Emriikka näkee työssään kaikenlaisia kohtaloita – siksi hän allekirjoitti itseään koskevan paperin

Kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Niitä kappalaisena ja diakoniapappina toimiva Emriikka Salonen, 46, on kohdannut paljon. Auto-onnettomuudessa vammautuneita nuoria, syöpään sairastuneita pienten lasten vanhempia, muistisairaita vanhuksia ja kuormittuneita omaisia. 

– Olen työssäni tiedostanut, että vaikka olemme miten vahvoja toimijoita omassa elämässämme, emme koskaan voi tietää huomisesta. Mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, hän sanoo.

Tämä oivallus on ollut yksi merkittävä syy oman edunvalvontavaltuutuksen tekemiseen. 

Edunvalvontavaltuutus numero kaksi

Emriikka Salonen teki ensimmäisen edunvalvontavaltuutuksensa – käytännössä edunvalvontaan oikeuttavan edunvalvontavaltakirjan – kolmisen vuotta sitten.

Hän kirjoitti vapaamuotoisen ja melko suurpiirteisen valtakirjan itse, nimesi puolisonsa edunvalvojaksi ja pyysi todistajiksi kaksi kollegaansa. 

Toinen, yksityiskohtaisempi versio syntyi vuoden 2024 kesällä. Salonen halusi tarkentaa dokumentin sisältöä ja keskustella siitä rauhassa puolisonsa ja kahden täysi-ikäisen poikansa kanssa.

Myös tässä versiossa ensisijaiseksi edunvalvojaksi nimettiin puoliso. Toissijaisiksi edunvalvojiksi lupautuivat pojat sekä Salosen veli. 

Edunvalvojilla kaikki oikeudet

Uusi valtakirja antaa edunvalvojille käytännöllisesti katsoen kaikki oikeudet hoitaa Salosen asioita, jos hän ei kuntonsa vuoksi siihen enää kykene. He saavat esimerkiksi myydä hänen omaisuuttaan ja päättää hänen hoidostaan.

– Edunvalvojat saavat pakottaa minut myös muistitesteihin, jos kohdalleni osuu muistisairaus – niin kuin se tilastojen valossa hyvin todennäköisesti osuu. 

Jos läheisten kuormaa voi keventää edunvalvontavaltuutuksella, miksi sitä ei tekisi.

Jotta asioiden hoitaminen olisi läheisille mahdollisimman helppoa, jokaisella edunvalvojalla on lupa hoitaa hänen asioitaan vaikka yksin. 

– Kuvitellaan, että sairastun vaikka varhaisiän dementiaan tai saan aivovaurion. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole, voin päättää, ettei kukaan hoida asioitani, vie minua lääkäriin tai koske rahoihini. Sellaiseen tilanteeseen en halua läheisteni joutuvan.

Valmis pohja löytyi netistä

Edunvalvontavaltuutuksen laatiminen oli Salosen mukaan teknisesti helppoa. Valmis valtakirjapohja löytyi netistä, ja sitä oli mahdollista muokata omien toiveiden ja tarpeiden mukaan. 

Huomattavasti enemmän aikaa veivät puolison ja lasten kanssa käydyt, edunvalvontavaltuutukseen liittyvät, "syvät ja hyvät" keskustelut. Näissä pohdinnoissa nousi esiin koko joukko isoja kysymyksiä. 

Edunvalvontavaltuutuksen varjolla voidaan keskustella hyvinkin isoista asioista.

– Puhuimme esimerkiksi siitä, miten näemme elämän, ja miten hyvään elämään kuuluu myös luopumisen opetteleminen. Kun oppii luopumaan, oppii tavallaan myös elämään rikkaasti juuri tässä hetkessä, Salonen toteaa. 

Vaikka elämää ei voi hallita, siihen voi varautua. 

– Yksityiskohtainen edunvalvontavaltuutus on vapauttanut minulta ja toivottavasti myös perheeltäni hirveästi energiaa! Toivon, että se vapauttaa läheiseni myös syyllisyydentunteista, joita vaikeat päätökset saattaisivat muuten aiheuttaa. 

Salonen säilyttää edunvalvontavaltuutustaan kotona, tärkeille asiakirjoille varatussa laatikossa. Samassa laatikossa säilytetään yhteisestä sopimuksesta myös puolison tärkeitä dokumentteja. Edunvalvontavaltuutuksen olemassaolosta tietävät edunvalvojien lisäksi Salosen vanhemmat sekä veljen perhe.

Pojatkin innostuivat

Emriikka Salonen on tehnyt edunvalvontavaltuutuksen myös puolisolleen. Hän on auttanut vanhempiensa edunvalvontavaltakirjojen laatimisessa ja käynyt kahden tätinsä edunvalvontavaltakirjat läpi heidän kanssaan. Lisäksi hän on lupautunut tätiensä edunvalvojaksi.

Salosten pojilla edunvalvontavaltuutusta ei vielä ole.

– Pojat ovat vielä nuoria, vähän yli kaksikymppisiä, ja ajatus edunvalvontavaltuutuksesta tuntui heistä aluksi vieraalta. Käymiemme keskustelujen myötä mieli on kuitenkin muuttunut ja ajatus valtakirjan laatimisesta alkanut vaikuttaa heidänkin mielestään järkevältä, hän kertoo. 

Painotin pojille, että valtakirjan sisältöä voi tarvittaessa muuttaa ja edunvalvojiakin vaihtaa.

Molemmat pojat seurustelevat. Se, haluavatko tyttöystävät sitoutua edunvalvojiksi, on eri asia. 

– Valikoitui edunvalvojaksi kuka tahansa, nuorten kannattaa puhua toistensa kanssa esimerkiksi siitä, onko toinen vapaa menemään, jos toiselle sattuu jotakin vakavaa. Olemme käyneet tätä keskustelua myös mieheni kanssa – toisin sanoen pohtineet, miltä tuntuisi, jos toisen elämään tulisi oman sairastumisen jälkeen uusi kumppani.

Varautuminen tuo turvaa

– Jonkun mielestä edunvalvontavaltuutuksesta puhuminen voi kuulostaa pelon lietsomiselta. Itse näen asian kuitenkin juuri päinvastoin. Se että on miettinyt asioita vähän etukäteen, tuo ainakin minulle turvaa, Salonen toteaa.  

Pappina hän pitää tärkeänä myös sitä, että onnettomuuden ja sairastumisen mahdollisuudesta sekä kuolemasta ylipäätään puhutaan. 

– Välillä tulee vastaan ihmisiä, joille hyvin iäkkäiden vanhempien kuolema tulee yllätyksenä ja käsittämättömänä asiana. Kuolema on kuitenkin osa elämää. Ja toisaalta: vaikka ihminen olisi edunvalvonnassa, hänen elämänsä voi olla hyvin laadukasta.