Hannes Tuovinen, 102: ”Olen ollut osuuspankin asiakas yli 80 vuotta”

Jatkosota oli päättynyt marraskuussa 1944, kun 20-vuotias Hannes Tuovinen pääsi vihdoin palaamaan rintamalta kotiinsa Pohjois-Savon Varpaisjärvelle. Hän oli taistellut kaksi erittäin raskasta vuotta Neuvostoliittoa vastaan Rukajärven konekiväärikomppaniassa.

Kotiin palattuaan Tuovinen kävi noutamassa kotoutusrahat Korpijärven Saunalahdelta maatalosta, joka toimitti pankin virkaa.

– Se ei ollut vielä mikään oikea pankki, vaan osuuskassa, jonka asioita hoiti talon isäntä Vihtori Pasanen. Sinne kotoutusrahat kuitenkin lähetettiin ja siitä alkoi asiakkuuteni osuuspankissa, muistelee Tuovinen, joka täytti 23. helmikuuta 102 vuotta.

Rintamalla sotilaille maksettiin päivärahaa, jonka lisäksi annettiin tupakkaa. Sodan jälkeisen kotoutusrahan tarkoitus oli helpottaa miesten paluuta siviilielämään.

– Kyse oli aivan pienestä summasta, jolla en olisi päässyt elämän alkuun, Tuovinen naurahtaa.

Hän asettui kotitaloonsa työntekijäksi, mutta kävi myös toisinaan ansiotöissä ansaitakseen lisäelantoa.

– Minulle kelpasi kaikki työ. Enimmäkseen työskentelin puutavarafirmoissa, mutta tein muutakin. Alussa palkat maksettiin kannon nokassa, mutta sitten niitä alettiin maksaa pankkiin.

Muutaman vuoden päästä maatalossa toiminut osuusrahasto siirtyi omaan rakennukseensa, ja siitä tuli Varpaisjärven osuuspankki, jonka asiakkaana Tuovinen jatkoi.

Hyvin alkanut asiakkuus on kantanut pitkälle

Koko työikänsä Tuovinen asioi Varpaisjärven osuuspankissa. Hän muistelee lämmöllä tuota aikaa.

– Pankkitoimihenkilöt palvelivat aina ystävällisesti ja asiallisesti. Siellä keskusteltiin asiakkaiden kanssa henkilökohtaisesti ja tultiin tutuiksi, Tuovinen muistelee. 

Tuolloin pankki oli Varpaisjärvellä myös vahvasti osa paikallisyhteisöä.

– Pankki oli lähellä ihmistä. Silloinen pankinjohtaja, sotainvalidi Antti Hartikainen oli oikea kansan mies. Hän kutsui saunomaan, ja joka vuosi pankista lähetettiin minulle joulukortti.

Hannes Tuovinen elää edelleen itsenäisesti omassa kodissaan Vihdin Nummelassa ja saa tarvittaessa apua pojaltaan.

– Muutin Vihtiin ollakseni lähempänä poikaani. Samalla minusta tuli Nummelan osuuspankin asiakas.

Pitkäaikainen sijoittaminen mottona

Tuovinen korostaa, kuinka tärkeää kuluttaa vain sen verran kuin tienaa.

– Raha-asiat eivät ole ikinä huolettaneet minua, koska olen aina elänyt sellaista elämää, johon minulla on varaa.

Tuovinen aloitti sijoittamisen heti, kun palkkatuloja alkoi kertyä. Hän kertoo saaneensa vuosien varrella omasta osuuspankista hyviä neuvoja säästämiseen ja sijoittamiseen.

Tuovisen sijoitusstrategia on ollut pitkäjänteisyys, sillä hän on säästänyt ja sijoittanut vuosikymmenten ajan.

Tuovinen kehottaa myös nuorempiaan pistämään rahat poikimaan.

– Aika on rahaa, ja pitkä aika on paljon rahaa, hän painottaa.

