Työporukan rapujuhlat 22 vuotta sitten olivat yksi kirkkonummelaisten Annan ja Mikan elämien merkityksellisimmistä käännekohdista. He tapasivat tuolloin toisensa.

Mika ei saanut kymmentä vuotta nuorempaa Annaa mielestään millään juhlien jälkeen. Hän puhui ihastuksen kohteestaan lakkaamatta, kunnes pelikaveri kyllästyi ja kiikutti lankapuhelimen Mikan eteen.

– En saanut otettua itseäni niskasta kiinni aiemmin, onneksi kaveri patisti viimein soittamaan Annalle.

Kävi nimittäin ilmi, että Annakin oli ihastunut Mikaan.

– Kiitän tuota kaveriani edelleen ja kiitän loppuelämäni, Mika sanoo.

Anna naurahtaa, että kyseessä on Mikan lempitarina. Hän myöntää itsekin liikuttuvansa edelleen sen kuullessaan. Tuota kohtaamista seurasi nimittäin vuosien seurustelu, 16 vuoden avioliitto ja kaksi lasta.

Loppuelämän ystävyys

Annan ja Mikan liitto on yksi 13 365 avioliitosta, joka päättyi Suomessa eroon vuonna 2019. Aloite eroon tuli Annalta. Mika ei olisi halunnut erota.

– Ero oli minun puoleltani vuosien pohdinnan tulos. Mietin pitkään, voiko näin tehdä, onko se hyväksyttävää, sillä mitään kolmansia osapuolia ei ollut, eikä muitakaan vakavia ongelmia. Vain epämääräistä tyytymättömyyttä. Siksi mietin pitkään, miksi lähtisin. Se tuntui pahalta ja tuntuu edelleen, Anna kertaa.

Mika oli tyytyväinen pitkässä liitossa, ja toisen eroajatukset olivat hänelle aluksi hirveä järkytys.

– Ajattelin, ettei paremmin voisi mennä. Rakkaus vain kasvoi ja kasvoi. Tiesin kuitenkin, ettei toista voi väkisin pitää. Aluksi oli tosi rankkaa, mutta olo on helpottanut ja olen mennyt eteenpäin.

Anna myöntää, että raastavinta oli nähdä Mikan suru ja pettymys.

– Tuntui todella pahalta nähdä toisen kärsimys, sillä kunnioitus ja rakkaus Mikaa kohtaan ei kuitenkaan lopu koskaan.

Tyypillinen eron syy on erilleen kasvaminen. Anna kokee näin käyneen heidänkin liitossaan.

– Olin 18-vuotias, kun aloimme seurustella. Mika taas tuli suhteeseen eri tilanteesta, hänellä oli takanaan 28 vuotta elettyä elämää.

Lapsille kertominen

Yksi vaikeimmista asioista erossa oli siitä kertominen lapsille. Annan ja Mikan tytär on 15-vuotias ja poika 14. Kun ero tuli puheeksi, pariskunta päätti, että siitä tehdään lapsille niin hyvä kuin mahdollista.

– Mietin, miten lapset selviävät tästä, mutta sehän on täysin minun ja Mikan käsissä. Päätimme, että vaikka tapahtuisi mitä, meidän tulee toimia ensisijaisesti vanhempina ja näyttää lapsille esimerkkiä siitä, miten hankalistakin tilanteista selvitään, Anna sanoo.

Anna myöntää kuitenkin pohtineensa, tekeekö eron haluaminen hänestä huonon äidin.

– Ymmärsin kuitenkin, etteivät erohalut vaikuta minuun äitinä mitenkään.

Anna ja Mika ajoittivat erokeskustelun Annan kesäloman alkuun, jolloin heillä olisi aikaa jutella aiheesta. Seurasi paljon kysymyksiä ja itkuakin.

– Korostimme, ettei tilanteessa tarvitse valita mitään puolia.

Molemmat haluavat tukea toisiaan vanhempina eron jälkeenkin.

– Sadon siitä niittävät rakkaat lapsemme. Enkä voisi toivoa lapsilleni parempaa isää, kuin Mika on.

Pitkän avioliiton ja sopuisan eron taustalla piilee se, että Anna ja Mika ovat aina pelanneet hyvin yhteen.

Parisuhde päättyy, perhe säilyy

Perheelle on ollut tärkeää viettää aikaa yhdessä eron jälkeenkin.

– Olemme käyneet syömässä ja viime joulun vietimme yhdessä minun vanhempieni luona. Mika on ollut pitkään vanhemmilleni kuin oma lapsi, olisi surullista rikkoa sitä suhdetta.

Myös Annan muutto hoidettiin koko perheen voimin.

– Oli mukavaa, että lapset näkivät isin auttavan äitiä näissäkin asioissa. Olen jeesannut Annaa uudessa kodissa muutenkin.

Lapset vaihtavat kotien välillä kahden viikon välein. Tämä kierto sopii teini-ikäisille lapsille hyvin ja toivoivat sitä itsekin viikko-viikko-systeemin sijaan.

Anna ja Mika myöntävät, että lapsettomilla viikoilla ikävä vaivaa, mutta kokonaista kahta viikkoa ei tarvitse olla näkemättä lapsia. Lapsettomallakin viikolla toinen saattaa piipahtaa toisessa kodissa tai kuskata lapsia harrastuksiin.

