Mistä sinä juuri nyt unelmoit? Minä unelmoin tällä hetkellä melko konkreettisista asioista: joogaopettajaksi kouluttautumisesta, sähköistetystä laatikkopyörästä sekä tutkijan urasta. Tutkijan ura pois lukien unelmilleni on melko helppo asettaa hintalappu. Haaveilemani joogaopettajankoulutus maksaa n. 1600 € ja laatikkopyörä vähän vajaa 2500 € toimituskuluineen. Melko kompakteja unelmia, joiden tavoittelu vaatii lähinnä pitkäjänteistä säästämistä. Toki minulla on myös muita unelmia: sellaisia, joille ei voi asettaa tarkkaa euromääräistä summaa, mutta ne ovat mielessäni vielä melko eriytymättöminä.

Unelmien kohdalla en usko manifestointiin tai universumilta pyytämiseen, vaikka välillä saatankin tähdenlennon nähdessäni toivoa lottovoittoa tai vähintään 1000 euron voittoa ässäarvasta. Unelmien kohdalla minä vakaasti uskon työn tekemiseen ja konkretiaan höttöisen unelmapuheen sijaan. Ei riitä, että universumilta pyytää esimerkiksi menestystä opintojen saralla: opintomenestys on itse tehtävä töitä paiskimalla. Unelmien ääneen sanominen tai kirjoittaminen on ensimmäinen askel, mutta se ei yksinään riitä. Töitä on tehtävä unelmiensa eteen! Ahkerakaan työnteko ei aina auta, vaan saatetaan tarvita hieman onnea matkaan sekä usein myös pettymysten sietämistä.

Äitiys oli minulle pitkään yksi suurimmista unelmistani. Unelma äitiydestä vaati vain enemmän aikaa ja rahaa kuin olin odottanut. Ideaalitilanteessa raskaaksi tuleminen ei tietenkään suoranaisesti maksa mitään. Siinä vaiheessa, jos tarvitaan lääketieteen apua vanhemmaksi tulemiseen tai sen yrittämiseen tarvitaan rahaa. Ja tiedän omasta kokemuksesta, että lapsettomuushoidot maksavat yllättävän paljon. Me olimme se joka viidennes pariskunta, jonka lapsitoive ei toteutunutkaan sormia napsauttamalla tai edes reilun vuoden aikana, vaan tarvittiin avuksi lääketieteellisiä hoitoja yhdessä hyvän tuurin kanssa.

Kaksosten saaminen IVF-hoidoilla maksoi meille kaiken kaikkiaan noin 1223,10 euroa julkisella puolella (olen jostain syystä säästänyt kaikki tuohon prosessiin liittyvät kuitit ja laskut). Tuohon summaan kuuluu matkat Rovaniemeltä Oulun yliopistolliseen sairaalaan, tarvittavat lääkkeet, poliklinikkamaksut, komplikaatioista johtuvat osastomaksut kolmen päivän osalta sekä ovulaatio- ja raskaustestit. Olimme sinänsä onnekkaita, että tulin raskaaksi ensimmäisestä alkioiden siirrosta ja lapsettomuuttamme aktiivisesti hoidettiin vain vajaat viisi kuukautta. Lasten saamiseen mennyt summa meidän kohdallamme on toki pieni: jos yrityksiä olisi tullut useampi ja jos olisimme halunneet hoidot yksityiseltä klinikalta, summa olisi voinut kohota omakotitalon käsirahan suuruiseksi. Olemmekin usein vitsailleet sillä, että saimme kaksi lasta yhden hinnalla. Tiedän myös pariskuntia, jotka ovat ottaneet lainaa rahoittaaksensa unelmaansa omasta lapsesta ja siltikin he ovat jääneet lapsettomiksi.

Lapsitoive on toisaalta sekä tunnepitoisin että sattumanvaraisin unelma. Koskaan ei tiedä etukäteen, kuinka paljon lapsen saaminen vaatii aikaa eikä näin suuren unelman kohdalla raha välttämättä tunnu kovin merkittävältä tekijältä. Itsekin ajattelin, että se on vain rahaa, kun hain ensimmäisen satsin lääkkeitä ja apteekin kassa näytti summaa 506,91 €. Mitä suurempi ja työläämpi unelma on, sitä vähemmän sen hintalappua miettii.