Metsänparantamiseen erikoistunut Ilppo Greis on seurannut metsäteiden kuntoa viimeiset parikymmentä vuotta ja nähnyt metsätieverkon asteittaisen rapautumisen.

Tiestön hiussuonet ovat heikossa hapessa. Lämpenevä ilmasto ja rankkasateet ovat heikentäneet metsäteiden kantavuutta. Myös yleistyvä 9-akselinen raskas kalusto tuo omat lisähaasteensa metsätieverkolle.

– Vesi on metsätien pahin vihollinen, muistuttaa vanhempana neuvonantajana metsäbiotalouden asiantuntijaorganisaatio Tapiossa työskentelevä Greis.

Rankat sateet vesittävät metsätien kantavuutta. Märkä tie voi olla raskaalle liikenteelle ajokelvoton kesälläkin. Vahingoittuneet ja väärin asennetut metsäteiden vesistörummut voivat aiheutttaa haittoja lähiympäristölle ja luonnolle.

Metsäteitä enemmän kuin valtion tieverkkoa

Suomessa on tällä hetkellä noin 360 000 kilometriä yksityisteitä, joista noin 40 prosenttia on metsäteitä. Noin 135 000 kilometrin metsätieverkko on laajempi kuin valtion ylläpitämät maantiet ja kuntien katu- ja kaavatieverkko yhteensä.

Metsätieksi määritellään liityntäväylät metsästä yleiseen maantieverkkoon. Jotta metsätielle voidaan saada julkista rahoitustukea kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella, sen liikenteestä vähintään 30 prosenttia tulee olla metsätalouden kuljetuksia.

Usein metsätiet palvelevat myös kesämökkiläisiä ja tien läheisyydessä sijaitsevia asuintaloja.

Greis muistuttaa, että metsätien kunnossapito on fiksua omaisuudenhallintaa ja investointi tulevaisuuteen.

– Se heijastuu myös puun kantohintaan. Helpommin tavoitettavista leimikoista saa paremman hinnan ja enemmän tarjouksia, arvioi Greis.

Suomen Tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahja komppaa ja korostaa käytännön hyötyjä.

– Metsänomistajan elämä on helpompaa, jos metsäpalstalle vie hyväkuntoinen tie, jonne omistaja pääsee mutkattomasti autollaan, samoin suunnittelijat, puunostajat, metsänhoitajat sekä puunkorjuu- ja muokkauskoneet ja tietysti puunkuljetusrekat, hän sanoo.

Säännöllinen lanaus pidentää tien kestoa

Lanaus ja höyläys ovat tienpitäjän peruskeinot pitää metsätien pintarakenteet kunnossa.

Jos metsätiet höylätään tiekarhulla joka kolmas vuosi alkuperäiseen muotoonsa, ne kestävät pidempään.

Jos tämä hoitotoimenpide on laiminlyöty, metsäteiden kunto on päässyt huononemaan.

– Metsätien rakentaminen ja ylläpito ei ole mitään rakettitiedettä. Kaivetaan sivuojat, tasoitetaan kaivumaat tien rungoksi, ajetaan päälle mursketta ja lanataan tie tasaiseksi säännöllisesti, Gries tiivistää.

Tiekuntien kannattaa hyödyntää alan osaajia

Metsäteiden kunnosta vastaavat maanomistajat ovat melko sekalainen seurakunta. Noin puolet omistajista on perustanut tiekunnan metsätien kunnossapitoa varten.

– Tiekuntien perustaminen on yleistynyt jonkin verran viime vuosina, sillä uudistetun yksityistielain myötä valtion tai kuntien avustukset edellyttävät tiekunnan perustamista, Rahja sanoo.

Ilppo Greis toivoo mittavaa sukupolvenvaihdosta läpikäyvältä metsänomistajasukupolvelta uudenlaista asennoitumista metsäteiden kunnossapitoon.I kääntyvien omistajien eläköityessä vetovastuun ottavat nuoremmat ja kauempana metsäalueista asuvat, joilla ei välttämättä ole riittävää osaamista tai mahdollisuutta teiden kunnossapitoon. Heidän kannattaisi käyttää apuna tarjolla olevaa ammattiosaamista.

– Omalla lanalla ja hiekalla itse tehty kunnossapito on menneen maailman touhua, Greis sanoo.

OTSO ja metsänhoitoyhdistykset sekä metsäyritykset ja urakoitsijat voivat tarjota neuvontaa metsäteiden kunnossapidon lisäksi myös metsäteiden suunnitteluun ja rakentamiseen sekä tarjota sopivinta kalustoa kunnossapitoon.

Metsäteiden kunnossapito olisi hyvä nähdä pitkäjänteisenä omaisuudenhallintana, joka takaa, että tie pysyy ajettavassa kunnossa tarvittaessa kelirikkoaikanakin. Greis kannustaa myös tiekuntia hakeutumaan tiiviimpään yhteistyöhön.

– Yhteistyöllä tiekunnat voisivat kilpailuttaa isompia urakoita, mikä hyödyttäisi kaikkia osapuolia.