Siskosten sukutaustasta löytyy ainakin yksi asia, joka on epäilemättä siivittänyt molempien työuria.

-Työtä on pidetty koko suvussa aina suuressa arvossa, mutta ei meitä tuupattu mihinkään suuntaan eikä ohjattu opiskelemaan. Me ollaan erittäin nuorten vanhempien tyttäriä ja meillä oli aika vapaa kasvatus, Tanja Mantere sanoo.

Tia aloitti 12-vuotiaana grillikioskilla koulun ohessa viikonloppuisin ja lomilla. Tanja oli viidentoista, kun hän sai ensimmäisen työpaikkansa vaateliikkeessä. Molemmat kokivat, että he saivat jo nuorella iällä vastuuta ja valtaakin. Mantereen omatoimiset tytöt halusivat ja osasivat olla heille osoitetun luottamuksen arvoisia. Työnantajilta saatu hyvä palaute kannusti yrittämään vielä enemmän.

Siskosten uratarinat käynnistyivät hyvin eri tahtiin. Tialla oli peruskoulun jälkeen kova hinku työelämään, joten kauppakoulu tuntui hänestä hyvältä vaihtoehdolta. Pian valmistumisensa jälkeen hän ajautui varallisuudenhoidon pariin.

-Jossain vaiheessa alkoi tuntua, etten sittenkään ollut ihan omalla alallani, mutta vasta yli kolmekymppisenä heräsin huomaamaan, ettei opiskelu ole liian myöhäistä, Tia Kymäläinen sanoo.

Neljä vuotta vanhempi Tanja-sisko eteni määrätietoisesti. Myyjäntyön jälkeen hän meni tehtaaseen töihin, opiskeli tietotekniikkaa ja kouluttautui sittemmin materiaalitekniikan diplomi-insinööriksi.

​

Muun elämän ohella

Pankkityön rinnalla suoritetut liiketalouden opinnot rohkaisivat Tia Kymäläistä vaihtamaan alaa. Tradenomin ylempi korkeakoulututkinto plakkarissa Kymäläinen toimii nykyään Hattulan seurakunnan talouspäällikkönä.

Tanja Mantere toimi johtajana useassa yrityksessä, muun muassa kymmenisen vuotta Rautaruukissa ennen nykyistä työtään SSAB:n putkiliiketoiminnasta vastaavana johtajana. Tätä nykyä 47-vuotiaalla on alaisuudessaan myynti- ja kehitysorganisaatioiden lisäksi viisi SSAB:n putkituotantotehdasta eri puolilla maata.

Siskokset vakuuttavat, että uuden oppiminen ja vanhojen taitojen päivittäminen kannattaa aina.

-Oikeastaan me ei olla opiskeltu työn vaan pikemminkin muun elämän ohessa, perheelliset siskokset tuumivat myhäillen.

Sekä perheen perustamisella että urakehityksellä oli osaa ja arpaa siihen, että kumpikin muutti viime vuosikymmenen puolivälin tienoilla takaisin kotikonnuilleen Hämeenlinnaan. Mantere innostui myös äitiyslomallaan kehittämään itseään. Kasvatustiede kiinnosti, joten hän hankki 2011 pedagogisen pätevyyden suorittamalla ammatillisen opettajan opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Opinnoista on ollut työelämässä runsaasti hyötyä. Mantere kokee, että työntekijän osaamisen ohjaaminen on herkkä alue, jossa ihmistuntemus on tärkeää ja siihen liittyy olennaisesti myös jokaisen yksilöllisen kehittymisen tukeminen.

Johtajuuteen ja organisaatiopsykologiaan Mantere haki uusia tuulia viime vuoden keväällä Tukholman Kauppakorkeakoulun kansainvälisessä johtamiskoulutuksessa.

​

Omat vahvuudet kehiin

Siinä missä Tanja Mantere ammentaa isoista kuvioista energiaa, Tia Kymäläinen latautuu pienissä ympyröissä. Hattulan seurakunta on pieni organisaatio, hän johtaa viiden hengen tiimiä ja koko joukon kesätyöntekijöitä.

Talouspäällikkö kokee, että hän pystyy toteuttamaan itseään ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan työssään. Elokuussa 2018 alkanut pesti osoittautui hyvin monipuoliseksi. Hattulan vanhojen kirkkojen sekä talouden ja henkilöstön hallinnointi ovat toki pääasiallinen työ, mutta toisinaan Kymäläinen saattaa tarttua vaikkapa lapionvarteen.

-Välillä saan olla kädet savessa, kun autan tilanteen vaatiessa haudan kaivuussa ja joskus ryömin kirkon välikatossa, Hattulaan perheensä kanssa muuttanut Kymäläinen sanoo.

Johtajina molemmat naiset pitävät henkilöstön työhyvinvointia ja työyhteisöjen ilmapiiriä erittäin tärkeinä asioina. Ideaali on, että jokainen tiimin jäsen voi kokea olevansa oikea henkilö oikealla paikalla.

-Jokainen huomioidaan yksilönä, minusta johtaminen on ennen muuta mahdollisuuksien antamista työntekijälähtöisesti, Kymäläinen tähdentää.

-Me halutaan olla johtajinakin aitoja ja avoimia, ja hyväksyä se, ettei itse eikä kukaan muukaan ole täydellinen. Se on elinikäinen haaste.

​

​

Sparrausta ja pakotapahtumia

Siskokset sparraavat toinen toistaan ja pyrkivät antamaan neutraalia palautetta, kun työasioista tulee puhe.

-Osaamme olla toisillemme tarvittaessa myös venttiilinä, kun kumpikin ymmärtää mitä ihmisten kanssa toimiminen merkitsee, vaikka me ollaankin luonteiltamme ja johtajinakin aika erilaisia, Tanja Mantere toteaa.

Yhteinen sävel löytyy myös vapaa-ajalla ja harrastuksistakin haetaan haasteita. Niitä löytyy esimerkiksi Pako Linnasta –tapahtumista Hämeen Linnan vallihautojen keskellä.

Tehtävien ratkaisu Linnan pakotapahtumissa antaa menestyvien naisjohtajien mielestä sopivasti paineita, kun pulmia pitää ratkaista pikaisesti ja tehokkaasti pakoon pyrkivän tiimin yhteiseksi hyväksi.

-Tuntuu aina mukavalta, kun saa nopeasti onnistumisen tunteita, kehittämistyössä se ei ole niinkään mahdollista, Tia Kymäläinen naurahtaa.

​

teksti: Tuula Ainasoja

valokuvat: Vilja Tamminen

Artikkeli on julkaistu aiemmin lokakuussa 2020 OP Etelä-Hämeen Opus-julkaisussa.