Lasten ja nuorten innokas digipelaaminen ja erityisesti siihen käytetty aika huolestuttavat usein vanhempia. Esitimme monen mieltä askarruttavia kysymyksiä pelikasvatuksen tutkija Mikko Meriläiselle ja pelaamisen haittojen ehkäisyyn keskittyvän EHYT ry:n pelikasvattajalle Aino Harvolalle.

Millaisia huolenaiheita nuorten ja lasten digipelaamiseen yleisesti liittyy?

On hyvin tavallista, että oman lapsen pelaaminen huolestuttaa vanhempia jossain määrin. Huoli saattaa olla yleistä epävarmuutta, joka liittyy pelaamisen vaikutuksiin, ylipäänsä nykylapsuuden digitaalistumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen verkossa. Pelaamisen kulttuuri ei välttämättä ole aikuiselle tuttu ja lapsi saattaa viettää päivittäin pelaamisen parissa merkittävästi aikaa, jonka vanhempi toivoisi lapsen viettävän eri tavoin.

Usein keskustellessa selviää, että huoli on turhaa tai ainakin ylimitoitettua: jos lapsi esimerkiksi puhuu jatkuvasti tietysti pelistä, se tulkitaan helposti niin, että hän on jotenkin pakkomielteinen tai riippuvainen pelistä – vaikka kyse olisi ihan normaalista lapsen innostuksesta.

Millaisia haittoja pelaamisesta voi seurata?

Haitoista puhuttaessa voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita – sekä huonosta peliasennosta johtuva lihasjumi että elämänlaatuun merkittävästi vaikuttava ongelmallinen pelaaminen ovat periaatteessa molemmat pelihaittoja. Juurikin fyysisten haittojen ehkäisyssä tärkeää on tauottaa pelaamista riittävästi ja vastapainoksi liikkua ja ulkoilla.

Tällä hetkellä paljon puhuttu haitta on univaje, jota ilmenee erityisesti yläkoululaisilla ja nuorilla aikuisilla. Ongelma liittyy osaltaan näyttöjen kirkkaaseen sinivaloon, joka taas huonontaa unen laatua ja vaikeuttaa nukahtamista. Pelaaminen jo itsessään on aivoja aktivoivaa tekemistä, joten sen aika ei ole juuri ennen nukkumaanmenoa.

Ongelmallista on tietysti se, jos lapset pelaavat esimerkiksi salaa iälleen sopimattomia pelejä. Siitä voi seurata pelkotiloja, kiihtyneisyyttä ja painajaisia.

Mikä on liikaa pelaamista?

Mitään kaikille sopivaa ja yleispätevää ajallista ohjenuoraa on vaikeaa antaa. Amerikan lastenlääkäriliiton ohjeistuksien mukaan erityisesti pienten lasten kohdalla pelaamisen pitäisi pysyä tunnissa tai parissa, ja alle 1,5-vuotiaat eivät pelaisi lainkaan. Yli 5-vuotiaiden lasten pelaamisen tiukkaan ajalliseen rajoittamiseen ei kuitenkaan enää ole perusteita.

Tärkeää olisi koota muut arjen palaset ensin ja sen jälkeen pohtia, mihin kohtiin pelaaminen asettuu. Pelkkä paljon pelaaminen ei voi olla huolestumisen mittari – jos arki sujuu ja siitä ei jää puuttumaan mitään tärkeää, on pelaaminen todennäköisesti hallinnassa.

Miten oman lapsen pelaamista kannattaa seurata?

Vanhemman kannattaa ehdottomasti olla selvillä siitä, mitä lapsi laitteella tekee. On tärkeää tietää, millaisiin sisältöihin peleissä voi törmätä, ja noudattaa lastensuojelullisista syistä säädettyjä ikärajoja. Lisäksi on hyödyllistä tietää, mikäli peleihin on mahdollista käyttää rahaa, onko niissä mainoksia, pelataanko peleissä muiden ihmisten kanssa ja miten niissä kommunikoidaan. Arkea helpottavaa on myös tietää, millainen peli on, mikä siinä lasta kiinnostaa ja millaisia elämyksiä hän siitä saa.

Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa tutustua pelaamiseen, olisi hyvä, että hän ylipäänsä pelaisi valvottuna ja vanhemman kanssa.

Hyvä pelikasvatus on muutakin kuin rajoittamista – keskustelua sisällöistä, pohdintaa, uteliaisuutta ja myönteistä kiinnostusta lapsen ja nuoren maailmaan.

Mikä olisi järkevä tapa rajoittaa pelaamiseen käytettävää aikaa?

Pitää muistaa, että pelaaminen voi olla todella merkityksellinen harrastus lapselle tai nuorelle. Se on hauskaa ja rentouttavaa tekemistä vastapainoksi vaikka koululle. Siksi rajoittamisen tulee olla johdonmukaista ja reilua. Tämä vaatii myös aikuiselta perehtymistä pelaamiseen muissakin kuin ongelmallisissa tilanteissa. Pelisäännöt kannattaa tehdä yhdessä, jotta lapsi pääsee mukaan päätöksentekoon.

Pelaamista voi pyrkiä rajaamaan esimerkiksi tiettyjen kellonaikojen välille niin, että aamu ja ilta rauhoitetaan pelaamiselta. Tähän auttaa esimerkiksi se, ettei pelilaitteita säilytetä tai puhelimia ladata lapsen makuuhuoneessa.

On hyvä muistaa, että pelatessa ajantaju voi helposti kadota. Erityisesti pienet lapset tarvitsevat paljon apua oman pelaamisen hallitsemisessa ja lopettamisessa.

Millaisia kysymyksiä mobiilipelaamiseen liittyy?

Mobiilipelien luonne on usein erilainen kuin tietokone- tai konsolipelien, sillä pelilaite kulkee aina mukana ja pelaaminen on paikasta irrallisempaa. Myös aikuisilla on vaikeuksia keskittyä, kun viihdettä on loputtomasti tarjolla omassa taskussa. Siksi oman pelaamisen hallinnan opettelu tulisi aloittaa yhä aikaisemmin ja sen tulisi ulottua myös kouluun ja luokkahuoneeseen.

Erityisesti pienten lasten kanssa on hyvä asettaa manuaalisesti rajoja. On hyvä varmistaa, ettei lapsella ole mahdollisuutta latailla itse pelejä puhelimeensa, vaan niistä pitää aina neuvotella yhdessä. Myös rahankäytön suhteen kannattaa olla tarkkana, sillä mobiilipeleissä ostot ovat usein pelin sisäisiä ja niihin voidaan kannustaa tavoin, joita lapsi ei vielä kykene kriittisesti tarkastelemaan. Lapsi ei välttämättä myöskään vielä ymmärrä rahan arvoa tai oikean ja pelin sisäisen valuutan eroa.