Kesällä 2018 Virve Fredman päätti yhdessä puolisonsa kanssa, etteivät he oikeastaan tarvinneet sänkyä.

– Tuli sellainen olo, että sänkykehikko oli meillä vain, koska sellainen nyt kuuluisi ihmisellä olla.

Nykyisin Ruotsissa asuva pariskunta nukkuu yönsä tyytyväisinä Futon-patjalla, jonka saa päiväksi siistille rullalle tilaa viemästä.

Sängystä luopuminen oli yksi etappi Fredmanin toteuttamassa suurprojektissa, jonka aikana hän hankkiutui eroon merkittävästä osasta omistamastaan tavaramäärästä.

Kotiin kasautuneen tavaran ja sälän määrä oli mietityttänyt 32-vuotiasta Fredmania jo pitkään, erityisesti muuttojen yhteydessä. Todellinen muutos käynnistyi kuitenkin vasta, kun hän muutti kumppaninsa kanssa puoleksi vuodeksi Bangkokiin.

– Lähdin sinne yhdellä matkalaukulla, ja kuuden kuukauden aikana ei tullutkaan kovin montaa tavaraa tai vaatekappaletta ikävä. Ymmärsin, että enhän minä todellakaan tarvitse paljon enempää kuin sen, mitä kannoin mukanani.

500 turhaa tavaraa

Pariskunnan palatessa Bangkokista he päättivät aloittaa perusteellisen karsimisoperaation. Jokainen tavara perattiin läpi ja vain ne, joita aidosti käytettiin, saivat luvan jäädä.

– Kävimme läpi jokaisen ruuvinkin!

Hetken Fredman oli kodin tilanteeseen tyytyväinen mutta alkoi pari kuukautta myöhemmin katsella jäänyttä tavaramäärää kriittisellä otteella. Hän löysi taas helposti 500 turhaa tavaraa, joista hankkiutua eroon.

– Se alkoi tuntua ihan naurettavalta. Ajattelin, että eihän meillä voi olla näin paljon tavaraa.

Fredman uskoo minimalistisemman elämän kiinnostavan yhä useampaa juuri siksi, että monet meistä elävät uuvuttavan tavaramäärän keskellä. Toisaalta hän on sitä mieltä, että minimalismiin liitetään paljon vääriä, negatiivisia mielikuvia.

– Ei kyse ole mielestäni siitä, että elämästä pitäisi tehdä askeettista ja ankeaa. Luopua kannattaa vain niistä asioista, joita ei arjessaan tarvitse ja jotka eivät tuota iloa. Niitä on yleensä yllättävän paljon!

Fredmanin kotona ei esimerkiksi enää ole pölyä keräävää kirjahyllyä tai paperisia kirjoja, televisiota tai dvd-soitinta. Astiakaapissa ei pidetä varastossa suurta astiastoa, kun suurimman osan ajasta asunnossa ruokailee vain kaksi ihmistä. Myös taulut, jotka eivät herättäneet minkäänlaisia tunteita, ovat saaneet lähteä seiniltä.

– Huomasin säilyttäväni paljon esineita vain ”kaiken varalta”, jos vaikka joskus käyttäisinkin niitä. Mutta jos en ole käyttänyt huhmaretta viiteen vuoteen, en luultavasti tarvitse sitä tulevaisuudessakaan.

Minimalismi on jatkuva prosessi, Fredman uskoo.

– Aluksi tuntui siltä, että tavarasta oli vaikea luopua mutta mitä enemmän tavaroita karsii, sitä enemmän niistä myös haluaa luopua.

Säästöjä elämyksiin

Raivausoperaation jälkeen myös Fredmanin suhde uusien tavaroiden ostamiseen on mullistunut – samalla rahaa jää säästöön huomattavasti aiempaa enemmän.

– Joskus saatoin tylsistyneenä lähteä ostoskeskuksen pyörimään ja yrittää keksiä kaikkea kivaa, jota voisin ostaa kotiin. Nyt sellainen ajattelumalli tuntuu todella kaukaiselta.

Fredman kertoo pyrkivänsä säästämään joka kuukausi käteen jäävistä tuloista noin puolet. Tavoitteena on myös saada pariskunnan yhteinen asuntolaina maksettua muutama vuoden kuluessa.

– Haluamme ennen kaikkea vähentää menoeriämme ja yleistä rahanmenoa. Mutta vaikka olemme yleensä ruokaostoksilla säästeliäitä, voimme myös käydä huoletta silloin tällöin ulkona syömässä ja panostaa muihin elämyksiin materian sijaan.

Fredman haluaa olla taloudellisesti järkevä myös sen suhteen, millaisista tavaroista hän on valmis luopumaan. Kosmetiikka-alalla työskentelevän ja kauneudenhoidosta innostuvan kodissa esimerkiksi riittää yhä runsaasti erilaisia purnukoita. Myöskään suurta sukkavarastoaan hän ei ole heivannut pihalle, sillä se ovat tulevaisuuden lähes varmaa käyttötavaraa.

Ja vaikka Fredman on viime kuukaudet käyttänyt lähinnä kahta mustaa mekkoa, hän on säilyttänyt itsellään noin 40 vaatekappaletta erilaisia vuodenaikoja ja tarpeita varten.

– Elämä on hirveän helppoa, kun aamuisin valitsee vain kahdesta mekosta sen puhtaan. Mutta aina voi tulla vaikka kutsu juhliin, joissa haluankin pukea päälle jotain erityisempää.

Vähemmän siivousta, enemmän aikaa

Säästöjen lisäksi tyhjemmästä kodista on seurannut paljon muutakin positiivista. Ennen kaikkea Fredman on huomannut, että mitä vähemmän esineitä on, sitä enemmän niitä arvostaa ja tulee käyttäneeksi.

Lisäksi turhista esineistä karsittu koti tarkoittaa helpommin siistinä pidettävää kotia.

– Ennen esimerkiksi pyykin peseminen oli kamalaa, kun sitä saattoi kertyä valtava vuori ennen kuin vaatteet loppuivat kesken. Nyt siivous on nopeaa ja kivutonta.

Fredmanille on kyse myös oman ajan priorisoimisesta. Jatkuva tavaran hamstraaminen, sen järjestely ja siivoaminen vievät aikaa muulta, mielekkäämmältä tekemiseltä.

Samalla omasta kuluttamisesta on tullut melkein puolivahingossa aiempaa ekologisempaa. Nykyisin Fredmanille on selvää, ettei hän halua ostaa nopeasti hajoavia tavaroita tai helposti kulahtavia vaatteita, vaan panostaa kestävyyteen ja laatuun.

– Olen todella sisäistänyt sen, että enemmän ei ole parempi. Tavarat eivät tee onnelliseksi, vaan se, että elämässä on hyvin aikaa ja tilaa tehdä itselle tärkeitä asioita.