Kolumni julkaistu alunperin 3.2.2016 taloudessa.fi-palvelussa.

Parikymppisenä ostin kaveriltani grillikioskin. Ajattelin sen pitämisen olevan helppoa ja sosiaalista vastapainoa kirjoitustöille, joiden kanssa nyhersin yksinäni. Harmikseni kauppojen aukioloaikoja alettiin vapauttaa samoihin aikoihin.

Grillibisnekseni syöksyi alamäkeen samaa tahtia kuin aukioloajat pitenivät. Tai näin selitin asian itselleni. Tosiasiassa olin haukannut liian ison palan, koska pyöritin samaan aikaan omaa kustannusyhtiötä, josta oli jo sinällään kokopäivätyöksi.

Rahavaikeudet ahdistivat. Aloin vältellä postilaatikkoa. Katselin valaistuja koteja ja toivoin olevani kuka tahansa niiden asukkaista. Kuvittelin, miten heidän laskunsa olisivat säntillisessä järjestyksessä mapeissaan. Kadehdin heidän huolettomuuttaan.

En kertonut kenellekään totuutta. Häpesin ja pelkäsin kaiken paljastumista.

Lopulta nöyrryin, myin autoni ja marssin pankkiin nostamaan asuntosäästöni. Maksoin laskut ja verorästit, enkä koskaan unohda sitä keveyttä, millä astuin ulos keväiseen päivään velattomana naisena.

Vaikka tarina oli pääsääntöisesti ikävä (lukuun ottamatta sitä miellyttävää luontaisetua, että kioskinomistajana sain juoda siideriä tukkuhintaan), se muutti ratkaisevasti suhtautumiseni rahaan ja omaan taloudenpitooni.

Ensinnäkin lakkasin romantisoimasta rahaan liittyviä käsityksiä. Minäkin uskoin aiemmin, että rahasta kiinnostuneet ihmiset ovat kylmiä ja pinnallisia, eivätkä he ajattele asioita, jotka ovat ”aidosti tärkeitä”.

Mutta kokemukseni osoittikin päinvastaista. Rahaa ajattelevat kaikkein eniten ne, joilla sitä ei ole. En tiedä, onko oman henkiinjäämisen pohdiskeleminen ”aidosti tärkeää”, mutta pirusti se ainakin vie energiaa.

Toisekseen vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Täydellinen riippumattomuus on ehkä vaikeasti saavutettavissa, mutta jos haluat olla vapaa toisten määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa.

Ymmärsin myös, että typeriäkin virheitä kannattaa tehdä, jos niistä ottaa opikseen. Itse aloin säästää rahaa tulevaisuuden varalle. Kiinnostuin kaikesta, joka toimisi puskurina tulevaisuuden sählinkejä vastaan. Nukun yöni hyvin.

Ehkä kaikkein tärkein oppi oli kuitenkin tutustuminen omiin arvoihin. Jos olisin alun perinkin tarkastellut elämääni ja tajunnut, että tärkein kannattamistani arvoista on vapaus, en olisi koskaan ajanut itseäni tilanteeseen, jossa olin lähellä menettää sen.