Talven aikana tapahtuneet metsävahingot on hyvä tarkistaa heti, kun metsässä pääsee liikkumaan kunnolla. Oikea-aikaiset toimenpiteet varmistavat, että metsässä tapahtunut vahinko ei laajene, sillä vaurioitunut puusto on alttiimpi esimerkiksi ei-toivotuille hyönteisille ja sienitaudeille. Samalla metsässä voi ennakoida myös tulevia riskejä.

Pohjola Vakuutuksen metsäasiantuntija Laura Vähä kertoo, mihin asioihin metsässä kannattaa kiinnittää huomiota.

Myrskyjen kaatamat puut ja latvakatkot

Myrskypuuskat ja navakka tuuli voivat kaataa puita laajalta alueelta. Nosta metsässä kuljeskellessasi katse myös puiden latvoihin. Lumisina talvina erityisesti mäntyjen oksille kertynyt lumi voi murtaa puun rungon ja katkaista sen latvan.

Jos metsässä on paljon kaatuneita ja vahingoittuneita havupuita, ne täytyy korjata pois. Laki metsätuhojen torjunnasta eli metsätuholaki velvoittaa, että vaurioituneet kuuset ja männyt korjataan metsästä vuosittain heinä-elokuussa määräaikaan mennessä. Kuusella korjuuvelvoite alkaa, kun vahingoittuneen puuston määrä ylittää 10 kuutiometriä hehtaarilla. Männyllä vastaava raja on 20 kuutiometriä hehtaarilla. Metsätuholain tarkoitus on hillitä sieni- ja hyönteisvahinkojen leviäminen kasvavaan puustoon.

Taimikoiden kunto

Jos metsässä on taimikkoa, tarkista niiden kunto keväällä. Pieniä taimia voivat koetella halla eli syys- ja kevätpakkaset, rouste eli pintarouta tai ahava eli kevätkuivuus. Erityisen herkkiä vaihteleville sääolosuhteille ovat vastikään istutetut taimikot. Tarkkaile taimien väriä ja kasvuun lähtöä ainakin pari seuraavaa kevättä istutuksen jälkeen. Jos rouste on nostanut taimipaakkuja ylös maasta, ne on kiireesti istutettava takaisin, jotta taimet eivät kuivu.

Pidä silmällä myös taimien kuoressa ja vuosikasvaimissa näkyviä syöntijälkiä. Tukkimiehentäi on kesäkuukausien riesa, mutta se saattaa jyrsiä pienen taimen niin pahoin, että taimi kuivahtaa ja kuolee. Myyrät tykkäävät jyrsiä lumen alla taimien kuorta. Jos tainta ei ole syöty täysin paljaaksi ja latvakasvain on ehjä, taimi voi vielä elpyä. Seuraa taimikon vointia kesän ajan. Muiden nisäkkäiden, kuten lintujen, jänisten ja metsäkauriiden aiheuttamat vahingot ovat harvinaisempia.

Puuston ikä

Onko metsän puusto jo sen ikäistä, että se olisi hyvä uudistaa? Mitä vanhempaa puusto on, sitä helpommin siihen iskee laho ja lahon heikentämään puuhun tuhohyönteiset. Lahosta kärsivä puu on myös heikompi myrsky- ja lumituhoja vastaan.

Kun metsää uudistaa, on hyvä muistaa, että monimuotoinen, eri puulajeja sisältävä metsä kestää myös ilmastonmuutosta parhaiten ja antaa parhaan suojan metsätuhoja vastaan.

Jos metsästä löytää keväällä tai alkukesästä merkkejä kirjanpainajasta, on hakkuiden suunnittelulla jo kiire.

Liian tiheä puusto

Jos metsä näyttää omaan silmään tiheältä tai hoitotoimet ovat jääneet huomaamatta rästiin, kannattaa keskustella metsäalan ammattilaisen kanssa mahdollisista harvennustarpeista. Liian tiheästi kasvava puusto ei pääse järeytymään ja on alttiimpi myrsky- ja lumituhoille. 

