Tiaskorvet: 19,95 €: ”Ostamme vain tarpeellisia vaatteita”

Kumisaappaissa on keltaisia kukkasia violetilla pohjalla. Saappaat otettiin ruokakauppareissulla Prismasta. Ne maksoivat 19,95 euroa ja olivat vihtavuorelaisen Tiaskorven perheen elokuun ainut lastenvaatehankinta.

Saappaita tarvitsi perheen viisivuotias esikoinen.

– Hän oli turmellut edelliset kumpparinsa, joten sadekelin sattuessa piti ostaa uudet, Anna Tiaskorpi, 27, sanoo ja nauraa.

Kumisaappaisiin tiivistyy olennainen Tiaskorpien lastenvaatehankintoihin liittyvistä periaatteista: Ensinnäkin perhe haluaa ostaa lapsille vaatteita vain tarpeeseen. Toiseksi vaatehankinnat tehdään pääasiassa marketissa ruokakauppareissun yhteydessä.

Kolmanneksi Tiaskorvet haluavat panna rahansa käytännöllisiin vaatteisiin. Siksi ostoslistalla on usein puuvillasta valmistettuja joustavia vaatteita, joissa lasten on helppo leikkiä ja vaikka kiipeillä, Anna Tiaskorpi määrittelee.

Tiaskorvet pitivät elokuun ajan kirjaa lastenvaatteisiin käyttämistään rahoista OP Median pyynnöstä. Anna Tiaskorven mukaan loppusumma, 19,95 euroa, on perheelle tyypillinen lastenvaatteisiin kuukauden aikana kuluva rahamäärä.

Ei merkkivaatteille

Summa on selvästi vähemmän kuin monessa muussa perheessä. Tilastokeskuksen mukaan kahden huoltajan lapsiperheessä käytetään vaatteisiin 1761 euroa vuodessa. Tieto on peräisin vuodelta 2012.

Jos oletetaan, että perheessä on kaksi lasta ja lasten ja aikuisten vaatteisiin käytetään rahaa yhtä paljon, kuukaudessa lasten vaatettamiseen kuluisi noin 73 euroa.

Todellisuudessa laskukaava tuskin pitää tarkasti paikkaansa, sillä kahden lapsen perheessä esikoiselle hankitut vaatteet voi kierrättää nuoremmalle. Niin on myös Tiaskorvilla. 2-vuotias Mia perii suurimman osan 5-vuotiaan Marian vanhoista vaatteista.

Perheellä ei ole lastenvaateostoksilleen tarkkaa budjettia. Jos ostettavana on sade- tai talvivaatteita, rahaa voi mennä enemmän kuin parikymppiä kuussa. Mutta esimerkiksi puuvillaisesta peruspaidasta Anna Tiaskorpi on valmis maksamaan 15 euroa. Ei enempää.

Monia kymmeniä euroja maksavat merkkivaatteet ovat poissa laskuista.

– En ymmärrä merkkivaatteiden päälle. Miehelläni on samanlaisia ajatuksia: miksi maksaa lastenvaatteista paljon, kun hyviä vaatteita saa edullisestikin, Anna Tiaskorpi sanoo.

Hän kasvoi yksinhuoltajaperheessä ja tottui siihen, että vaatekaupassa ei tuijoteta merkkiä, vaan sieltä ostetaan vaatteita, joihin on oikeasti varaa.

– Pienet lapset eivät edes ymmärrä, mitä merkkiä vaate on, vaan olennaista on se, tuntuuko vaate mukavalta päällä. Se, että lapset viihtyvät vaatteissaan, on aina ollut meille tärkein kriteeri hankinnoissa. Ulkonäköseikat ovat toissijaisia.

Lasten omia toiveita toki kuunnellaan. Viisivuotias on juuri nyt mieltynyt erityisesti Frozen- ja Ryhmä Hau -teemaisiin vaatteisiin.

– Äiti on yrittänyt patistaa, että välillä voisi pukea jotakin muutakin, mutta ei käy, Tiaskorpi sanoo ja nauraa.

Rahat kesälomakassaan

Marketista tekemiensä löytöjen lisäksi Tiaskorvet hankkivat jonkin verran lastenvaatteita kirpputorilta. He myös pyörittävät perheellisten ystäviensä kanssa epävirallista vaatteidenvaihtorinkiä, jonka kautta yhdessä perheessä pieneksi jääneet vaatteet löytävät helposti uuden kodin.

Osan Tiaskorpien lasten vaatteista hankkii mummo, Anna Tiaskorven puolison äiti.

– Anoppi käy tyhjentämässä tilipussiaan kirppiksillä, joilta hän on hankkinut tytöille esimerkiksi talvivaatteita, Anna Tiaskorpi kertoo.

Mahdollisimman edullisten mutta kestävien vaatteiden suosiminen auttaa säästämään rahaa muuhun käyttöön. Toissakesänä perhe kävi ensi kerran Muumimaailmassa.

– Pyrimme siihen, että vaatekaupassa säästyneet rahat pystytään käyttämään kesälomareissuihin lasten kanssa.

Perhe: Anna Tiaskorpi, 27, asuu puolisonsa Nikon, 27, sekä lastensa Marian, 5, ja Mian, 2, kanssa Vihtavuoressa Laukaan kunnassa. Tiaskorpi on hevostenhoitaja ja puoliso ohjelmistokonsultti.

Lastenvaatefilosofia: Tiaskorvet haluavat ostaa lapsille kestäviä, mukavia ja edullisia vaatteita, jotka hankitaan kauppareissun yhteydessä marketista.

