1. Millaisia rahankäyttäjiä olette?

Tunne siitä, että rahat jakautuvat parisuhteessa epätasaisesti ei useinkaan johdu kummankaan ajattelemattomuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei raha-asioita ole käyty läpi kunnolla.

Jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta on hyvä käydä läpi, millaisia rahankäyttäjiä ja säästäjiä molemmat ovat. Ei ole vain yhtä hyvää tapaa käyttää rahaa – toisen valintoja ei kannata tuomita, olivatpa hänen kukkaronnyörinsä sitten löysällä tai tiukalla.

Jos toinen on kovin pihi ja toinen tuhlaavainen, rahat kannattaa pitää ainakin jonkun verran erillään. Asiantuntijat suosittelevat oma palkan ohjaamista tilille, jonne vain itsellä on maksukortti. Vasta tämän jälkeen tuloista siirretään sovittu määrä esimerkiksi yhteiselle tilille.

Rahan käyttäminen ei hierrä niin paljoa, kun toisen ostokset eivät ole toisen lompakosta pois.

2. Mitkä ovat yhteisiä menoja?

Yhteiset menot selviävät parin kuukauden seurannalla. Jos pariskunta asuu yhdessä, yhteisiä menoja ovat ainakin asumiskustannukset, sähkö, netti, mahdollisesti lehtitilaus, ruokaostokset ja vakuutukset. Mikäli parilla on lapsia, myös heidän menonsa kirjataan ylös.

Kun tietää, paljonko yhteisiin menoihin menee kuukausittain euroja, voi vastuita jakaa selkeämmin. Yksi vaihtoehto on pitää kirjaa yhteisistä menoista vaikkapa Google Drivessa‍ tai ruutupaperivihossa. Jos yhteiset menot ostetaan yhteiseltä tililtä, sähköinen tiliote kertoo, mihin raha on kulunut. Kun kumpikin näkee menot, talousasiat pysyvät läpinäkyvinä. Usein taloudenhoito jaetaan perheissä niin, että toinen maksaa laskut ja toinen siirtää sovitun summan rahaa tilille.

3. Maksatteko menojen vai tulojen mukaan?

Lähtökohtaisesti pariskunnilla on kolme tapaa jakaa talouttaan perheessä.

Parilla voi olla yhteinen tili, jolta kaikki menot maksetaan. Perheen kuukausittaiset menot arvioidaan ensin muutaman kuukauden ajalta. Tämän jälkeen sovittu summa siirretään joka kuukausi vaikka automaattisesti omalta tililtä yhteiselle tilille. Yhteisen tilin lisäksi on hyvä olla henkilökohtainen tili, jotta voi tehdä myös itsenäisiä osto- tai säästöpäätöksiä.

Toinen tapa on puolittaa kaikki menot. Tämä saattaa olla hankalaa, jos parin tulot ovat hyvin erilaiset.

Kolmas tapa on Suomessa yleisin: sovitaan, kuka maksaa mitäkin. Esimerkiksi suurempituloinen maksaa isompia menoja kuten asumiskuluja, ja pienempituloinen pienempiä menoja kuten sähköt ja vakuutukset. Kannattaa kuitenkin huolehtia siitä, että isojen hankintojen, kuten asunnon ja auton, omistussuhteet ovat kunnossa. Jos parilla on puolison sulkeva avioehto ja auto on kirjattu sitä maksavan nimiin, hän saa eron sattuessa pitää auton, vaikka toinen olisi maksanut muita menoja samalla summalla.

4. Onko tilanne reilu pitkällä aikavälillä?

Naimisiin mennessä on oikea hetki harkita avioehdon tekemistä, jotta eron sattuessa raha-asiat pystytään sopimaan mahdollisimman kivuttomasti. Tosin jos toinen jää kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia tai kotia moneksi vuodeksi, toinen voi sillä välin kerryttää omaa varallisuuttaan, mikä taas saattaa olla ongelmallista erotilanteessa. Tästä syystä lapsia saadessa on hyvä keskustella kunnolla siitä, miten työssä käyvä osapuoli kompensoi taloudellisesti lasta hoitamaan jäävän tulevaa eläkettä. Tämä voi tuntua kaukaiselta, mutta vaikkapa viiden vuoden kotona oleminen vaikuttaa kuukausieläkkeeseen jo ihan tuntuvasti.

​

Lompakko kesäkuntoon -sarjan viisi osaa treenaavat lompakkosi paksuun kuntoon. Lue myös: Lompakko kesäkuntoon - automatisoi säästämisesi

Asiantuntijat: OPn säästämisen ja sijoittamisen johtaja Katja Taponen sekä ekonomisti, CFA Henna Mikkonen

Lähde: Anu Raijas & Terhi-Anna Wilska: Huolenpitoa ja jakamista - rahan ja ajan jakautuminen suomalaisissa lasiperheissä‍ (2007)