Jere Lehtinen: Matinkylästä maailmalle ja takaisin

Suomen A-maajoukkueen GM Jere Lehtinen on NHL:n Stanley Cup -voittaja, vuoden 1995 maailmanmestari ja moninkertainen olympiamitalisti. Hänen pelinumeronsa 26 on jäädytetty Dallas Starsin kotihallin kattoon.

– Stanley Cup -voitto oli suurin saavutukseni, koska NHL-kausi on pitkä ja ottelut toinen toistaan kovempia. Pelinumeron jäädyttäminen 14-vuotisen urani päätteeksi tuntui uskomattomalta kunnialta, Lehtinen sanoo.

Hienon NHL-uran jälkeen Lehtinen palasi Espooseen kotikulmilleen Matinkylän seudulle. Nyt hän istuu Ilmatar Areenan kahviossa ja kertoo urastaan sekä elämästään. 

– Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni täällä. Asuin tuossa ihan vieressä kerrostaloissa ja kävin jäähallilla päivittäin. Usein mentiin suoraan koulusta jäälle tai pihapeleihin ulkojäille.

Hän muistaa yhä, miten seurasi kolme vuotta vanhempaa isoveljeään ulkojäille ja vietti aikaa jäähallilla kavereiden kanssa.

– Suuria tähtiäkin seurattiin, mutta kaikkein merkityksellisimmiksi nousivat muutamaa vuotta vanhemmat espoolaiset pelaajat. Oman kylän kasvatteja oli kiva seurata, koska he tuntuivat läheisiltä.

Ammattilaisura alkoi Kiekko-Espoosta

Jääkiekon rinnalla kulki pitkään toinen rakas laji, jalkapallo, ja myös siinä hänet kutsuttiin nuorten maajoukkueleirille jääkiekon tapaan. Lisäksi hän pelasi jääpalloa, ja nopeana juoksijana hänet värvättiin yleisurheilukisoihin.

– Tykkäsin urheilla ja osallistua kaikenlaiseen liikuntaan. Pitkään sain harrastaa monipuolisesti, mutta jossain vaiheessa minun piti päättää, mihin keskityn. Valitsin 16-vuotiaana jääkiekon.

Lehtisen ensimmäinen seura oli Espoon Jääklubi EJK, jossa hän aloitti noin kuusivuotiaana. Sieltä hän siirtyi pian Kiekko-Espooseen, jossa hän pelasi nuorten SM-sarjoissa ja oli 18-vuotiaana nostamassa seuran SM-liigaan vuonna 1992.

Sitten kotikaupunki Espoo vaihtui Turkuun ja joukkueeksi tuli TPS, koska Lehtinen halusi päästä Vladimir Jurzinovin vaativaan valmennukseen.

Jursin koulu kasvatti maailmamestariksi

Turussa Lehtisen harjoittelu nousi aivan uudelle tasolle.

– Minulle konkretisoitui, mitä huipulle pyrkivältä pelaajalta oikeasti vaaditaan. En usko, että Suomessa treenattiin missään muualla silloin niin kovaa kuin TPS:ssä.

Kova harjoittelu tuotti tulosta, sillä Turussa Lehtinen voitti Suomen mestaruuden muun muassa Saku Koivun ja Kimmo Timosen rinnalla.

Todellinen kansallissankari Lehtisestä tuli, kun Suomi voitti jääkiekkohistoriansa ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1995: Lehtisen, Koivun sekä Ville Peltosen Tupu, Hupu ja Lupu -ketju kuului turnauksen eliittiin. Nuoria pelaajatähtiä juhlittiin turuilla ja toreilla monta kuukautta.

– Koko kesä MM-kisojen jälkeen oli aikamoista hulinaa. Sen jälkeen tuntui, että nyt on oikea hetki lähteä NHL:ään.

NHL-uran alku opetti sinnikkyyttä

Dallas Starsissa Lehtinen joutui toisenlaiseen tilanteeseen. Peliaikaa ei tullut, ja hän joutui seuraamaan otteluita välillä vaihtoaitiosta tai katsomosta.

– Olin Suomessa aina kentällä ja voittanut mestaruuksia, mutta ne eivät merkinneet enää mitään. Tiesin osaavani pelata. Se oli henkisesti vaikea paikka, vaikka näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kokemus kasvatti sinnikkyyttä.

