Ullanlinna vaihtui Espoon sydämeen: lapsiperhe totuttelee ensiasuntonsa myötä erilaiseen arkeen lähiössä
Lisää aiheesta
Kaupunkikulttuuria rakastavat Ylikahrit ajattelivat pitkään, etteivät halua lähiöön. Kolmannen lapsen synnyttyä perhe osti rivitaloasunnon Espoosta, ja nyt lähikauppaan on matkaa useampi kilometri.
Lapsiperheen kodin tunnistaa helposti. Pihalla näkyy leluja ja pieniä pyöriä, ja 3-vuotiaat kaksoset Urho ja Sisu ovat jo innokkaina ovella vieraita vastassa. Vuoden ikäinen Aava seuraa vielä hieman haparoivin askelin perässä.
Espoon Vesirattaanmäessä sijaitsevassa rivitaloasunnossa riittää lääniä lasten temmellykseen, ja myös vanhemmat Tiina ja Sami Ylikahri viihtyvät kodissa.
Vielä runsas vuosi sitten perheen elämä näytti hyvin erilaiselta. Ylikahrit asuivat vuokralla ullanlinnalaisessa loft-asunnossa, jossa olivat viihtyneet kahdestaan jo pitkään ennen lapsia. Kooltaan 97-neliöisen asunnon kuukausivuokra tuntui kantakaupungin yleiseen hintatasoon nähden hyvin kohtuulliselta.
– Rakastin ympäröiviä kahviloita, lähellä olevia palveluita ja yleistä kaupungin sykettä, Tiina Ylikahri sanoo.
Urhon ja Sisun synnyttyä Ylikahrit päättivät jäädä asuntoon. Vähitellen taaperot alkoivat kuitenkin vaatia lisää liikkumatilaa. Sitten Aava ilmoitti tulostaan.
Kolmen alle kolmivuotiaan kuskaaminen portaita pitkin kerrostalosta puistoon pari kertaa päivässä ei enää houkutellut Ylikahreja, etenkin kun edessä kulki vilkas tie. Parkkitilaakin oli alueella vaikea löytää eikä asunnossa ollut esimerkiksi parveketta, jonne lastenrattaat olisi saanut kätevästi parkkiin päiväunien ajaksi.
– Tarvitsimme yksinkertaisesti lisää neliöitä, Sami Ylikahri sanoo.
Mieli muuttui lähiön suhteen
Ensin harkinnassa oli myös suuremman asunnon vuokraaminen kantakaupungin alueelta, mutta korkeat vuokrat kauhistuttivat.
Ostaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta mutta selvää oli, että kaupunkiasumisesta pitäisi luopua, jos tilaa haluttiin lisää.
Aiemmin Ylikahrit ajattelivat, että lähiöasuminen kuulosti tylsältä kompromissilta. Erityisesti Tiina Ylikahri sanoo ihmetelleensä pitkään sitä, miksi lapsiperheiden piti aina kadota jonnekin Espoon nurkkaan.
Lopulta mieli muuttui yllättävän nopeasti.
– Tämä oli toinen asunto, jota kävimme katsomassa. Se vain loksahti kohdilleen, Sami Ylikahri kertoo.
Vuonna 2012 rakennettu kolmikerroksinen rivitaloasunto ei tarvinnut remonttia, ja pohjaratkaisu oli lapsiperheelle toimiva.
– Täällä lasten kanssa syntyvän sotkun saa ainakin jotenkin rajattua yhteen kerrokseen. Koko koti ei ole aina kaaoksen vallassa, Sami Ylikahri nauraa.
Arkea helpottavat myös tilava terassi ja parveke, joille mahtuvat tarvittaessa vaunut tai lasten leikit. Aivan läheltä löytyvät Pirttimäen laajat ulkoilualueet sekä paljon metsää majan rakentamiseen.
– Emme olisi koskaan muuttaneet tänne ilman lapsia. Mutta nyt olen itsekin muistanut, että oikeastaan pidän luonnossa liikkumisesta aika paljon, Tiina Ylikahri pohtii.
Lähikauppa ei ole enää alakerrassa
Hyppäys vuokralaisesta asuntovelalliseksi on ollut Ylikahreille lähinnä henkinen muutos. Kuukausittainen lainanlyhennys ja asuntovastike ovat yhteensä samaa luokkaa kuin aiempi vuokra.
– Ajatuksen tasolla tuntuu siltä, että kotiin on sitoutunut eri tavalla. Tästä ei niin vain voi häippäistä, Sami Ylikahri kuvailee.
Muutto Ullanlinnasta Espooseen taas näkyy arjessa hyvinkin konkreettisesti. Ennen Alepa oli 50 metrin päässä, nyt lähikauppaan pitää ajaa kolme kilometriä.
Tällä hetkellä perheessä on kaksi autoa, vaikka he haluaisivat vähentää yksityisautoiluaan. Molemmat Ylikahrit tekevät töitä omien yritystensä kautta, ja epäsäännölliset työajat sopeutuvat huonosti julkisen liikenteen aikatauluihin.
Lähiöelämässä on yllättänyt myös sen sosiaalisuus. Pihapiirissä liikkuu paljon lapsia, jotka ovat välittömästi ottaneet kaksoset mukaan leikkeihinsä. Myös vanhemmille löytyy seuraa.
– Keskustassa piti olla itse todella aktiivinen ja sopia paljon menoja. Täällä on solahtanut aika helposti osaksi yhteisöä, Tiina Ylikahri kuvailee.
Kokonaiskokemus oman kodin ostamisesta ja sen tuomasta elämänmuutoksesta on jäänyt Ylikahreilla vahvasti plussan puolelle. Jokaisen perheen pitää kuitenkin tehdä omannäköisiään ratkaisuja, he korostavat. Toisille sijainti voi olla tärkeämpi kuin väljät asuinneliöt, ja moni viihtyy kantakaupungissa lasten kanssa mainiosti.
– Kuka tietää – kun lapset ovat vähän isompia, voimme hyvin muuttaa takaisin kaupunkiin. Tai sitten muutamme jonnekin aivan maalle! Tiina Ylikahri sanoo.
Lue seuraavaksi
Onko ensiasunnon hankinta tai asunnon vaihto sinulle ajankohtaista? Tutustu ensiasunnon ostajan oppaaseen.
OP Koti auttaa sinua asunnon myymisessä sekä uuden löytämisessä.