Kori täyteen kuusimetsästä

Kun haussa on monenlaisia sieniä, kannattaa suunnata kuusimetsään. Kuusimetsän tunnistaa siitä, että valtaosa puista on kuusia sekä tyypillinen aluskasvillisuus koostuu sammalista ja mustikanvarvuista tai käenkaalista. Maaperä on ravinteikasta ja kosteaa.

– Klassisen hyvä sienimetsä on kuusivaltainen sammaleinen metsä. Erilaisista kuusivaltaisista metsistä voit löytää esimerkiksi rouskuja, keltavahveroita ja herkkutatteja, sienikirjailija Jarkko Korhonen luettelee.

Kiinnitä huomio notkelmiin, rinteisiin ja polkujen varsiin. Etsi polun varsilta herkkutatteja ja sammalikosta, soistuneista painaumista haaparouskuja. Vaikka haaparouskun nimi viittaa haapaan, sieni viihtyy kuusen lähellä. Pidä silmät myös auki sellaisten kuusimetsien osalta, joissa kuusten seassa kasvaa koivuja. Keltavahverot ja karvarouskut nimittäin viihtyvät ravinteikkaassa kuusimetsässä koivun kaverina.

Kuusikoiden halutuimpiin sieniin kuuluvia mustatorvisieniä voi löytää käenkaalia kasvavien, usein kivistenkin rinteiden lipeiltä. Jos näet yhden, lähellä voi olla monta muuta. Leppärouskuja haikailevan kannattaa suunnata tiheisiin istutettuihin kuusikoihin, joissa on vähän muita kasveja.

Korhosella on sieni-intoilijalle yksi ässä hihassaan: seitikkeihin kuuluva kehnäsieni. Moni ei uskalla kerätä sitä, koska seitikkien suku on saanut pahan maineen tappavan myrkyllisen suippumyrkkyseitikin vuoksi, vaikka sienet eivät ulkoisesti juurikaan muistuta toisiaan. Kehnäsienen makean maltainen maku jakaa mielipiteet.

– Kuivattuna se haisee hikiseltä villasukalta kuin ranskalaiset juustot, mutta syötävänä se on hyvä.

Mistä etsiä: Polun varret, harvempi aluskasvillisuus, notkelmat, mäkiset alueet ja rinteet.

Mitä välttää: Tiheät varvikot. Hakkuualueet.

Milloin mennä: Pitkin kesää ja syksyllä. Elokuussa: tatit, kehnäsieni, keltavahvero ja mustatorvisieni. Syyskuussa: haapa-, karva- ja leppärouskut, suppilo- ja keltavahvero, jonka kasvukausi alkaa jo heinäkuussa jatkuen lokakuulle.

Loppukesästä mäntymetsään

Kuivassa ja harvassa mäntymetsässä on sienestäjälle puolensa ja huolensa. Valoisassa maastossa sienet on helppo havaita, mutta kuiva ja hiekkainen maaperä verottaa satoa, koska se ei sido vettä.

– Mäntymetsään on turha mennä keskikesällä tai heinäkuussa. Hyviä löytöjä sen sijaan voi tehdä yleensä loppukesästä, runsaiden sateiden jälkeen, Korhonen sanoo.

Silloin ahkera sienestäjä voi löytää suuren haperosaaliin: isohaperoita, kangashaperoita ja viinihaperoita. Harvassa mäntymetsässä näitä värikkäitä sieniä on helppo huomata nousevan sieltä täältä sammalien ja jäkälien seasta. Lisäksi voit löytää männyn juurelta männynherkkutatteja.

Vanhojen mäntymetsien onnenkantamoinen on keisarien sieni tuoksuvalmuska eli matsutake. Sieni on Japanissa hyvin arvostettu, ja sen tunnistaa omintakeisesta tuoksustaan. Sen sato on oikukas – joinakin vuosina se on varsinkin Pohjois-Suomessa runsas, kun taas useimpina vuosina sitä ei meinaa löytää lainkaan. Tähyile niitä elokuun lopussa.

Myös kangasrousku on mäntymetsien hittilaji.

– Se on yksi satoisimmista sienistä. Bongaile sitä jäkäliköstä ja sammalikosta. Ennen kaikkea se on loistava salaattisieni.

Mistä etsiä: Jäkäliköt ja sammalikot.

Mitä välttää: Hakkuualueet (ellet etsi keväällä korvasieniä).

Milloin mennä: Loppukesästä syksyyn. Elokuussa: haperot, männynherkkutatti, kangastatti, voitatti, tuoksuvalmuska. Syyskuussa: kangasrousku, loppukuusta lokakuulle viiruvalmuska, hallavahakas.

Lehtojen kultaiset saaliit

Eteläisen Suomen leutojen ilmastojen ansiosta lehtojen sienikausi kestää pitkälle syksyyn. Lehdot ovat multa- ja savipohjaisia metsiä, joissa kasvaa paljon lehtipuita.

