Yksi isompaan toimijaan yhdistyneistä osuuspankeista on OP Kalajoki, joka löi ”hynttyyt yhteen” OP Keski-Pohjanmaan kanssa marraskuussa 2020. OP Kalajoen toimitusjohtajana kahdeksan vuoden ajan toiminut Leena Pajumaa myöntää, että pienen pankin pyörittäminen kävi voimille räjähdysmäisesti lisääntyneen sääntelyn takia.

– Sen näki hyvin konkreettisesti, miten entistä laajemmat dokumentaatio-, raportointi- ja valvontavaatimukset söivät työaikaa niin itseltä kuin muilta. Kaikenlaisen byrokratian määrä kasvoi koko ajan, kertoo Pajumaa, joka toimii nykyään OP Keski-Pohjanmaassa riskienhallintajohtajana.

OP Ryhmän arvion mukaan sääntelyn määrä on kymmenessä vuodessa jopa 20-kertaistunut. Erityisen työllistävänä osuuspankeissa pidetään Euroopan keskuspankin (EKP) sääntelyvaatimuksiin vastaamista. EKP:n suurennuslasin alla on Suomessa – OP:n lisäksi – Nordea ja Kuntarahoitus.

Sääntelyllä hyvä tarkoitus – mutta toteutus ontuu

Pajumaa tietää, että lisääntyneen sääntelyn takana on aito huoli varmistaa, että vuoden 2008 finanssikriisin aikaiset ylilyönnit eivät toistu. Hänen mukaansa pankkitoimintaa pitää valvoa, mutta jossain tulee raja vastaan sen suhteen, kuinka paperinmakuiseksi pankkien arkea voidaan muuttaa. 

– Meillä oli se tarve muutokseen olemassa ja tätä asiaa mietittiin useamman vuoden ajan, kertoo Pajumaa. Lopulta syksyllä 2019 tehtiin päätös aloittaa neuvottelut Kokkolassa pääkonttoriaan pitävän OP Keski-Pohjanmaan kanssa.

– Neuvottelut sujuivat erittäin hyvässä hengessä. Kuuntelimme toisiamme, pohdimme parhaita käytäntöjä, Pajumaa valottaa prosessia. 

Uusi elämä isossa talossa

Nyt helmikuussa yhteiseloa on takana vasta pari kuukautta, mutta kokemukset ovat erittäin hyviä. OP Kalajoen 15 työntekijän liittyminen OP Keski-Pohjanmaan tiimiin on luonut työyhteisön, johon kuuluu lähes 80 työntekijää. 

– Nyt kaikkinainen sääntelyyn liittyvä byrokratia keskittyy tietyille ammattilaisille, jotka ovat erikoistuneet juuri dokumentointiin ja valvontaan. Samalla olemme saaneet ne isommat hartiat, joita esimerkiksi yritysasiakkaamme Kalajoella olivat jo jonkin aikaa toivoneet.    

Viime vuosina osuuspankkeja on yhdistynyt noin 10 vuodessa, näin myös viime vuonna. OP Ryhmän hallintoneuvoston puheenjohtaja Annukka Nikola vahvistaa, että suunta on vahvasti kohti uusia fuusioita.

– Osuuspankkien lukumäärä on nyt 137 ja pankkien yhdistymisiä tulee tapahtumaan myös jatkossa, Nikola toteaa.

Tällä hetkellä onkin meneillään eri vaiheissa toistakymmentä yhdistymishanketta, joissa on mukana yhteensä yli 30 pankkia. Esimerkiksi Raahen, Ruukin ja Vihannin osuuspankit ovat päättäneet yhdistymisestä ja uusi OP Raahentienoo aloittaa 1.4.2021.

Palvelu eka, palvelu vika!

Annukka Nikola muistuttaa, että jokainen osuuspankki tekee itse päätöksen mahdollisesta yhdistymisestä. Se on kuitenkin selvää, että kunkin osuuspankin menestys perustuu valmiuteen ja kykyyn reagoida ajoissa toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. 

– Hallinnoinnin suuri määrä pankin sisällä lisää resurssoinnin tarvetta ja sitä kautta kustannuksia. Tämä kuvio kuormittaa etenkin pankin johtoa, toteaa Nikola ja lisää, että esimerkiksi osuuspankit, joissa on alle 10 työntekijää, ovat todella kovilla nykyisessä byrokratiapaineessa. 

Yhdistymisen kautta tuo paine saadaan hellittämään ja käsipareja taas asiakasrajapintaan, joka käy läpi omaa muodonmuutostaan. 

– Asiakaskäyttäytymisen muutos on meille suuri draiveri, johon pitää sopeutua asiakaspalvelua edelleen kehittämällä ja monipuolistamalla. Yhdistymisten seurauksena pankin palvelukyky on laajempi, hän toteaa. 

– Keskeinen tavoite pankeilla on tukea oman alueensa elinvoiman kehittymistä ja isolla pankilla on enemmän resursseja toteuttaa tätä tehtävää.

Byrokratiasauruksen evoluutio

Johtava lakimies Olli Salmi Finanssiala ry:stä on samoilla linjoilla: isoilla pankeilla on yksinkertaisesti enemmän panoksia hoidella regulaatiorumbaa ja kehittää asiakaspalvelua. Mutta miten tilanne on ajautunut pisteeseen, jossa pienet pankit uhkaavat uuvahtaa dokumentaatio- ja raportointivelvoitteidensa alle? 

Salmen mukaan sääntelymania on pikkuhiljaa ikään kuin karannut käsistä, vaikka vähemmälläkin taatusti pärjättäisiin. Hänen mukaansa pankkitoimintaa ohjaavat Basel-säädökset ovat vielä suhteellisen inhimillisiä – sisältäen paljolti yleisiä periaatteita – mutta EU:ssa niistä tulee laajoja monimutkaisia säännöksiä ja EKP:n niihin lisäämä ”byrokratiakuorrutus” saa ehdan sääntelyhirmunkin nikottelemaan.

– Sääntelyn määrä ja säädösten heikko laatu on ongelma. Juuri koskaan ei tunnuta miettivän sitä, voisiko saman asian hoitaa jotenkin fiksummin tai edes sitä, että onko asiasta kenties jo olemassa samaa tavoitetta ajava säädös, Salmi toteaa.

– On aiheellista kysyä, miksi lisäsääntely on tarpeen – ja mitä tarvetta varten sitä edes halutaan, hän kuittaa.

Mutta onko Euroopan Keskuspankkikin sitten huomannut, että liika on liikaa? - Ainakin EKP on viimeaikaisissa linjauksissaan kannustanut pankkeja yhdistymään – mikä Salmen mukaan on vähintäänkin erikoista.

– Lähtökohtaisesti fuusion pitäisi olla liiketoimintapäätös, eikä reaktio raskaaseen sääntelyyn.