Pariskunta kasvattaa ruokansa itse: ”Mitä omavaraisempi on, sitä vähemmän uutiset huolettavat”

Aada Kolvanki ja Janne Ranua muuttivat noin kahdeksan vuotta sitten Oulusta maaseudulle Muhoksen Leppiniemeen. Purkukuntoisesta hirsitalosta ja siihen kuuluvasta 8,5 hehtaarin ränsistyneestä tilasta tuli nuorenparin ensimmäinen yhteinen koti. Taloon ei tullut vettä eikä pihalla ollut edes huussia.

– Kiersin Oulussa rakennustyömailla hakemassa ylijäämälautaa, josta rakensimme huussin, Janne Ranua kertoo.

Sen hinnaksi tuli viisikymmentä euroa. Uuden kodin kunnostamiseen käytettiin rahaa tuhat euroa. Rahaa säästyi jo siinä, että vain toinen pääty talosta remontoitiin asumiskuntoon. Taloon ei vedetty vesijohtoja, mutta pihakaivon vesi tutkittiin ja todettiin juomakelpoiseksi.

Itse tehdyssä remontissa enimmäkseen purettiin tapettikerroksia vanhan hirsitalon seinistä ja revittiin muovimattoa lattiasta.

– Rikkoutuneet ikkunat korjattiin leikkaamalla niihin uusia laseja kierrätettynä hankituista ikkunoista, Aada Kolvanki lisää.

Talouden kriisi vei maalle

Maallemuuttoon ajoi halu elää lähempänä luontoa ja kasvattaa omavaraisuutta. Omavaraisuus oli alkanut kiinnostaa pariskuntaa vuosien 2008–2009 finanssikriisin aikoihin. Siihen liittyi myös ajatus terveellisemmästä ravinnosta.

Kolvangin ja Ranuan lähipiiri oli muutosta hieman huolissaan. Kolvangin mukaan erityisesti häneltä kyseltiin, miten hän pärjäisi vanhassa talossa maaseudulla. Tavoite omavaraisuuden lisäämisestä ei vielä silloin innostanut lähipiiriä.

– Nyt asiat ovat muuttuneet, ja olemme saaneet kommentteja, että tehän olette jo aika pitkällä omavaraisuudessa, Ranua sanoo.

Lihat omalta pihalta

Omavaraisuuden kasvattaminen lähti liikkeelle marjapuskista, kasvimaista ja villiyrteistä. Heti ensimmäisenä kesänä pariskunta otti kukon, kanoja ja lampaita. Lampaat auttoivat syömällä osin pusikkoiseksi kasvanutta pihamaata.

Kanat ovat alusta asti huolehtineet kohtuullisen hyvin perheen kanamunien tuotannosta.

Omavaraisuus ulottuu myös lämmitykseen: talossa on kolme varaavaa takkaa. Polttopuut saadaan osittain omalta tilalta.

Myöhemmin elämiä on tullut lisää: ankka, vuohi, possu, hanhia, lihakaneja sekä viimeisenä lehmät. Koiria on tällä hetkellä neljä ja kissoja kaksi. Yhteensä eläimiä on nyt kahdeksankymmentä.

– Lihan suhteen olemme olleet omavaraisia kuusi vuotta, Ranua sanoo.

Hän on opetellut maatilan omistavan tuttavansa avulla teurastamaan eläimet itse. Eläimistä hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava, ja koirat saavat luut.

Kasvisten, kanamunien ja lihan lisäksi tilalla tuotetaan hunajaa. Maitoa saadaan silloin, kun sitä jää yli vasikoiden tarpeen. Vieressä virtaa Oulujoki, josta pariskunta pyydystää kalaa katiskalla.

Omavaraisuus ulottuu ravinnon ja veden lisäksi myös lämmitykseen: talossa on kolme varaavaa takkaa. Polttopuut saadaan osittain omalta tilalta.

– On meillä sähköpattereitakin varalla, mutta olemme tottuneet talvisin 16–19 asteen lämpötilaan, Kolvanki sanoo.

Kerran viikossa kauppaan

Ranua tekee myyntitöitä provisiopalkalla tilan ulkopuolella. Kolvanki keskittyy tilan hoitamiseen täysipäiväisesti. Hänen mielestään parin elämäntavassa parasta ovat eläimet. Ne myös määräävät pariskunnan päivärytmin.

– Ensin ruokitaan eläimet ja sen jälkeen mietitään, mitä tänään tarvitsisi ja huvittaisi tehdä, Kolvanki kertoo.

Ranuan mielestä parasta elämäntavassa on se, että vaikka hommia on paljon, elämä tuntuu vapaalta.

Nyt Kolvangilla on päiväohjelmassa laitumen aitatolppien korjaamista. Ranua aikoo käyttää iltapäivän polttopuiden tekemiseen. Illalla on taas eläinten ruokinnan vuoro.

Ranuan mielestä parasta elämäntavassa on se, että vaikka hommia on paljon, elämä tuntuu vapaalta. Lisäksi omavaraisuus tuo mielenrauhaa.

– Mitä omavaraisempi on, sitä vähemmän maailmantilanne ja uutisointi huolettavat, hän sanoo.

Kaupassa pariskunta käy noin kerran viikossa. Jos hoidettavana on muita asioita, ne pyritään yhdistämään samaan reissuun.

Joinain kuukausina pariskunnalta kuluu rahaa vain 500 euroa, mutta jos täytyy kunnostaa tai ostaa jotain isompaa, menoja on enemmän. Viimeisimpänä tilalle ostettiin kenttävannesaha, jolla pystyy tekemään puista lankkuja.

Omavaraisuusvinkkejä netistä

Kolvanki ja Ranua ovat sitä mieltä, että omavaraisuuttaan voi lisätä helposti esimerkiksi marjastamalla, sienestämällä ja kalastamalla. Jos on oma piha, sinne voi laittaa kasvimaan ja kasvihuoneen. Tutkimalla ja kokeilemalla selviää, mikä pihan maaperässä parhaiten kasvaa.

Parin haave on, että Pakurilan tilalle muuttaisi ystäviä asumaan. Yksi ystävä on jo muuttanut pihapiiriin.

Kolvanki kannustaa etsimään netistä tietoa omavaraisuudesta.

– Jos haaveilee tällaisesta elämäntavasta, Facebookista löytyy paljon omavaraisuusryhmiä. Esimerkiksi lehmille on oma ryhmänsä ja lampaille omansa, hän sanoo.

Pariskunta on itsekin oppinut omavaraisuutta matkan varrella kokeilemalla ja opiskelemalla. Aluksi se tuntui vaikealta, kun opittavaa etenkin kasvimaiden ja eläinten hoidosta oli niin paljon. Yksi virhe oli se, että he hankkivat eläimiä vähän liikaa kahden ihmisen hoidettavaksi.

Parin haave on, että Pakurilan tilalle muuttaisi asumaan heidän ystäviään. Tilan- ja eläintenhoitoa voisi jakaa, ja samalla omavaraisuus kasvaisi entisestään.

– Unelmamme on, että meidän lisäksemme täällä asuisi kolme muuta perhettä. Vastuu kasvimaista, eläimistä ja mehiläisistä olisi jaettu, Kolvanki kertoo.

Haave yhteisöllisyydestä on toteutunut jo sen verran, että yksi Kolvangin ja Ranuan ystävistä muutti asumaan Pakurilan tilan pihapiiriin. 

– Hän auttaa tilan töissä ja käy meillä pihasaunassa, jonka lämmitämme joka toinen päivä, Ranua kertoo.