Asumme yhteisöllisessä taloyhtiössä. Jokaisella perheellä on omat asuinneliöt, mutta kaikki muu yhtiössä on yhteistä: Saunarakennus, puutarha, kellarit, kesäkeittiö ja terassit. Jouluvaloista lumikolaan ja kukkaruukuista haravaan. Lapsilla on yhteisiä harrastuksia ja vanhemmilla illanviettoja. Vaikka emme toisiamme päivittäin näekään, elämme samassa yhteisössä.

Satavuotias huvilavanhuksemme on hyvässä kunnossa, mutta iso talo, yhteinen saunarakennus sekä puutarha vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Reilun kolmen vuoden yhteiselo neljän perheen kesken on opettanut yhtä sun toista yhteisöllisestä asumisesta.

Selkeä vastuunjako

Meidän taloyhtiössä ei ole ulkopuolista isännöitsijää, vaan asiat hoidetaan itse. Puuhaa riittää: Yksi pitää huolta taloudesta, toinen kiinteistöasioista ja kolmas hallinnosta. Selkeä vastuunjako on tärkeää, ja että jokaisella on oma rooli ja pelikenttä. Kesällä kukkapenkkien rikkaruohot lähtevät kuin itsestään, sillä jokaisella talossa asuvalla, kitkemisestä kiinnostuneella on oma vastuualue, josta ylpeydellä pidetään huolta. Siitä huolimatta naapuria autetaan usein.

Silkkaa säästöä

Useimpia ihmisiä taloyhtiön työleirit eivät kiinnosta. Kukapa tykkäisi niska limassa, sateen piiskatessa ja tuulen vihmoessa hoitaa yhteistä hyvää, kun valtaosalla on jotain tärkeämpää tekemistä? Työn ostaminen taas on monelle kotitaloudelle kustannuskysymys. Osa hommista meilläkin hoidetaan itse, mutta usein taloyhtiön töitä ostetaan palveluina, sillä yhdessä se on edullisempaa. Neljäsosa laskun loppusummasta on huomattavasti helpompi upottaa perheen budjettiin kuin koko potti. Piharemontin teettäminen kirpaisi vähemmän, kun kustannuksista piti hoitaa vain neljännes.

Ruohonleikkuuvuoro: Joka neljäs viikko kesäaikaan. Saunarakennuksen talkkarivastuu: joka neljäs kuukausi. Pihan haravointi: kahdeksan aikuisen työvoimalla - ja kahdeksan lapsen kaoottisella apujoukolla, mutta silti käden käänteessä. Säästöt eivät rajoitu kukkaroon, vaan rahan lisäksi säästetään vaivaa, kun vastuu töistä jakautuu useille.

Jakamistalous kukoistaa

Yhteisöllisessä taloyhtiössä jakaminen on yksi isoista eduista. Lasten kyyditykset, voipaketit, kukkaruukut ja käytetyt vaatteet vaihtavat omistajaa. Talon whatsapp-ryhmässä metsästetään milloin lastenhoitoapua, milloin lapselle kumisaappaita. Sanelematon sääntö määrää, ettei lainattua maitopurkkia palauteta takaisin, vaan sen kuittaa jokin toinen palvelus myöhemmin. Hämmennyin, kun uusi naapuri tuli palauttamaan edellisenä päivänä lainaamansa kananmunan. Uusikin naapuri oppi pian talon tavoille, sanattomasti tietenkin.

Ryppyjä rakkaudessa?

Vaikka pääosin yhteiselo sujuu mainiosti, on vastaan tullut myös erimielisyyksiä. Silloin on tärkeää, että ongelmat selvitetään heti, eikä annata niiden kasvaa. Vaikka normaalisti pikaviestintä ja someryhmät toimivat täydellisesti talon viestinnässä, ongelmia ei digitaalisissa tiloissa kannata selvittää. Väärinymmärrysten todennäköisyys on suuri ja omat tunteet aiheesta värittävät viestiä. Asiat hoituvat, kun niistä uskaltaa puhua kasvotusten. Jopa raha-asioihin liittyviä keskusteluita on käyty, ja niistä päästy yhteisymmärrykseen ystävinä.

Oletko pohtinut yhteisöllistä asumista? Kommuuniasuminen nuorille on luonnollinen valinta, ja ikäihmisten yhteisöasuminen on kasvanut reippaasti. Yhä enemmän myös perheet ja eri ikäiset aikuiset miettivät rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja. Ratkaisuja on monenlaisia, ja jokainen voi itse päättää, mitä haluaa jakaa ja mitä ei. Suosittelenko? Lämpimästi. Asukkaiden yhteiset kiinnostukset ja arvot luovat hyvän pohjan, mutta varsinainen yhteisö syntyy yhteisen tekemisen kautta. Piharakennuksen olohuoneen sisutusprojekti alkaa olla valmis, mutta talon 110-vuotisjuhlan valmistelu on jo täysillä käynnissä.

Lue seuraavaksi: Hannele Friman, 62, muutti omakotitaloon viiden vieraan ihmisen kanssa - ”Kommuunissa pitää olla intoa hoitaa asioita ennemmin kuin päivitellä niitä”