Lehtinen halusi kentälle tavalla tai toisella.

Lopulta Lehtinen pelasi yhden pelin farmijoukkueessa, koska halusi kentälle tavalla tai toisella.

– Sieltä tulikin nopeasti komento takaisin ja pääsin näyttämään taitoni. Sain onnistumisia, ja peliaikaa alkoi tulla.

Lehtinen pelasi koko 14-vuotisen NHL-uransa Dallasissa, voitti Stanley Cupin kaudella 1998–1999 ja vakiinnutti paikkansa yhtenä liigan arvostetuimmista puolustavista hyökkääjistä. Hänestä tuli Dallas Stars -perheen arvostettu jäsen.

– Käyn edelleen Dallasissa tapaamassa ystäviä ja katsomassa pelejä.

Lehtisen perheeseen kuuluu vaimon lisäksi aikuiset kaksostytöt ja poika. Kaksi on palannut rapakon taakse: poika opiskelee ja pelaa siellä jääkiekkoa, ja toinen tyttäristä jäi opintojen jälkeen Yhdysvaltoihin töihin.

– Sellaista elämä on, kun lapset kasvavat ja löytävät omat polkunsa. Itse viihdyn tällä hetkellä Espoossa hyvin.

Ura jatkuu lajin parissa: Leijonien rakentaja

Jääkiekko ei lähtenyt Lehtisen elämästä, vaikka ura päättyi 2010. Miesten A-maajoukkueen general managerin eli GM:n työhön kuuluu pelaajatarkkailu ja pelaajavalinnat sekä kauden suunnittelu yhdessä päävalmentajan ja joukkueenjohtajan kanssa.

Tämän vuoden olympialaisissa Milanossa NHL-pelaajat pääsivät mukaan 12 vuoden tauon jälkeen, ja Suomi voitti kovatasoisen turnauksen jälkeen pronssia.

– Olen todella iloinen pelaajien puolesta, että he saivat kokea sen. Olympiamitali on aina iso asia. 

Lehtiselle yksi maajoukkuetyön suola on päästä seuraamaan nuorten lupausten nousua omalla urallaan.

– Lähes kaikki nykyiset NHL-pelaajamme ovat kulkeneet maajoukkueleiritystemme kautta, ja on ollut todella hienoa tutustua heihin ja saada seurata heidän menestystään.

Heti pelaajauransa jälkeen Jere Lehtinen ehti myös kokeilla valmentamista poikansa joukkueessa Dallasissa ja Espoossa.

– Olin junioreiden apuvalmentaja ja pidin siitä. Tuntui kivalta touhuta nuorten kanssa ja oppia samalla itsekin. Olenkin odotellut, että koska joku niistä valmennettavista ilmestyy maajoukkueleirityksiin, Lehtinen hymyilee.

Urheilullinen elämäntapa kantaa

Lehtinen korostaa työnteon merkitystä menestyksen tiellä, mutta myös sitä, että tekemisen pitää olla hauskaa.

– Kaikki perustuu siihen, että tykkää lajista ja nauttii pelaamisesta. Kun siihen yhdistyy kova työnteko, kehitystä alkaa tulla. NHL:ssä treenattiin kovaa, mutta silti oli aina pilke silmäkulmassa.

Menestys on vaatinut myös valintoja etenkin nuorena.

– Kaverit lähtivät välillä bileisiin, mutta minun piti keskittyä urheiluun. Niissä hetkissä ratkaistaan, mihin haluaa panostaa.

Jo lapsena opittu urheilullinen elämäntapa on jäänyt Lehtiselle jokapäiväiseksi tavaksi. Hän pelaa padelia, golfia ja käy kuntosalilla. Treenikavereina ovat usein vanhat pelikaverit ajalta ennen NHL:ää.

– Luistimia en ole kovin usein enää pistänyt jalkaan, vaikka pipolätkästä olen innostunut. Minulle urheilussa tärkeintä ovat ihmissuhteet. Emme nähneet vanhojen pelikavereiden kanssa vuosikausiin, ja silti oli helppo jatkaa siitä mihin jäimme.