Perhe Aho ja Leivo: 746,09 €: ”Meillä on lastenvaatteille oma tili”

Elokuussa Anette Aho, 27, teki nettikirppikseltä erityisen onnistuneita löytöjä: vastaan tuli suositun ruotsalaisen lastenvaatemerkin Mini Rodinin toppatakki, joka maksoi 90 euroa, ja saman merkin toinen takki, jolla oli hintaa 50 euroa.

Käytettyjen mutta hyväkuntoisten vaatteiden hinnat olivat Ahosta edulliset, joten hän päätti ostaa molemmat takit.

– Niiden hinnat ovat olleet alun perin kahdensadan luokkaa, Aho tietää.

Ahon perheeseen kuuluvat puoliso ja parin 5- ja 2-vuotiaat lapset. Toppavaatteet hankittiin kuopukselle Elsalle, mutta Aho ostelee säännöllisesi vaatteita myös esikoiselle, Topille.

Aholle lastenvaatteiden ostelu on harrastus. Tyyli on hänelle tärkeä seikka, ja Aho vaatettaa lapsiaan samaan tapaan kuin jotkut harrastavat kodin sisustamista.

Perhe piti elokuun ajan kirjaa lastenvaateostoksistaan, ja loppusumma oli 746,09 euroa. Se ei yllättänyt Ahoa.

– Yleensä syksyllä ja keväällä tulee ostettua enemmän vaatteita kuin muulloin, kun silloin monet merkit julkaisevat uudet mallistonsa. Syksyllä on myös ostettava välikausivaatteita, ja tapani on ostaa lapsille talvivaatteetkin hyvissä ajoin. Tytön toppavaatteiden lisäksi olisin ostanut sellaiset pojallekin, jos oikeanlaiset olisivat tulleet vastaan, Aho kertoo.

Vaatteet kiertämään

Rahan lisäksi Ahon harrastus kysyy aikaa. Hän on jäsenenä monissa Facebookin kierrätysryhmissä. Lisäksi hän tekee ostoksia verkkokaupoissa. Niistä hän metsästää ennen kaikkea laadukkaita ja kestäviä merkkivaatteita – usein iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

– Eniten aikaa menee siihen, kun postitan vaatteet, jotka olen myynyt muille netissä, Aho sanoo.

Tarkalleen ottaen Ahon vaatefilosofia kuuluu näin: Hän haluaa ostaa lapsille mahdollisimman kestäviä vaatteita, jotka on mieluiten valmistettu joko Suomessa tai mahdollisimman lähellä. Lähivaatteet ovat kaukaa tuotuja eettisempiä, Aho uskoo.

– Kiinassa valmistettuja kopiovaatteita en osta koskaan, vaikka sieltä saisikin alkuperäiseltä valmistajalta kopioitua kuosia selvästi aitoa vaatetta edullisemmin. Ei voi tietää, kuinka paljon myrkkyjä vaatteissa on, Aho pohtii.

Hyvännäköisiä vaatteiden on syytä olla siksi, että kaikki hankinnat päätyvät varmasti käyttöön, Aho perustelee. lle

Perheen viisivuotiaalla esikoisella alkaa jo olla omaakin näkemystä tyyliseikoista.

– Topi menee aamuisin peilin eteen ja sanoo, että ’vitsi mä näytän mageelta’.

Oma tili vaatteille

Merkkivaatteiden hyvä puoli on Ahon mielestä se, että kun vaatteen myy, siitä voi saada takaisin lähes saman hinnan, jonka itse tuotteesta maksoi. Hän ostaa paljon vaatteita nettikirppareilta ja laittaa ostoksensa myöhemmin kiertoon myymällä ne edelleen muille.

Elokuun ostoksiin kului lähes 750 euroa. Kuinka paljon summasta saa myydessä takaisin?

– Melkein kaiken, sillä lähes kaikki vaatteet on ostettu nettikirpparilta, jossa hinnat pyörivät koko ajan melko lailla samoissa lukemissa. Hommassa ottaa takkiin korkeintaan postikulujen verran, Aho vastaa.

Monilla perheillä on oma tili ruokaostoksia tai lainanlyhennyksiä varten. Ahon ja Leivon omistautuneisuudesta vaatteille kertoo se, että perheellä on erikseen tili lastenvaatehankintoja varten. Tililtä tehdään kaikki lastenvaatehankinnat, ja sinne talletetaan vaatteiden jälleenmyynnistä kertyneet rahat. Aho kirjoittaa blogia, ja myös blogista tulleet tienestit pannaan vaatetilille.

– Kun vaatteet maksetaan omalta tililtään ja ruuat ja vuokrat omaltaan, pysyn koko ajan kartalla siitä, kuinka paljon vaatteisiin menee rahaa, Aho sanoo.

– Olen aikoinani tallettanut tilille alkusumman. Näin emme joudu pihistelemään muusta vaatehankintojen takia.

Perhe: Anette Aho, 27, asuu puolisonsa Jonatan Leivon, 21, sekä lastensa Topin, 5, ja Elsan 2, kanssa Helsingissä. Aho on hoitovapaalla myyjän työstään, Leivo on opiskelija. Perheen kolmannen laskettu aika on tammikuussa.

Lastenvaatefilosofia: Lastenvaatteet ovat Aholle harrastus. Hän haluaa ostaa lapsille merkkivaatteita, jotka näyttävät hyviltä, ovat mukavia päällä ja jotka on mieluiten valmistettu joko kotimaassa tai mahdollisimman lähellä Suomea.

​

Lue myös nämä lapsiperheen menovertailut:

Ruokakauppa: Luomua vai tarjoustuotteita?

Lomamatkat: Kotimaassa vai ulkomailla?

Asuminen: Suuressa omakotitalossa vai pienesti kerrostalossa?

Liikkuminen: Pyörällä vai autolla?