Teemu Pelttari on raha-asioissa tarkka ja turvallisuushakuinen, mutta autot ovat heilauttaneet hänen talouttaan monta kertaa. Nuorempana hänellä oli puolisonsa Riikka Pelttarin kanssa muutaman satasen arvoinen auto. Se oli jatkuvasti rikki.

– Kun ostimme uuden halvan auton, sama tarina toistui, Pelttari muistelee.

Auton korjaukset kiristivät taloutta joka kerta, joten pariskunta päätti panostaa parempaan. He ajattelivat, ettei yli 5 000 euron arvoinen auto menisi heti rikki. Toisin kävi.

– Autossa paloi aina jokin varoitusvalo, ja se oli todella stressaavaa.

Kerran auto oli korjattavana viikkokausia. Ensimmäinen hinta-arvio korjaukselle oli 500 euroa. Sitten summa kasvoi tuhanteen euroon, ja kun auto oli lopulta korjattu, lasku oli 1750 euroa. Pelttari muistelee käyttäneensä siihen kaikki säästönsä.

– Silloin opin, ettei minun kannata hankkia autoa, jonka kanssa joudun jatkuvasti jännittämään, mikä siinä menee rikki, kuinka kauan auto on poissa käytöstä ja mitä sen korjaaminen maksaa.

Pelttari on oppinut, ettei auto ole koskaan järkevä sijoitus.

Siksi Pelttarit ostivat rahoituksella täysin uuden auton heti, kun se oli mahdollista. Kuluneet kymmenen vuotta heillä on ollut auto rahoituksella eli he ovat maksaneet sitä kuukausittain.

Viimeisen maksuerän voi jättää suuremmaksi, mutta sitä ei tarvitse maksaa, vaan auton voi vaihtaa silloin uuteen.

– Vaihdoimme autoa viimeksi tänä keväänä. Vaihdoin myötä autorahoituksen kuukausikulut nousivat satasen verran 440 euroon, minkä maksamme Riikan kanssa puoliksi.

Uuden täyssähköauton viiden vuoden takuu tuo mielenrauhaa. Pariskunta hankki samalla myös 1 500 euroa maksaneen kotilatausaseman.

Auton ja latausaseman hankkimisen aikoihin Pelttarin puoliso oli pari kuukautta kotihoidon tuella.

– Se kiristi taloudellista tilannetta, joten jouduimme jälleen kaivelemaan säästöjämme auton vuoksi.

Pelttari on oppinut, ettei auto ole koskaan järkevä sijoitus, mutta hän arvelee, että kotilatausasema maksaa itsensä takaisin.

Perheen omakotitalon sähkösopimukseen kuuluu kulutusvaikutus, eli auton lataaminen halvan sähkön tunteina alentaa sähkölaskua. Bensaankaan ei mene enää rahaa.

Ero vaikeutti rahatilannetta

”Avioeron jälkeen entinen puolisoni osti osuuteni yhteisestä kodistamme. Ostin itselleni ja lapselleni asunnon.

Lainan lyhentämisen ja muiden kulujen jälkeen minulle jäi palkasta paljon vähemmän käteen kuin aiemmin. Kotitaloutemme tulot puolittuivat mutta menot eivät samassa suhteessa.

En ottanut yhteisestä kodistamme mukaani muuta kuin henkilökohtaiset tavarani, koska tunsin huonoa omaatuntoa erosta. Minun piti siis hankkia uuteen kotiini kodinkoneita ja kalusteita, esimerkiksi lapsen huoneen kalusteet.

Ero havahdutti siihen, että minun pitää hallita henkilökohtaista talouttani aiempaa paremmin.

En pyytänyt entistä puolisoani osallistumaan kustannuksiin. Elatusmaksuissakin tyydyin minimiin.

Ostin välttämättömät tavarat käytettyinä tai osamaksulla. Tilanne alkoi helpottaa hiljalleen, kun olin saanut kaikki hankinnat tehtyä ja osamaksujen erät maksettua.

Opin kokemuksesta sen, että terve itsekkyys raha-asioissa on järkevää. Sillä ei loukkaa toista, että ottaa sen, mitä itselle kuuluu.

