Työelämäprofessori sekä muodin ja tyylin lähettiläs Sami Sykkö on tienannut omia rahoja jo lapsena, vaikka hänen kotonaan rahasta ei puhuttukaan. 

Tässä haastattelussa Sami Sykkö vastaa kysymyksiin rahasta.

Mikä on ensimmäinen rahaan liittyvä muistosi?

Olen tehnyt töitä 11-vuotiaasta asti. Silloin olin kesätöissä poimimassa mansikoita Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä mansikkatilalla kahden viikon ajan. Pian sen jälkeen aloitin mallin työt. Samassa taloyhtiössä asui entinen valokuvamalli Raili Suhonen, joka kysyi, kiinnostaisivatko minua mallin työt. Hän lähetti kuvani mallitoimistoon ja siitä se alkoi.

Siihen saakka olin kuluttanut vanhempieni rahoja, mutta 14-vuotiaasta lähtien minun ei tarvinnut pyytää heiltä rahaa. Tienasin kivasti ja rahaa jäi säästöön sen verran, että aloin sijoittamisen 15-vuotiaana.

Millaisen rahan käyttämiseen liittyvän mallin sait vanhemmiltasi? 

Olen pienituloisen itähelsinkiläisen talonmiesperheen poika, mutta en muista, että meillä olisi koskaan kotona puhuttu rahasta. Arvostan sitä, ettei minua tai siskoani vaivattu niillä asioilla.  Minusta se oli viisasta.

Tiesin kyllä, että taitoluisteluharrastukseni oli kallis, eikä vanhempieni tilillä ollut ylimääräistä rahaa. Välillä he joutuivat tekemään kahta työtä rahoittaakseen harrastukseni. Muuten meillä 70-luvun lapsilla ei ollut paljon toiveita. Vähät rahat pantiin perheessäni kulttuuriin. Minua vietiin elokuviin ja vietin lapsuuteni käytännössä Helsingin kaupunginteatterin katsomossa.

Kun sain potkut Gloriasta, äiti kysyi, pärjäänkö uuden asuntoni lyhennysten kanssa. Oli hienoa sanoa, että kyllä minä pärjään oikein hyvin.

Milloin aloit suunnitella omaa talouttasi? 

Idea fiksumpaan rahan käyttämiseen tuli pankista. Kävin 15-vuotiaana nostamassa rahaa, ja kesätöissä ollut juristiopiskelija Liisa huomasi, että tilille oli kertynyt säästöjä. Hän sanoi, ettei rahaa kannata pitää vain tilillä, ja neuvoi aloittamaan sijoittamisen esimerkiksi obligaatioihin. 

Vähän myöhemmin kiinnitin huomiota sunnuntai-Hesarin asuntoilmoituksiin. Tajusin, että minulla oli säästössä puolet ilmoituksessa olleen pienen kalliolaisen yksiön hinnasta. Kysyin isältä, paljonko pitää olla omaa rahaa, jotta saa pankkilainaa. Tein nopeasti laskelman kuluista, vuokratuloista ja paljonko pitäisi tehdä töitä mallina. Esittelin suunnitelman pankinjohtaja Eevalle, joka innostui ideasta – ja siitä, että olin pankin nuorin asuntolainan hakija. Kymmenen vuotta sitten tapasin Eevan sattumalta kahvilassa. Kiitin häntä siitä, että hän oli muuttanut elämäni suunnan.

Samo Sykkö

Millaisia talouteen liittyviä haasteita olet kohdannut? 

Ostin ensimmäisen asuntoni 80-luvun loppupuolella 190 000 markalla. Sen arvo nousi tasaisesti ja nopeasti yli 450 000 markkaan, kunnes 90-luvun alussa alkoi kamala lama. Asunnon arvo romahti 250 000 markkaan. Se oli shokki, ja muutti täydellisesti ajatteluani asuntojen ja omaisuuden arvosta. Pelkkään nousuun ei voi luottaa, vaan hyvän kauden jälkeen seuraa lasku.

Uskon koronan muuttaneen monien nuorten ajattelua pysyvästi: kaikki ei aina menekään vain parempaan suuntaan. 

Mikä on paras tapa varautua tulevaisuuteen?

