Isoisä Jouko ja pojanpoika Kaapo: Rakkaus metsään siirtyy sukupolvelta toiselle

Aamupäivä Kankaanpään Vihteljärven kylällä on aurinkoinen. Jouko Uusitalo, 75, harppoo tottuneesti tutussa kangasmetsässä. Pienen matkan päässä on hänen lapsuudenkotinsa, ja näissä maisemissa hän leikki pikkupoikana.

Seuranaan Joukolla on pojanpoika Kaapo Uusitalo, 18, joka on taatansa tapaan viihtynyt Vihteljärven metsissä lapsena. Leikit olivat tosin 1950-luvulla erilaisia verrattuna tähän päivään: taata leikki käpylehmillä, Kaapo seikkaili mopon kyydissä.

Jouko Uusitalolle metsät ovat elämäntyö. Hän vietti työuransa, lähes 40 vuotta, metsissä kulkien. Hän meni 1960-luvulla kesätöihin Valtakunnan metsien inventointi -hankkeeseen, jossa Luonnonvarakeskus kartoittaa metsävaroja ja tarkkailee metsien monimuotoisuutta ja terveyttä. Metsäala olikin luonteva urapolku maaseudun kasvatille.

Kurun metsäopistosta valmistunut metsätalousinsinööri työskenteli Metsäliitossa aluepäällikkönä ja puunostajana. Työssään Uusitalo liikkui lähikuntien metsissä, arvioi puustoa ja neuvotteli kaupoista metsänomistajien kanssa.

– Kun kaupat oli tehty, juotiin emännän keittämät kahvit päälle. Parasta työssäni olikin erilaisten ihmisten tapaaminen, hän muistelee.

Kaapo Uusitalon työura on vasta alkamassa, mutta Jouko Uusitalo jäi pois töistä noin 15 vuotta sitten.

– Kun näen tien vieressä puupinon, käännyn yhä katsomaan, onko niissä Metsäliiton merkkiä.

Sukupolvien yhteinen harrastus

Jouko Uusitalo pysähtyy metsäpuron varrelle. Kiimakankaan ojaksi kutsuttu puro juoksee vauhdilla pulputtaen iloisesti.

– Puron pohja on kesäisin ruosteensävyinen, ja olen saanut otettua täällä hyviä kuvia, hän kertoo harrastuksestaan.

Tällainen metsäpuro on avainbiotooppi, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö, joka on aina säästettävä hakkuilta, Uusitalo jatkaa.

Hänen vanhemmillaan oli metsää 40 hehtaaria, mutta elanto tuli pellosta ja navetasta.

– Minun aikanani ei metsään taidettu tehdä yhtään aukkoa, hän muistelee.

Uusitalon mielestä on kuitenkin tärkeää, että metsistä huolehditaan ja että metsää uudistetaan hakkuilla.

– Ennen sanottiin, että Suomi lepää puujaloilla. Se tarkoitti, että Suomi elää metsästä. Edelleen ajattelen, että metsä on Suomelle ja suomalaisille tärkeä elinkeino.

Uusitalolla ja hänen puolisollaan Maritalla on kuusimetsää Pomarkussa, puolison vanhalla kotipaikkakunnalla. Siellä pojanpoikakin on päässyt tutustumaan metsänhoitoon. Hänelle metsässä “touhaaminen” on ollut mukavaa ajanvietettä lapsesta saakka.

– Kaadoin ensimmäisen puuni 8-vuotiaana. Olen kulkenut vanhusten perässä ja oppinut kaikenlaista, ajanut puita metsästä traktorilla, istuttanut taimia ja raivannut pajuja ja muuta kasvustoa, jotta taimikko pääsee kasvamaan, Kaapo Uusitalo kertoo.

Taata on seuraillut nuorenmiehen kiinnostusta mielissään.

– Tuntuu todella hienolta. Kaapo on työtä pelkäämätön poika, hän myhäilee.

Metsänomistus vaatii luonnetta

Ajanvietteen lisäksi metsä on mahdollisuus kartuttaa varallisuutta.

– Vaikka puun hinta vaihtelee, metsän arvo säilyy. Metsän omistaminen vaatii silti tietyn luonteenlaadun: on oltava pitkäjänteinen ja jaksettava hoitaa metsää. Välinpitämättömälle se ei ole hyvä sijoitus, Jouko Uusitalo pohtii.