Toisaalta on hyvä muistaa, että myös liian voimakkaasti harvennetut metsiköt ovat riski, sillä niissä myrskyt pääsevät helpommin tekemään tuhojaan. Taimikonhoidolla ja oikein ajoitetuilla sekä mitoitetuilla harvennushakkuilla varmistat, että metsäsi on elinvoimainen ja kestävä.

Merkit kirjanpainajasta

Tarkkaile alkukeväällä kuusikoissa puiden runkoja ja tyveä ehkäistäksesi kirjanpainajan aiheuttamia vahinkoja. Kirjanpainaja on kaarnakuoriainen, joka voi aiheuttaa kuusimetsälle mittavia tuhoja. Kirjanpainaja talvehtii metsän karikkeessa ja huhti-toukokuussa sään lämmetessä se lennähtää kuusiin. 

Kirjanpainaja tekee runkoon kaarnan pinnalle parin millin levyisiä sisäänmenoreikiä ja jättää jälkeensä hienoa ruskeaa purua, joka kerääntyy reikien ympärille ja rungon tyvelle. Jos metsästä löytää keväällä tai alkukesästä tällaisia merkkejä, on hakkuiden suunnittelulla jo kiire. Kirjanpainajatuhoista ja niiden torjunnasta voit lukea lisää Metsäkeskuksen Kirjanpainajatuhojen torjuntaoppaasta.

Metsävakuutus tuo omaisuudelle turvaa

Jos huomaa metsässä metsävakuutuksen piiriin kuuluvia vahinkoja, vahinkoilmoitus kannattaa tehdä heti. Saat ohjeita vahinkoilmoituksen tekoon Pohjola Vahinkoavusta. Vahinkoavussa annetaan myös vinkkejä, miten toimia metsälle tapahtuneen vahingon jälkeen.

− Vahingon laajuutta ei vielä ilmoitettaessa tarvitse tietää tarkasti, joten vahinkoilmoitus kannattaa tehdä saman tien ja ihan viimeistään vuoden sisällä vahingon huomaamisesta, Vähä muistuttaa.

Kun ilmoitus on vastaanotettu, Pohjola Vakuutuksen yhteistyökumppani tarkastaa vahingon ja tekee vahingosta laskelman, jonka perusteella korvauspäätös tehdään. 

− Pohjola Vakuutuksen metsäkumppanit ovat metsäalan ammattilaisia, joiden kanssa olemme sopineet toimintamallista metsävahinkotilanteessa.

Ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan suuria riskejä, kuten entistä rajumpia myrskyjä, kuivuuden aiheuttamia metsäpaloja, lumimassojen kasvua märkien talvisateiden myötä sekä tuhohyönteisiä ja sienitauteja. 

Kaikkiin ilmiöihin metsänomistaja ei voi yksin varautua, ja silloin metsävakuutus on hyvä vaihtoehto riskien hallintaan. Tällä hetkellä korvatuista metsävahingoista lähes 80 prosenttia johtuu myrskyistä. 

− Metsissä on monella kiinni iso omaisuus, mutta vain noin puolella yksityisistä metsänomistajista on metsävakuutus. Kohdalle sattuessaan raju myrsky tai syöksyvirtaus saattaa aiheuttaa metsässä mittavat vahingot, vaikka metsää olisi hoidettu kuinka hyvin. Nyt on hyvä hetki varautua metsävakuutuksella ensi kesän mahdollisiin myrskyihin, Vähä kertoo.

Pohjola Vakuutuksen laaja metsävakuutus  korvaa myrsky-, lumi-, palo- ja tulvavahinkoja sekä salamaniskun, hyönteisten, anastamisen ja vahingonteon aiheuttamia vahinkoja. Se korvaa myös metsäkauriiden, jänisten, jyrsijöiden, lintujen ja useimpien sienitautien taimikolle ja istutettaville taimille aiheuttamia vahinkoja. Metsävakuutuksen turvatason voi räätälöidä omalle metsätilalleen sopivaksi. Metsävakuutusmaksu on verovähennyskelpoinen.

Lue myös:

Isoisä Jouko ja pojanpoika Kaapo: Rakkaus metsään siirtyy sukupolvelta toiselle

Metsätilasta luopuminen ei ole häpeä