Paras tapa varautua on pitää pientä puskuria ja säästää niin, että selviää yllättävistä tilanteista. Kun sain potkut Gloriasta, äiti kysyi, pärjäänkö uuden asuntoni lyhennysten kanssa. Oli hienoa sanoa, että kyllä minä pärjään oikein hyvin. Olen realisti ja olin säästänyt riittävästi pahan päivän varalle.

Toisaalta ajattelen myös niin, että kannattaa myös sijoittaa sellaiseen elämään, josta nauttii. Hyvä ystäväni Pipsa Hurmerinta on opettanut minulle, että rahaa voi ja pitää myös käyttää pelkän säästämisen ja sijoittamisen lisäksi. Jos kauniit vaatteet ja taide tuottavat iloa, niihin sijoittaminen ei ole mitenkään turhaa. Tästä oivalluksesta on ollut minulle paljon apua myös työssäni muodin ja tyylin parissa. Pidän silti taloudessani rajat, joita en ylitä, koska liika on aina liikaa.

Mitä ostit viimeksi?

Ostin juuri Lontoosta suosikkiliikeestäni aika arvokkaan liivin, jolle on käyttöä esiintymistöissä. Sain sen hyvällä alennuksella, kun kysyin nöyrästi, voisinko sellaista saada.

Olin Lontoossa sitä varten, että eräät taiteilijat halusivat maalata minusta potretin. Nyt haluaisin ostaa työn, koska siitä tuli tosi hieno – mutta se on suuri investointi. Ajattelen kuitenkin niin, että ostaminen kirpaisee kerran, mutta menetetty mahdollisuus kirpaisee paljon kauemmin.

Sami Sykkö

Millaisiin asioihin saatat tuhlata?

Matkailu ja erityisesti kulttuuri ovat minulle elämäntapa. Käytän suuren osan tuloistani matkailuun ja uusiin kokemuksiin. Tosin säästän siinä, etten käytä alkoholia, minulla ei ole ajokorttia, autoa tai kesämökkiä, eikä myöskään lapsia. Liikun kävellen ja käytän raitiovaunua. Taksiin turvaudun vain ääritapauksissa.

Sijoitan mielelläni myös kotiini. Kodin tunnelmalla on suuri vaikutus mielentilaan. Huonekalut maksavat kerralla paljon, mutta ne kestävät vuosikymmeniä.

Kuinka paljon on tarpeeksi rahaa?

Silloin kun raha tuo elämään turvallisuuden tunnetta eikä sitä tarvitse miettiä ensimmäisenä aamulla eikä myöskään viimeisenä illalla.

—— 

Kuka?

Sami Sykkö

Ikä: 53

Koulutus: Ekonomi, Vaasan kauppakorkeakoulu

Mistä tunnetaan: Juonioreiden taitoluistelun Suomen mestari 1984. Tyylin, kulttuurin ja designin moniosaaja, mediapersoona ja vapaa toimittaja. Helsingin Sanomien toimittaja 2003–09. Gloria-lehden päätoimittaja 2009–11. Muotikaupan yhdistys Fashion Finlandin päätoimittaja ja liiketoimintajohtaja 2019–23.

Ajankohtaista: Aloitti syksyllä 2022 LUT-kauppakorkeakoulun työelämäprofessorina. Mukana syksyllä 20.10.–22.10.2023 pidettävillä I Love Me -muotimessuilla tapahtuman ensimmäisenä Muodin ystävänä.

Motto: Ruoho on vihreää aidan molemmilla puolilla. – ”Oma asenne vaikuttaa paljon siihen, onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä.”

Säästämisen ja sijoittamisen voit aloittaa milloin tahansa. Mitä aiemmin aloitat, sitä enemmän ehdit hyötyä korkoa korolle -ilmiöstä. Lue, miten pääset alkuun.

Lue myös:

Minulla ei ole ollut koskaan luottokorttia – laulaja Evelina vastaa 8 kysymykseen rahasta

Raili Hulkkonen, 77: ”Jos almanakka on tyhjä, niin sitten minä vasta hepulin saankin!”

Neumann: "Yhtäkkiä pankkitilillä oli kolme nollaa enemmän kuin olin tottunut"