Työhön palaaminen loman jälkeen tuntuu lomalta
Perheellinen voi huokaista helpotuksesta, kun loma loppuu ja työt vihdoin alkavat. Pitkä kesä on lusittu ja raskaan loman jälkeen voi palata sluibailemaan työpaikalle. Vapaiden jälkeen askarruttaa lähinnä se, onko pahemman kolhun saanut lompakko vai oma jaksaminen.
Lomakaudella lähtee vireille paljon avioeroja, sillä vapaalla on aikaa pohtia omaa elämäänsä. Ellei sitten satu olemaan perheellinen. Siinä tapauksessa elämä on arkeakin kiireisempää. Sitä ei voi verrata arjen sadan sähköpostin päivävauhtiin tai kymmenen palaverin työpäiviin. Ne tuntuvat kesälomaan verrattuna… no lomalta.
Odotukset lomaa kohtaan ovat suorastaan järjettömät. Silloin pitäisi suorittaa kaikki ne asiat, joita on lykätty sanomalla: ”teen tuon sitten kun olen lomalla”. Itselläni lista oli tiivistetysti seuraava: talon maalaus, ulkovaraston siivous, rakennusluvan hakeminen, pihan järjesteleminen, vaatehuoneen siivoaminen, huvipuisto, mökkireissu, kiipeilypuisto, kylpylä, mansikoiden pakastaminen, hukkuneiden kirjanpitokuittien etsiminen, jne.
Tuosta listasta sain ruksittua useamman kohdan, mutta esimerkiksi talon maalaaminen jäi tälläkin kertaa suunnitteluasteelle. Tärkeimmät toimenpiteet, eli lasten kesätekemiset saatiin onneksi hoidettua huvipuistoa lukuun ottamatta. Tosin ennen syksyä sekin täytyy järjestää, sillä luvattua tuli.
Nelilapsisessa uusperheessä lomatekemiset eivät vaadi ainoastaan rautaisia hermoja, vaan myös lihavan rahapussin. Jos ajatellaan vaikka huvipuistokäyntiä, tuhlaantuu pelkkiin rannekkeisiin kuudelta ihmiseltä 234€. Siihen päälle vähintään satanen ruokaa ja herkkuja ja pari lisää hotelliyöpymisestä. Yhden päivän ilonpito huvipuistossa saattaa siis hyvinkin maksaa 500€.
Kuukausibudjettimme on tavanomaisena kuukautena hieman alle 3000€. Siihen kuuluu asumisen lisäksi ruoat, autot, harrastukset, päivähoidot, vaatteet ja muut sekalaiset hankinnat. Tavallisesti yhteisen taloustilin varat riittävät mukavasti kuun loppuun, mutta voi pojat, että kesälomalla sekään ei riitä. Tili on miinuksella jo puolitoista viikkoa ennen palkkapäivää.
Saldon hupenemista ei ole usko, sillä mielestäni emme tehneet heinäkuussa juuri mitään kummallista. Pienistä rahapuroista, ravintolakäynneistä ja lähes jokapäiväisistä jäätelöistä kuitenkin kertyy yllättävän suuria puroja. Ei ne pienet tulot, vaan suuret menot.
Monien mielestä kesälomalla on aikaa tehdä itse ruokaa. Minulla se menee juuri päinvastoin, sillä mitä enemmän on mahdollisuus lorvia, sitä enemmän arkiset askareet kehtuuttavat. Tosin laiskottelulle lapsiperheessä ei lomalla ole aikaa, sillä silloin pitää suorittaa.
Yhdestä asiasta onnistuin lomani aikana pitämään vapaata. Se on median seuraaminen. Luin toki maailman tapahtumia harvakseltaan, mutta pyrin keskittämään energiani lasten viihdyttämisen lisäksi sellaiseen, joka toi minulle mielihyvää. Suomeksi sanottuna katsoin TV-sarjoja yömyöhään ja saatoin juoda lapsilta salaa tölkillisen olutta. Koin olevani hetkisen villi ja vapaa.
Melkein unohdin ahdistua töihin paluusta
Viimeisenä lomapäivänä päätin ankkuroitua takaisin maailmaan ja selailin nettiä. Törmäsin juttuun, jossa työpsykologi antoi vinkkejä lomilta palaaville. Jutussa puhuttiin loman jälkeisestä ahdistuksesta. Ennen sitä en edes tajunnut, että minun pitäisi olla ahdistunut lomani päättymisestä.
Ainoat ahdistuksen kohteet ovat loman jälkeen tilin tyhjyys ja inhottavasti kiristävät housut. Öiset Netflix-maratoonit, makkarat ja herkut pyrkivät laajentamaan sieluni temppeliä, joka jäi lomalla hieman liian vähälle huomiolle.
Olenkin ikionnellinen päästessäni takaisin työpaikalle. Vaikka loma tekee ihmiselle hyvää, tekee sen loppuminen tenavaperheessä vielä parempaa. Kasvatus- ja vahtimisvastuu siirtyy edes hetkeksi koululle ja päiväkodille.
Palataan vielä hetkeksi monia vaivaavaan ongelmaan lomien jälkeen. Lompakko on entistäkin pulleampi, mutta se suinkaan tursua seteleitä vaan kuitteja. Se jos mikä ahdistaa.
Metalliliitto on keksinyt täydellisen lääkkeen loman jälkeiseen ahdistukseen jo vuonna 1971. Tuolloin lakossa olleiden työntekijöiden pakoa Ruotsiin haluttiin ehkäistä keksimällä lisäpalkkio, joka nimettiin lomaltapaluurahaksi. Se olit pitkään houkutin, jolla työntekijät saatiin jälkeen palaamaan samaan työpaikkaan lomien jälkeen. Sen sai vain silloin, jos suvaitsi palata takaisin sorvin ääreen.
Nykyään lomarahasta on muodostunut korvaus, joka maksetaan usein jo ennen kesäloman alkamista. Jos lomaraha muutettaisiin takaisin paluuperusteiseksi, saattaisi ainakin osa loman jälkeisestä ahdistuksesta kaikota. Olisihan se hienoa pokata työpaikan aulasta kirjekuori, jossa olisi mieltä ylentävä tukko käteistä.