kulkemaan metsissä. Myös Timo itse on viihtynyt aina hyvin ulkona ja luonnossa.

– Puutarhaan panostaminen oli oikeastaan luonnollinen jatkumo siihen maahenkisyyteen, joka minussa on ollut pienestä pitäen.

1990-luvun alussa Nyrket rakennuttivat omakotitalon kallionrinnetontille. Pihan kunnostamisessa oli paljon työtä, joten se pilkottiin pienempiin osiin. Ensimmäisenä vuorossa oli julkisivun puoleinen tontin etukulma.

Timo teki karkean suunnitelman, johon hän piirsi luonnonkivimuurin ja kukkaistutusten paikat.

– Halusin ehdottomasti luonnonkivimuurin, joten otin yhteyttä paikalliseen kiviveistämöön. Sain sieltä hukkakiviä, joista sitten hakkasin itse sopivia paloja. Siinä sai tehdä kunnon lihastyötä.

Vähän etupihan valmistumisen jälkeen Timo osallistui vaimonsa kanssa tanssikurssille. Uusi harrastus vei mennessään niin vahvasti, että puutarha jäi suvantovaiheeseen.

– Harrastimme 12 vuotta kilpatanssia ja etenimme korkeimpaan taitoluokkaan. Sitten homma meni niin vaativaksi, että olisi pitänyt harjoitella viitenä päivänä viikossa. Se ei enää tuntunut järkevältä.

Taustalla kytenyt rakkaus puutarhaa kohtaan roihahti uudestaan ilmiliekkeihin.

Uutta virtaa

Timo oli ehtinyt tehdä takapihalla alustavia töitä tanssin lomassa.

Hän oli kaatanut puut, kaivanut kannot ylös ja kärrännyt pihalle lukemattomia kottikärryllisiä multaa. Tontilta louhituista kivistä oli syntynyt portaat ja muuri.

Inspiraatio kyseisiin töihin oli iskenyt erään puutarhalehden lukijamatkalla Ranskassa. Timo kulki ranskalaisten linnojen pihoilla ja ihastui niiden muureihin, ruusuistutuksiin ja rokokooyksityiskohtiin. Hän halusi samanlaista tunnelmaa omalle pihalleenkin.

– Tein pihalle liuskekivipyörylän, jonka keskelle tuli iso, sammaloitunut kivi. Sitten rakensin suuren vesialtaan, jonka lähistölle istutin rhododendron- ja atsaleapuskia, Timo kertoo.

– Sitten tuli toinen, pienempi vesiallas, joka laatoitettiin mosaiikeilla. Siihen istutin vaaleanpunaisen lumpeen.

Prosessi eteni pala palalta.

Puutarha ei ole projekti, vaan prosessi, joka jatkuu tuleville sukupolville. Minulle se on elämäntapa.

Timo ahmi tietoa kirjoista, internetistä ja lehdistä. Tuli lisää istutuksia, portaita ja muureja. Yhteen nurkkaan nousi talvipuutarhakin. Nurmikkoa tontille ei tullut lainkaan, vaan peitteeksi Timo istutti ajuruohoa. Monet pihan elementistä syntyivät kierrätetyistä materiaaleista, kuten esimiehen kattoremontista saadusta tiilistä.

Kolmen vuoden ahertamisen jälkeen puutarha oli Timon omien sanojen mukaan ”edes jonkinlaisessa kunnossa”.

– Muistan, kun olin jonain sumuisena syysiltana pihalla muuraamassa muurin anturaa otsalampun kanssa. Mietin, mitä naapurit oikein mahtavat ajatella, kun betonimylly pyörii iltamyöhällä.

Puutarhan rakentaminen oli välillä vaativaa työtä, mutta enimmäkseen rentouttavaa ja palauttavaa hommaa. Ennen kaikkea käsillä tekeminen oli loistavaa vastapainoa neurofysiologin työlle.

