"Paljonko sinun palkkasi on? Minä voin aloittaa."
Minun palkkani on tällä hetkellä 1427,18 €/kk ja minulla on juuri nyt säästettynä sekä sijoitettuna 1892,08 €. Uskaltaisitko sinä kertoa palkkasi sekä säästöjesi suuruuden julkisesti tai edes lähimmälle ystävällesi?
Aika harva uskaltaa, vaikka kyse on kuitenkin vain rahasta (ja toisaalta kyse on juurikin rahasta). Pari vuotta takaperin en olisi uskaltanut, mutta moni asia on muuttunut vuoden 2018 aikana. Osasyy on ollut siinä, että olen alkanut sijoittamaan ja säästämään tavoitteellisemmin, kuten ensimmäisessä postauksessani mainitsinkin.
On myös helppo puhua palkasta ja sen suuruudesta, kun on palkkatöissä: olen tällä hetkellä etuoikeutetussa asemassa, koska minulla on säännöllinen kuukausipalkka toukokuuhun asti. Lisäpontta avoimempaan rahapuheeseen sain lopulta ihanan Julia Thurénin teoksesta Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa. (En olisi muuten koskaan aiemmin ajatellut nauttivani näin paljon rahaa käsittelevän teoksen lukemisesta, että terveisiä vaan itselleni sinne 2000-luvun alkuun, jolloin suljin heti korvani kaikelta rahapuheelta.)
Tästä kirjasta tuli minulle heti todella merkityksellinen monestakin syystä. Kirja kertoo avoimen rehellisesti rahasta, mutta myös siitä, miten kirjoittaja säästi kymppitonnin, kuten teoksen raflaava alaotsikko kertoo. Kaikki rahasta pureutuu syvällisesti siihen, miten talous toimii (yksilön ja yhteiskunnan tasolla), se kertoo ydinasiat säästämisestä ja sijoittamisesta, mutta myös siitä, miten raha-asiat voivat mennä täysin solmuun ja mitä siitä seuraa pahimmillaan. Kirjan pääsanoma minulle oli ennen kaikkea se, että rahasta tulee puhua avoimemmin! Siksi myös minä päätin alkaa puhua avoimemmin rahasta, koska se saattaa madaltaa myös jonkun muun kynnystä puhua rahasta ja se auttaa myös pääsemään yli rahaan liittyvistä negatiivisista tunteista, kuten häpeästä. Mitä enemmän kaikki osallistuvat rahakeskusteluun (ei siis pelkästään hyvätuloiset) sitä monipuolisemmaksi rahapuhe muuttuu. Me ihmiset olemme kuitenkin paljon enemmän kuin pankkitilin saldomme.
Thurén nostaa teoksessaan esille myös toisen todella tärkeän pointin liittyen rahaa ja lasten kasvattamiseen: miten lapsi koskaan oppii käyttämään rahaa järkevästi, jos rahasta ei puhuta konkreettisina lukuina ollenkaan perheen kesken tai lasten kuullen? Jos toivotaan, että lapsi oppii säästämään sekä mahdollisesti myös sijoittamaan, tulee lapsille myös puhua talouden mekanismeista, korkoa korolle -ilmiöstä ja pikavippien todellisista kuluista. Lapsen ikä huomioon ottaen tietysti. Ei ole mitään hyötyä kertoa neljävuotiaalle osakemarkkinoista tai indekseistä.
Omassa lapsuudessani tiesin kyllä suurin piirtein vanhempieni palkkatason ja sen, ettemme olleet erityisen hyvätuloisia, muttemme olleet myöskään köyhiä. Siitä emme kuitenkaan esimerkiksi koskaan käyneet keskustelua paljonko olisi hyvä jäädä palkasta käteen asumismenojen jälkeen tai millainen on kohtuullinen ruokabudjetti yhdelle hengelle. Nämä asiat olen toki vähitellen oppinut teini-ikäisenä ja aikuisena: usein kantapään kautta omien mokien kautta. Koska aika on säästämisen sekä sijoittamisen paras ystävä, olisi (näin jälkiviisaasti ajateltuna) ollut hyvä oppia vuosikymmen aikaisemmin säästämään muuallekin kuin säästötilille. Tosin myöhäistä se ei ole vieläkään.
Palkastani ja muista tuloista laitan tällä hetkellä n. 50 % yhteisiin menoihin (ruoka, asuminen, lapsiin liittyvät kulut), 30% säästöön (rahastoihin ja virtuaaliseen säästöpossuun) ja loput prosentit tuhlaan kirpparille, luomukosmetiikkaan, hierojalle tai ulkona syömiseen, mihin ikinä haluan. Toki sitten, kun palaan ensi syksynä takaisin täysipäiväiseksi opiskelijaksi, säästöön ja tuhlaamiseen menevät prosentin pienenevät minimiin. Ja tällä hetkellä säästöprosenttini on melko iso suhteessa tuloihini, mutta koska tiedän tulojeni pienevän merkittävästi, on siihen hyvä jo nyt valmistautua.
Prosenttiajattelu on helpottanut suuresti omaa rahankäyttöä ja kun kaikki rahasiirrot eri tileille tekee heti palkkapäivänä ei asiaa sen kummemmin tarvitse ajatella palkkapäivän jälkeen. En tosin edelleenkään ole kiinnostunut tietämään sentilleen paljonko meillä on tulot ja menot, vaikka ehkä pitäisi. Tässä asiassa oma suurpiirteisyys ei anna vielä myöten, mutta ehkä jonain päivänä innostun vielä excelöimään kaiken rahaliikenteemme. Avoin rahakeskustelu tulee myös olla avointa minulle itselleni ja sitä kohti on hyvä mennä vuotta 2019 ajatellen.
Seuraa minua Instagramissa @toscaramberg ja vieraile Tosca^2-blogissani.
Tuleva media-alan ammattilainen, joka rakastaa vaihtuvia tulevaisuuden haaveita, tanssimista, kauniita asioita ja tietysti omia kaksostyttöjään. Olen syntynyt Etelä-Suomessa, mutta kahdeksan vuoden Lapissa asumisen jälkeen uskallan jo identifioitua rovaniemeläiseksi. Omistaja-asiakasbloggaajana kirjoitan opiskelijaperheen arjesta, aloittelevan sijoittajan ajatuksista ja kestävästä kuluttamisesta.
Lisää aiheesta
Aiemmat kirjoitukset
- Unelma perheestä maksoi meille 1223,10 euroa – voiko unelmille laittaa hintalappua?
- Kauppaleikkejä ja pörssikursseja - Missä vaiheessa taloustaitoja tulisi alkaa opettaa omille lapsille?
- ”Äiti leikkasi mun otsatukan.”- Nämä säästövinkit perin äidiltäni
- Puolisosi ei ole itsestäänselvyys
- Kylpyhuone ilman muovimattoa ja eteinen, jossa mahtuu pyllistämään - opiskelijaperheen kuusi asuntohaavetta