– Lehtojen sieni on jykevä kultarousku. Se on loistava raaka-aine esimerkiksi äyriäispastaan simpukoiden ja katkarapujen kaveriksi, Korhonen vinkkaa.

Kultarouskua kannattaa etsiä rehevistä lehdoista esimerkiksi tammen tai kuusen läheltä. Sienen tunnistuksessa auttaa sillimäinen tuoksu. Useimmille ruokasienestäjille tuntematon valkea ja paksumaltoinen vihersuppilovahvero on lehdoissa runsas. Sen heltat ovat tuoreena kirpeät, mutta kirpeys häviää pannulla paistettaessa. Sieni on lihaisia maultaan ja rakenteeltaan.

Etsi myös myöhään syksyllä sinivalmuskaa ja härmämalikkaa, jotka viihtyvät rehevillä ja puistomaisilla alueilla.

– Sinivalmuska ja härmämalikka lahottavat lehtiä. Siksi niitä voi löytyä sieltä, missä on paksut määrät lehtikariketta. Myös puistot ja puutarhat ovat niille tyypillisiä kasvupaikkoja, varsinkin avokompostien lähistöt.

Runsas aluskasvillisuus, pensaat ja heinikot ovat lehdoille tyypillisiä. Niiden seassa kärsivällinen asenne on paikallaan, koska sienten etsiminen voi toisinaan olla melkoista salapoliisityötä. Samalla on syytä pysyä varuillaan punkkien suhteen.

Mistä etsiä: Paksusta lehtikarikkeesta, polun varsilta.

Mitä välttää: Sankat heinikot.

Milloin mennä: Elokuun lopusta loppusyksyyn. Elo-syyskuussa: kultarousku, vihersuppilovahvero. Syyskuusta eteenpäin: sinivalmuska, härmämalikka.

Näin maksimoit sienisaaliin

Selvittele paikkoja ja kokeile kansallispuistoja

Seuraile sosiaalisessa mediassa tuttujen sienipäivityksiä ja kysele vinkkejä. Etsi maastokarttasovelluksilla lähiympäristösi metsät ja lähde retkelle. Tutki viimevuosien hittipaikat.

Sienestys kuuluu jokamiehen oikeuksiin myös kansallispuistoissa ja useimmilla luonnonsuojelualueilla, paitsi luonnonpuistoissa. Kansallispuistoissa merkityillä reiteillä on helppo kulkea ja polulta voi välillä poiketa.

Seuraa säätä ja muista oikea varustus

Suuntaa sienimetsälle noin viikon kuluttua rankoista sateista. Tänä kesänä sienisato on hieman myöhässä kuivien kelien takia.

Hyvä ulkoiluasu tekee sienestyksestä mukavaa. Saappaat ovat kätevät märällä ja kuivalla kelillä, koska ne suojaavat kyyn puremalta ja kastumiselta. Sieniä varten tarvitset mukaan tukevan astian tai korin sekä harja/sutipäisen sieniveitsen.

Unohda hukkapaikat

Älä tuhlaa aikaa paikkoihin, joista ruokasieniä ei yleensä löydy. Unohda siis heinikkoiset koivikot, vetiset avosuot, puuttomat alueet ja avokalliot. Vältä kaupunkien puistoja ja viheralueita, koska maaperässä voi olla vanhojen jätteiden ja liikenteen raskasmetallijäämiä.

Perehdy

Opettele muutamia ruokasieniä sienikirjan tai -sovelluksen avulla tai lähde sienestämään osaavan tuttavan kanssa. Vuosittain voi opetella perin pohjin 1–2 uutta sientä. Mitä enemmän tunnet ruokasieniä, sitä enemmän saat myös saalista.

Kännykkä avuksi – 3 sienisovellusta

Sieniopas, 5,49 €, -Iphone, Windows Phone ja Android

Sieniopas-sovellus on kerännyt hyviä arvosteluita käyttäjiltä. Löydät 140 lajin kuvat tietoineen ja pystyt tunnistamaan sieniä tunnistustyökalun avulla sekä käyttämään sovellusta ilman nettiä. Sovellus on sienikirjailija Lasse Kososen tuottama.

Sienikirja, 5,49 €, Iphone ja Android

Suursuosioon noussut nuori kuopiolainen Niklas Ansamaa kehitti Sienikirja-sovelluksen ensimmäisen version ollessaan 14-vuotias. Lähes kaikista sienistä löytyy useita kuvia ja sovellus toimii ilman internet-yhteyttä. Sovellus on sieniasiantuntijoiden tarkastama.

Suomen sienet, ilmainen, Android

Harrastusmielessä tehdystä sovelluksesta löydät 180 erilaista Suomen luonnossa kasvavaa sientä. Tunnistuspelissä voit testata tietoutesi, ja omia sienilöydöksiä voi tallentaa kuvan ja koordinaattien kera. Huomioi, että sovelluksen tietolähteenä on käytetty Wikipediaa.