– Joskus menin puutarhaan töidenkin jälkeen, mutta enimmäkseen vietin siellä aikaa viikonloppuisin. Se vahvisti luontoyhteyttä ja tuotti uuden luomisen ja uuden oppimisen iloa. Piti oppia myös kärsivällisyyttä ja sitä, ettei häiriintynyt liikaa tappioista.

Inspiraatiota lukijamatkoilta

Puutarhalehden lukijamatkoista tuli Timolle vuotuinen perinne. Niitä tehtiin muun muassa Englantiin ja Italiaan. Välillä vaimo lähti mukaan, mutta usein mies matkusti myös yksin. Matkakumppaneiden kanssa ystävystyi nopeasti, kun oli yhteinen intohimo.

– Tunnelma oli aina hyvä ja leppoisa. Ei ollut mihinkään kiire, vaan sai rauhassa fiilistellä erilaisia pihoja ja puutarhoja.

Muiden maiden vaikutteet alkoivat näkyä myös Timon puutarhassa, joka muuttui vuosi vuodelta monimuotoisemmaksi ja vapaammaksi. Kasvit saivat valita yhä enemmän itse omia paikkojaan.

– Puutarhasta löytyy niin kutsuttuja huoneita, jotka ovat löyhiä kokonaisuuksia.

Rhododendronit muodostavat yhden kokonaisuuden, samoin pihan valtava rusokirsikkapuu. Lisäksi pihalta löytää metsäisen käytävän, kaariporttikäytävän ja pyöreän lammikon huoneen. Talvipuutarha on oma maailmansa.

Timon ajatus on ollut se, että puutarha kukkii tasaisesti keväästä syksyyn. Kevään aloittavat jouluruusut, kirsikkapuu, koreanonnenpensas ja hedelmäpuut. Sitten tulevat atsaleat ja rodot, sipulikasvit, tyräkit ja ruusut. Niitä seuraavat kurjenmiekat, kärhöt, pionit, ajuruohot, liljat ja nauhukset. Pihalta löytyy myös dahlioita ja paljon laventelia.

– Pidän rodoista ja kirsikkapuusta, kesäkameliasta ja ajuruohosta. Myös vaaleanpunainen lumme ja talvipuutarhassa kasvavat kärsimyskukat kuuluvat suosikkeihini.

Puutarha on suhteellisen helppohoitoinen. Rikkaruohojen kitketään puolison kanssa muutamina iltoina kesässä. Lannoitus tehdään kerran keväällä ja kerran kesällä. Kastelun tarve riippuu täysin ilmoista. Tontti on kuiva ja aurinkoinen, joten helteillä vettä menee paljon.

– Käyn puutarhassa joka päivä jaloittelemassa ilman tarkempia suunnitelmia. Koen, että olen vapaaehtoistyöntekijä, jolle puutarha kertoo, mitä voisin tehdä. Se on leppoisaa hommaa, josta tulee hyvä ja levollinen mieli.

Kohti uusia alueita

Viimeisen parin vuoden aikana oma puutarha on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka aikaa harrastukselle olisi periaatteessa enemmän kuin koskaan. Timo jäi työstään eläkkeelle viime syksynä.

Viherpeukaloa on kuitenkin tarvittu muissa kohteissa.

Timo rakennutti vaimonsa kanssa kesähuvilan, jonka pihalle on syntymässä hyöty- ja koristekasvipuutarha. Aikaa on kulunut myös tyttären vastarakennetun omakotitalon pihamaalla, jonka istutustöissä Timo on ollut apuna.

– Olen havainnut tyttäressäni orastavaa innostusta puutarhahommiin, mutta saa nähdä, pääseekö se kehittymään yhtä pahaksi kuin minulla.

Timo uskoo, että puutarhaharrastus tulee kulkemaan hänen mukanaan aina. Käsillä tekeminen tuntuu yhä tärkeämmältä ja terapeuttiseltakin.

– Puutarha ei ole projekti, vaan prosessi, joka jatkuu tuleville sukupolville. Minulle se on elämäntapa.

Lue myös:

Piha remonttiin! Työn osuus voi tuplata hinnan‍