Ero havahdutti siihen, että minun pitää hallita henkilökohtaista talouttani aiempaa paremmin. Tajusin, kuinka tärkeää on varautua taloudellisesti myös vaikeuksiin.”

Tiia, 42

Sain mätkyistä paniikkikohtauksen

”Noin kymmenen vuotta sitten aloin tienata hiukan entistä paremmin media-alan yrittäjänä. Aavistelin, että maksamani ennakkoveron määrä on liian alhainen, mutta en silti osannut odottaa kovin suuria mätkyjä.

Asuin silloin hissittömän talon ylimmässä kerroksessa. Muistan, että olin hengästynyt rappusten kiipeämisestä. Kun pääsin asuntooni, näin heti, että postiluukusta oli tipahtanut kirje verottajalta.

Vieläkin hikoiluttaa, jos sähköiseen viranomaispostiin tulee kirje verottajalta.

Avasin kirjeen ja kauhistuin: minun olisi maksettava 6 000 euroa jäännösveroa. Menin paniikkiin ja luulin saavani sydänkohtauksen. Lääkärissä selvisi, että kyse oli paniikkikohtauksesta.

Selvisin mätkyjen maksamisesta, kun sovin verottajan kanssa maksujärjestelystä. Lyhensin summaa muutamalla satasella joka kuukausi. Jouduin käyttämään veroihin myös säästöjäni.

Päätin, että jatkossa maksan veroja mieluummin liian paljon kuin liian vähän. Vieläkin hikoiluttaa, jos sähköiseen viranomaispostiin tulee kirje verottajalta.”

Samuel, 39

Turhan kallis remontti

”Ostimme puolisoni kanssa omakotitalon reilut viisi vuotta sitten. Remontoimme talon märkätilat ja teimme pintaremonttia. Budjettimme ylittyi, ja remontti kesti viikkoja pidempään kuin urakoitsija oli luvannut.

Olimme jo myyneet ja luovuttaneet vanhan asuntomme mutta emme voineet muuttaa vielä uuteen kotiin.

Majailimme kahden lapsemme kanssa eri paikoissa. Silloin elettiin korona-aikaa, joten asuntojen vaihtelu oli hankalaa. Lopulta päädyimme viideksi yöksi hotelliin.

Jos tekee remonttia, on hyvä selvittää urakoitsijan taustat perin pohjin ja varautua aikataulujen venymiseen.

Budjetin ylittyminen johtui urakoitsijan osaamattomuudesta. Lopulta toinen urakoitsija teki remontin loppuun. Selvisimme tilanteesta karsimalla menoja usean kuukauden ajan.

Opin kokemuksesta sen, että jos tekee remonttia, on hyvä selvittää urakoitsijan taustat perin pohjin ja varautua aikataulujen venymiseen.”

Markus, 48

Koiran kulut eivät haittaa

”Talouteni heilahti, kun ostin tänä kesänä lagotto romagnolo -rotuisen koiran. Se maksoi 1 800 euroa. Säästin koiraan rahaa miltei vuoden ja käytin siihen sivutyössä tienaamani ekstratulot.

Suurin osa tämän vuoden lomarahoistani meni koiran hankintoihin, ja tuore palkankorotus uppoaa sen vakuutusmaksuihin‍.

Käytän koiraan huolettomammin rahaa kuin itseeni.

Opin itsestäni sen, että voin kuin voinkin säästää rahaa, jos minulla on riittävän motivoiva lyhyen aikavälin syy säästämiselle. Opin myös, että koiraan menevä raha ei tunnu yhtä pahalta muut menot.

Elän jatkuvasti tosi tiukasti, joten minulla ei ole varaa laittaa palkastani isoa summaa säästöön eikä minulla ole juurikaan puskuria.

Käytän koiraan kuitenkin huolettomammin rahaa kuin itseeni. Ajattelen, että se on ennen kaikkea sijoitus minun ja perheeni hyvinvointiin, joten rahanmeno ei haittaa.”

Anne, 40