Olen aina viihtynyt metsässä, mutta kun se on omaa, sitä arvostaa vielä enemmän.

Myös Kaapo Uusitalolla on Porin Laviassa palsta perintömetsää toiselta isoäidiltään.

– Tuntuu hienolta, että minulla on jo 18-vuotiaana omaa metsää. Olen aina viihtynyt metsässä, mutta kun se on omaa, sitä arvostaa vielä enemmän, hän sanoo.

Sekä isoisä että lapsenlapsi ovat osuuspankin omistaja-asiakkaita‍. Nuorena asiakkaana Kaapo Uusitalo säästää omaa asuntoa varten. LVI-asentajan palkasta menee myös joka kuukausi tietty summa rahastoihin. Metsän tuoma varallisuus kiinnostaa häntä, ja hän tahtoisi hankkia lisää metsää myöhemmin. Siihenkin säästämisestä voisi olla apua tulevaisuudessa.

– Olen sanonut taatallekin, että jos he joskus ovat myymässä metsää, ostan sen pois. Ja jos voittaisin lotossa, ostaisin kyllä kunnon maat ja peltojakin. Siinä sitä olisi harrastusta sitten, hän naurahtaa.

– Kaapolla on aina ollut visio. Hän on pienestä asti tiennyt, mitä haluaa. Monella samanikäisellä palkka tulee ja menee, mutta Kaapolla suurin osa jää säästöön. Hän on hieman pihi, ja se on hyvä piirre nuoressa ihmisessä, Jouko Uusitalo toteaa.

Metsä tuo hyvän mielen

Jouko Uusitalo suuntaa vielä metsikköön, jossa on tehty harvennushakkuu. Hän näyttää pystyyn jätettyjä mäntyjä, joiden tehtävänä on levittää siemeniään ympärilleen. Pojanpoika ja taata istahtavat männyn juurelle ja kaatavat termospullosta kahvit. Lusikan virkaa toimittaa maasta löytynyt pieni tikunpätkä.

Paitsi sijoituksena, metsää omistetaan myös muista syistä.

– Toiset hankkivat metsää, jotta saavat käyskennellä omassa metsässä ja ehkä tehdä pieniä metsätöitä. Siinä saa liikuntaa ja hyvän mielen, Jouko Uusitalo sanoo.

Tällainen omistaja hänkin on. Uusitalosta on selvää, että metsässä liikkuminen edistää myös ihmisen hyvinvointia. Maritta-puoliso halaa puita metsässä, koska ajattelee, että siitä saa voimaa.

– Mikäs sen parempaa kuin lähteä metsään emännän kanssa raivaamaan tilaa taimien kasvaa tai poimimaan suppilovahveroita. Sitten istumme syömään eväitä. Voi, kuinka kivaa se onkaan!

Kaapo Uusitalosta parasta ovat metsänhoitotyöt kevättalven tienoilla.

– Se on hienointa aikaa mennä raivaamaan, kun tulee oikein hiki. Siinä menee päivä mukavasti, hän miettii.

Taata ei ole antanut pojanpojalleen erityisiä neuvojan metsänomistamisen tai -hoidon suhteen.

– Sitä olen teroittanut, että jos metsää hankkii, kiinnostusta pitää olla. Sitä Kaapolla kyllä on. Se on varmaan herännyt, kun olemme tehneet porukalla metsätöitä ja kaikenlaista puhelemme.

Kahden eri sukupolven edustajan käsitykset metsänhoidosta ovat varsin yhteneväiset, Kaapo Uusitalo kertoo.

– Enkä minä viitsi vängätä, kun taatalla on tietoa kertynyt enemmän, hän sanoo hymyillen.

Lähtiessä Jouko Uusitalo kehottaa vielä katsomaan maahan. Korkeat hongat ovat jo aloittaneet tehtävänsä aukealla: siellä täällä maasta puskee esiin pieniä, sinnikkäitä männyntaimia.

Lue myös:

Lääkäriopiskelija Martta ja eläköitynyt musiikinopettaja Tiina: ”Paras hetki on se, kun veneestä irrotetaan köydet"

Minna Kurttilasta tuli metsänomistaja sukupolvenvaihdoskaupan myötä – ensin piti selvittää, paljonko on hehtaari

Mika Hämäläinen hoitaa metsäänsä kyyttölehmien kanssa

Osuuspankin omistaja-asiakas, tiesitkö, että sinulle kuuluvat myös nämä edut?‍