Osituksen tekeminen on erittäin suositeltavaa avioeron jälkeen. Muuten toinen voi vaatia osaa omaisuudesta vaikkapa sitten, kun ex-puoliso aikanaan kuolee.

Pohjolan Osuuspankin lakipalveluiden asiakkuusjohtaja Riikka Koch oli tovi sitten hankalassa tilanteessa toimittaessaan perunkirjoitusta. Vainaja oli nimittäin ollut useasti naimisissa.

– Lesken lisäksi paikalla oli vainajan kolme aiempaa leskeä, Koch sanoo.

Kaikki olivat tulleet paikalle esittämään vaatimuksia edesmenneen omaisuudesta avio-oikeutensa perusteella. Tämä oli mahdollista siksi, ettei avioliittojen päättyessä ollut toimitettu ositusta.

Mikä on avio-oikeus?

Avio-oikeus tarkoittaa, että liiton päättyessä kummallakin puolisolla on oikeus saada arvomäärältään puolet yhteenlasketun avio-oikeuden alaisesta nettovarallisuudesta.

Avio-oikeuden voi sulkea pois avioehdolla.

Aviovarallisuussuhde, jota avio-oikeus kuvastaa, syntyy automaattisesti, kun avioliitto solmitaan.

Avio-oikeuden alaista nettovarallisuutta on käytännössä kaikki puolisoiden varallisuus lukuun ottamatta esimerkiksi testamenttina tai lahjana saatua omaisuutta, joiden kohdalla on erikseen kirjattu, että ne eivät sisälly avio-oikeuteen.

Mitä osituksessa tapahtuu?

Ositus on toimitus, jossa lakkautetaan avioliitossa eläneiden puolisoiden aviovarallisuussuhde. Puolisoiden varallisuus lasketaan ja jaetaan.

Jos toisen puolison omaisuus on 40 000 euroa ja toisen 100 000 euroa, avioliiton päättyessä varallisuus jaetaan tasan.

– Jos toisen puolison omaisuus on 40 000 euroa ja toisen 100 000 euroa, avioliiton päättyessä varallisuus jaetaan tasan niin, että molemmille tulee 70 000 euron edestä varallisuutta. Suuremman varallisuuden haltija saa päättää, missä muodossa tasinkonsa suorittaa.

Milloin ositus tehdään?

Ositus tehdään viimeistään avioliiton päättyessä kuolemantapaukseen, mutta se voidaan tehdä myös koska tahansa avioeron jälkeen.

Onko ositus pakko tehdä?

Ositus ei ole avioeroprosessissa pakollinen osa. Osituksen tekeminen hoidetaan oma-aloitteisesti.

Toisin sanoen avio-oikeus syntyy naimisiin mentäessä automaattisesti, mutta se ei pääty avioliiton päättyessä, jos ositus jää tekemättä.

Mitä jos ositusta ei tehdä?

Koska tietämys osituksesta on Kochin mukaan heikkoa, voi syntyä haastavia tilanteita.

On täysin mahdollista, että jos ositusta ei ole tehty ja toinen avioliiton osapuolista tajuaa asian vaikkapa 20 vuoden päästä, hän voi vaatia osuuttaan entisen puolison omaisuudesta avio-oikeuden perusteella.

Mitä pidempi aika avioliitosta on, sitä hankalampaa on laskeskella avio-oikeuden alaista omaisuutta.

Tällaisia tilanteita tulee eteen etenkin perunkirjoituksessa, kun paikalla voi olla osituksen toimittamatta jättämisen takia liuta entisiä puolisoita tai heidän oikeudenomistajiaan.

– Suosittelisin, että avioliiton päättyessä syystä tai toisesta ihmiset olisivat suhteellisen ripeästi yhteydessä perheoikeusjuristiin, jonka avulla ositus voidaan hoitaa ja jolta saa apua ositukseen liittyvissä verotuksellisissa asioissa. Mitä pidempi aika avioliiton päättymisestä on, sitä hankalampaa on laskeskella, mikä on vielä avio-oikeuden alaista omaisuutta ja mikä ei.

Jos erosta tosiaan on kulunut pitkän aikaa, mitä sitten pitäisi tehdä – miten juristi määrittelee vuosien takaisen omaisuuden?

– Vaikka tasinkolaskelmaa ei vuosien tai vuosikymmenten jälkeen pystyttäisi tai haluttaisi tehdä, voitaisiin tehdä määrämuodot täyttävä ositussopimus, jossa todetaan, että omaisuus on tosiasiallisesti aikanaan jaettu, eikä kummallakaan ole sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen avio-oikeutta tai siihen liittyviä vaateita toisiltaan.

Avioehto selkeyttää erotilanteita

Osituksen tekeminen on siis järkevää eroavalle pariskunnalle, jolla ei ole ollut avioehtoa.

Rakkauden huumassa voi tuntua haljulta pähkäillä raha-asioita, mutta Koch suosittelee silti pohtimaan, kannattaisiko naimisiin menon hetkellä tehdä avioehto.

Sillä voi määritellä, mikä osa kummankin omaisuudesta kuuluu avio-oikeuden piiriin. Avioehtoon voi myös halutessaan kirjata, että esimerkiksi erotilanteessa puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen varallisuuteen ja että kuolemantapauksessa avio-oikeus on täysimääräinen.

– Mielestäni avioehto usein selkeyttää tilannetta etenkin nykyään, kun on paljon uusperheitä ja ihmisiä, jotka ovat olleet naimisissa jo monta kertaa, Koch toteaa.