Vaikka kumpikin ikävöi lapsia, on oma vapaus tuntunut molemmista hyvältä.

– Olen elänyt niin pitkään lapsille ja perheelle, että tuntuu mukavalta touhuta omia juttuja välittämättä muiden aikatauluista, Mika sanoo.

– Minäkin uskallan myöntää, että nautin omasta ajastani, Anna sanoo.

Kumpikin muistuttaa silti, ettei eron pitäisi olla ainut vaihtoehto oman ajan saamiselle.

– Oman ajan puute ei ollut liitossamme ongelma. Päinvastoin, kannustimme aina toista tekemään omia juttujaan, Mika sanoo.

Anna on samoilla linjoilla. Sen sijaan parin keskinäistä yhteistä aikaa olisi voinut olla enemmän.

– Jälkiviisaana sanoisin, että liitossa olisi pitänyt panostaa enemmän parisuhdeaikaan. Lapset eivät mene rikki siitä, että heidät jätetään hyvään hoitoon, kun äiti ja isä lähtevät viikonlopuksi pois. Ajattelin, että minä olen nämä lapset tehnyt, joten minä hoidan ne. Nyt olisin paljon armollisempi itselleni.

Sopuisa ero

Vaikka erohalut olivat yksipuolisia, Anna ja Mika erosivat hyvin sopuisasti. Pitkän avioliiton ja toisaalta hyvän eron salaisuus onkin se, että Anna ja Mika ovat aina pelanneet hyvin yhteen. Kummatkin ovat rauhallisia ja harkitsevia ihmisiä muutenkin.

– Meillä oli monia hetkiä, jotka olisivat voineet kriisiyttää liiton. Lapsilla on ikäeroa vain puolitoista vuotta. Rakensimme myös talon ja asuimme rakentamisen aikaan vanhempieni luona, Anna listaa vaaranpaikkoja.

Mikakaan ei muista edes pikkulapsiajalta liian raskaita hetkiä.

– Olemme aina olleet hyvä tiimi.

Hän ihmettelee, miksi eroparit riitelevät niin usein.

– Varsinkin jos on lapsia, jotka kärsivät riitelystä. Meillä ei ole ollut mitään taisteluja. Miksi olisikaan, kun emme ole juuri riidelleet avioliitossakaan.

Mika kokee, että vaikeidenkin tunteiden hetkellä pitäisi osata palata alkuun ja miettiä, miksi toiseen alun perin rakastui.

– Miksi toisesta olisi tullut yhtäkkiä huono ihminen, jota pitäisi vihata?

Mika tiedostaa olleensa tilanteessa, jossa olisi helppo katkeroitua.

– Totta kai tämä tuntuu pahalta, mutta katkeroitumiseen ei ole mitään syytä.

Kummatkin kokevat, että ensiarvoisen tärkeää hyvässä erossa on keskusteluyhteyden säilyttäminen.

– Kun eropäätös tehtiin, keskustelimme enemmän kuin edelliseen kymmeneen vuoteen yhteensä. Asuimme vielä yhdessä eron jälkeen ja kävimme usein monen tunnin kävelylenkeillä, jolloin puhuimme läpi käytännön asioita ja tunteitamme. Sovimme noilla kävelyillä, miten tämä homma hoidetaan, Anna kertoo.

Rahasta ei riitoja

Usein eripuraa eron hetkellä aiheuttaa viimeistään yhteisen omaisuuden jakaminen. Siitäkään Anna ja Mika eivät ole saaneet riitaa aikaiseksi.

– Avioeromme on tullut jo voimaan, muttemme ole vielä tehneet ositusta, Anna sanoo.

Mika asuu vielä parin yhteisessä omakotitalossa, jonka rakentaminen on vielä kesken. Mika rakentaa talon hiljalleen valmiiksi, minkä jälkeen se on tarkoitus myydä.

– Talon rakentaminen on minulle surutyötä, Mika myöntää.

Anna asuu vuokra-asunnossa lähellä entistä kotiaan. Yhteisen auton he jakavat edelleen eron jälkeenkin.

– Auto on tarpeen lähinnä lasten harrastuksissa ja siksi on luontevaa, että se on aina sillä vanhemmalla, jolla on lapset.

Autoon sekä lapsiin liittyvät kulut, kuten puhelinlaskut, harrastukset, bussiliput, vakuutukset ja vaatteet, ex-pari jakaa tasan kätevän sovelluksen avulla.

– Kirjaamme sovellukseen ylös kaikki kulut ja sovellus laskee automaattisesti, kumpi on toiselle velkaa. Tasaamme menot kerran kuussa, Anna selittää.

Kummatkin painottavat raha-asioidenkin suhteen toimivaa keskusteluyhteyttä. Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on säilynyt eron jälkeenkin. Yhteiset menot hoidetaan rennolla otteella eikä ex-pari vaadi nähdä kuitteja toisen ostoksista.

– Meillä on takana 22 vuotta yhteistä elämää ja uskon, että ystävyytemme kestää loppuelämän, Mika sanoo.

Anna on samoilla linjoilla. Perhe elää sopuisasti, vaikka vanhemmat elävätkin erillään.

– En tekisi toista valintaa, vaikka liittomme ei kestänytkään. Meidän oli tarkoitus olla yhdessä.