Tuovinen kehottaa myös nuorempiaan pistämään rahat poikimaan sen sijaan, että niitä makuuttaa tilillä.

– Nykyään ei oikein makseta korkoakaan säästöille, joten ylimääräisen rahan sijoittaminen on järkevää.

102-vuotiaan vauhti sen kuin kiihtyy

Korkeasta iästään huolimatta Tuovinen elää aktiivista ja tapahtumien värittämää elämää, johon mahtuu juhlatilaisuuksia eri puolilla Suomea, matkoja, kulttuuritapahtumia ja kohtaamisia Suomen valtion johdon kanssa.

Hän on juhlinut itsenäisyyspäivää presidentti Sauli Niinistön vieraana Linnassa ja tavannut tasavallan presidentti Alexander Stubbin kahdesti. Hän osallistui veteraanien juhlalounaalle pääministeri Petteri Orpon johdolla Marskin Majalla ja myöhemmin Stubbin kutsumana veteraanipäivänä Hämeenlinnassa.

– Lounaalla istuin tasavallan presidentin puolison Suzanne Innes-Stubbin vieressä, ja siinä vasta on mukava ja puhelias ihminen. Rupattelimme kaikenlaista ihan vapautuneesti, Tuovinen kehuu.

Viime marraskuussa hän tanssi Helsingissä Finlandia-talossa Suurten laulujen ilta -konsertissa ammattilaistanssija Hanna Karttusen parina, ja lavalla nähtiin myös ukrainalainen sotaveteraani. 

– Olihan se hieno hetki. Sen jälkeen minua pyydettiin vierailemaan Tanssii tähtien kanssa -finaaliin, mutta siitä kieltäydyin, Tuovinen mainitsee.

Suomen tilanne on hyvä, mutta maailma on sekaisin

Tuovisen elinaikana, 102 vuodessa, Suomi ja koko maailma on muuttunut melkoisesti.

– On tapahtunut paljon, mutta minun elämässäni sota ja sitä seurannut Suomen jälleenrakennus ovat olleet niitä isoimpia mullistuksia.

Tänä päivänä suomalaiset ovat syvästi kiitollisia itsenäisyydestä, jonka puolesta Tuovinen aseveljineen aikanaan taisteli. Tuovinen korostaa, että koko kansaa tarvittiin, kun sodan runtelemaa Suomea rakennettiin uudelleen.

– Emme hävinneet sotaa, mutta hävisimme rauhan. Jouduimme luovuttamaan alueita Neuvostoliitolle ja maksamaan sotakorvauksia. Se oli raskasta aikaa kaikille.

Tuovinen seuraa maailman tilannetta aktiivisesti. Hän tarkastelee nykymenoa realistisesti mutta rauhallisesti.

– Suomen tilanne on ihan hyvä, mutta muuten maailma on sekaisin. On monia maita, jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja haluavat satuttaa naapureitaan.

Ukrainan tilanne Venäjän hyökättyä on ihan kauhea, ja muuallakin soditaan paljon, Tuovinen pohtii.

Kaikesta huolimatta Tuovinen on koko elämänsä ajan suhtautunut tulevaan luottavaisesti ja myönteisesti. Lapsena hänellä ei ollut puutetta perustarpeista, ja kouluakin hän sai käydä.

Sodan jälkeen hän perusti myös perheen. Vaimo tuli naapuripitäjästä, ja yhdessä he jäivät asumaan Tuovisen kotitilalle. Pariskunta sai yhden pojan, jolla on tytär ja kaksi tyttärentytärtä. Tuovinen on siis isoisä sekä isovaari ja tapaa jälkipolviaan säännöllisesti. 

– Elämä on ollut välillä raskasta ja välillä kevyempää, mutta olen kiitollinen kaikesta. Nyt elän päivän kerrallaan ja odotan vain seuraavaa päivää.