Jussi rakensi linja-auton ja syöksi sen järveen

Kesäpäivä Vääksyn Kanavalahden sataman edustalla. Päijänteen Asikkalanselkä on tyyni ja aurinko heijastuu veden pinnasta, kun ohi lipuu jotakin, joka saa veneilijät ja rannalla olijat hieraisemaan silmiään.

Onko tuo… bussi? Ei aivan. Se on vesibussi – tai oikeastaan soutuveneen päälle rakennettu, 1950-luvun linja-auton näköinen kelluva kesämökki nimeltään Slow Motion.

Sen kapteeni on Jussi Oksanen, 48-vuotias rakennusmies ja kahden lapsen isä. Ja tämä ei ole mikä tahansa vene vaan liikkuva, sähköllä kulkeva, energian suhteen omavarainen vesibussi. Varsinainen vesipeli!

Lautta? Vai vene? Vai vesibussi?

Kaikki sai alkunsa, kuten monet parhaat ideat, puolivakavasti. Oksanen heitti eräälle kaupalliselle yritykselle idean oikean bussin näköisestä vesibussista reittiliikenteeseen Lahden Vesijärvelle.

– Ajattelin että miksei vesibussi voisi oikeasti näyttää bussilta, kunnon 50-luvun linja-autolta, Jussi kertoo.

Kun hanke ei ottanut tuulta alleen, hän päätti rakentaa sellaisen itselleen. Tosin pienemmässä mittakaavassa.

Pohjaksi hän sai äidiltään tasaperäisen soutuveneen. Sivuille kiinnitettiin ponttoonit tori.fistä hankitusta vanhasta kilpapurjeveneestä, päälle rakennettiin puusta lautta ja alumiinista bussin koppa.

Varsinainen rakennustyö pimeässä autotallissa kesti yhden talven, ilman erityistyökaluja ja esimerkiksi alumiininhitsaustaitoja.

– Kaverini Marttisen Arin kanssa väännettiin runkoputkia ”polvea vasten” ja niitattiin koko vesibussin runko käsin. Se oli prosessissa ehkä vaikeinta.

Työn jälki on uskomattoman aidon näköistä.

– Monet haluavat tietää mistä bussin kori on ostettu. Eivät usko, että se on tehty alusta asti itse.

Slow Motion liikkuu ilman kiirettä

5,4 metrin mittainen vesibussi sai nimekseen Slow Motion.

– Se kuvaa hyvin sitä, että täällä elämä etenee vähän hidastellen. Ei tarvita puhelimia eikä kiirettä, Oksanen sanoo.

Vesibussin huippunopeus on 7 kilometriä tunnissa.

– Juuri sen verran, että soutajasta pääsee ohi, mutta ehtii tunnistamaan kasvonpiirteet.

Slow Motion on tarkoitettu Oksasen perheen: Jussin, hänen vaimonsa Johannan sekä 7-vuotiaan Fionan ja taaperoikäisen Vilhartin, kesänviettoon.

Viime kesänä venebussilla ajettiin oikeastaan vain testimatkoja. Tänä kesänä tarkoitus on ottaa perheen kanssa suunta kohti Päijänteen lukemattomia saaria ja rantoja, pysähdellä, retkeillä, uida ja yöpyäkin.

– Heti kun tulee eka sateeton yö, jäädään tänne Fionan kanssa yöksi, Oksanen suunnittelee.

Lautta pysyy yleensä lähellä kotisatamaa, mutta pidemmätkin retket houkuttelevat, kunhan sää sallii. Tuulta saa olla korkeintaan 5 metriä sekunnissa. Asikkalanselkä alkaa heti saarten takaa, joten tuuliolosuhteet vaikuttavat vahvasti lähtemiseen ja reittivalintaan.

– Poika on nyt 1,5 vuotta ja juuri oppinut juoksemaan. Se tuo uuden haasteen lautalla oleiluun, mutta kesä näyttää, miten se onnistuu.

Sisällä salakapakka

Venebussin sisätilat vievät ajatukset toiseen aikakauteen, 1920-luvun salakapakkaan, joita Amerikoissa kutsuttiin ”Speak Easyksi”. Tummat puupinnat, feikkikirjahyllyt ja esimerkiksi kieltolaista muistuttava salaruokakaappi luovat haluttua tunnelmaa.

Jussin isä, eläkkeellä oleva Matti Oksanen, rakensi sisustuksen käytännössä lämpökäsitellystä raakalaudasta.

Pieneen tilaan on saatu mahtumaan kaikki oleellinen. Sohvat aukeavat keskelle kajuuttaa parivuoteeksi yhdessä pöydän kanssa. Vanhasta arkusta on rakennettu jääkaappi, josta Oksanen taikoo kesän neitsytmatkan kunniaksi pullon alkoholitonta kuohuvaa, mansikoita ja herneitä.

Biohajoava vessa on mahdutettu pikkuriikkiseen kulmanurkkaukseen, ja sisustettu vaivaa säästämättä ”steam-punk”-tyyliin. Esimerkiksi lavuaarinpuolikas taottiin käsin kuparisesta originaalista pienemmäksi.

Oksanen kiittelee isäänsä korvaamattomasta avusta rakentamisessa. Matti-isä on keksinyt uusia tapoja toteuttaa kaikki tarpeellinen toimivaksi, mutta mahdollisimman keveäksi.

– Se, että kaikki mahtuu tuohon painoon ja toimii, vaati paljon suunnittelua.

Jussin ystävä Ari Marttinen maalasi aikakautta henkivät kyltit ja taiteen.

– Kaikki on tehty niin, ettei tiedä onko se uutta vai vanhaa. 

Kevyt mutta kekseliäs

Koko rakennelma painaa noin 800 kiloa, saman verran kuin pienehkö alumiinikalastusvene. Rakenteen keveys on edellytys sille, että yhden kilowatin sähkömoottori ja aurinkopaneelit jaksavat pyörittää vesibussia koko kesän ilman ulkopuolista energiaa.

– Halusin rakentaa jotain, joka on oikeasti omavarainen. Esimerkiksi viime kesänä akkuja ei ladattu satamassa vesillelaskun jälkeen kertaakaan, Oksanen sanoo.

Hän on tehnyt monenlaisia rakennusprojekteja aikaisemmin, eikä ole enää mikään noviisi rakentajana: tämä on hänen viides rakentamansa vene. Aiemmat ovat olleet kuitenkin perusveneitä, ainakin tähän vesibussiin verrattuna.

Tulevaisuudessa voisi kiinnostaa isommatkin veneprojektit, joissa ei tarvisisi tehdä kompromisseja, Oksanen sanoo.

Missä tahansa Slow Motion liikkuu, se kerää huomiota. Moni ohi kiitävä veneilijä hiljentää ottaakseen kuvia. Päijännettä liikennöivän risteilyaluksen kannelta vilkuttavat käytännössä kaikki. Satamassa Oksanen on jutellut ”varmaan sadan ihmisen kanssa”.

Hän ei pane huomiota pahakseen. Päin vastoin, pitkän talven yksinäisen rakentelun jälkeen on kiva jutella aikaansaannoksestaan ihmisten kanssa.

Lapsetkin nauttivat. Tytär Fiona, 7, tiivistää elämyksen osaltaan:

– Kivointa tässä on se, että mennään hitaasti ja näkee maisemia.