Näyttelijä Sami Uotila: "Se paljonko on tilillä, on toissijaista”

Mitä näyttelijä Sami Uotila pohtii raha-asioista? Ja onko Uotila enemmän säästäjä vai tuhlaaja?

"Lapsuuteni oli niukka. Olen eroperheestä ja muistan, kuinka äiti laski kaiken tarkasti ja raha oli tiukassa. 70-luvulla olin onnellinen, jos sain karkkiaskin viikossa. Rahasta ei muuten puhuttu, mutta muistan aina isän sanoneen, että se ei kasva puussa. Vaikka talousoppia ei ollut, opin kotoa säntillisen ja tunnollisen laskujen maksamisen.

Olin 14-vuotias tajutessani, että jos haluan saada jotain, minun kannattaisi mennä töihin. Aloin kaverini vinkistä jakamaan Länsiväylää ja mainoksia. Ostin ensimmäisellä palkalla sen ajan kuumimmat farkut, Leviksen 501:set.

Vaikka en ehdi kovin tarkasti analysoida tai ottaa selvää osakkeista ja rahastoista, olen saanut niistä hyviä tuottoja. Mutta toisinkin voi käydä. Kun aikoinaan Telian osake tippui noin 15 prosenttiin siihen sijoittamastani arvosta, se oli minulle, tavalliselle palkansaajalle, iso menetys. Pankissa sanottiin, että sinun ei kannata myydä näitä nyt, mutta olin niin turhautunut, että myin ne muiden osakkeiden kanssa.

Raha on lähinnä väline, jolla voi toki luoda onnellisia hetkiä.

Asumiskulut vievät ison osan nettopalkasta. Ajattelen, että minulle summa velattomaan asuntoon olisi paljon rahaa. Minun tapauksessani, asun Helsingin keskustassa, se tarkoittaisi 800 000 – 1 000 000 euroa. Joskus olen haaveillut tilanteesta, jossa asumiskulut olisivat vain yhtiövastike, ja loput rahat jäisivät elämiseen.

Yhdeksän vuotta sitten sain käteeni tulehduksen. Se oli jonkinlainen lihansyöjäbakteeri. Käsikirurgian ylilääkäri sanoi, että hyvä kun tulit nyt – illalla sinulta olisi jouduttu irrottamaan käsi olkapäätä myöten. Olin kymmenen päivää sairaalassa, ja käsi operoitiin kolme kertaa. Bakteeri oli sellainen, että se hyppäsi nivelestä seuraavaan nopeasti. Se oli kujanjuoksua, että saiko sen pysähtymään. Olin tuolloin henkisesti valmistautunut lähtemään sairaalasta yksikätisenä. Tuo muistutti terveydestä ja siitä, että joka hetki elämässä on arvokas. Se paljonko minulla on pankkitilillä, on hyvin toissijaista.

Raha on lähinnä väline, jolla voi toki luoda onnellisia hetkiä. Ajattelen, että asiat ovat hyvin, jos pystyy päivää ennen palkkapäivää ostamaan pitsat ilman, että täytyy vinguttaa visaa.

Investointi itseen, kotiin ja läheisiin kannattaa aina. Joskus, kun minulla on ylimääräistä, ostan mielelläni jotain kotiin, vien läheisiä syömään ja lapset saavat enemmän joululahjoja. Mitään täältä ei mukaansa saa, joten rahasta täytyy myös nauttia.

Lempiherkkuni Arnoldsin donitsit maksavat muistaakseni 3,60 euroa kappale. Yleensä meillä ostetaan niitä viikonloppuisin. Vaikka liikunta tuo hyvää oloa ja auttaa jaksamiseen, niin ruokailu on se, jolla saa pysyttyä mitoissa. Jos viikonloppuna herkuttelee, niin arkisin on hyvä keskittyä syömään terveellisesti, niin tasapaino säilyy. 

En oikeastaan tingi Suomessa. Huonekaluhankintaa tehdessä taisin pyytää könttäsummaa, kun ostin niitä useamman. Hinta oli niin kova, että arvelin yrittäjän laittaneen siihen tinkausvaran päälle.  

Lue myös:

Juontaja Ella Kanninen: Satsaan asioihin ja elämyksiin, jotka koen merkityksellisenä elämänlaadun kannalta‍

8 kysymystä rahasta: Teemu Potapoff‍