Vietin lapsuuden kesiä paljon isovanhempieni maatiloilla. Muistot niistä ajoista ovat mukavat. Silloinhan aurinko aina paistoi. Aamulla vietiin usein lehmiä laitumille ja iltapäivällä haettiin iltalypsylle pois. Heinäkuussa oltiin heinäpellolla haravoimassa ja kun heinää korjattiin latoihin, oltiin pomppimassa heinäkasojen päällä, jotta sitä mahtuisi latoihin enemmän. Hienointa oli, kun päästiin traktorin kyytiin heinäkuorman päälle. Maitoakin kärrättiin maitokärreillä maitolaiturille. Tosin loppuaikoina kävi maitoautokin, kun tilalla oli siirrytty putkilypsyyn ja maito ohjattiin tilatankkeihin. Illalla lasten tehtävänä oli lämmittää rantasauna. Sitä lämmitettäessä ehti kalastaakin mato-ongella tai virvelillä. Saadut kalat päätyivät useimmiten kissojen ruoaksi.

Maatilayrittäjältä vaaditaan uudenlaista osaamista

Paljon on maatalouden harjoittaminen noista ajoista muuttunut. Toki tuotetut tuotteet ovat pääosin samoja, mutta tuotantovälineet ovat, eläimiä lukuun ottamatta, huomattavasti muuttuneet.  Teknologian kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia tuotannon kehittämiseen ja tuotantokustannusten vähentämiseen, mutta samalla vaatinut myös yrittäjältä erilaista osaamista ja tekniikan hallintaa. Nykypäivän maatilayrittäjän on lähes mahdotonta pärjätä ilman tietotekniikkaa tai koneautomaatiota. Lehmät lypsetään suurimmilla tiloilla roboteilla tai lypsyasemilla. Automaatio on viety jo niin pitkälle, että eläinten ruokinnankin pystyy hoitamaan robotti.

Ruokintarobotin ansiosta jää enemmän aikaa mm. eläinten hyvinvoinnin seurantaan, peltotöihin, metsänhoitoon ja mm. talouden seurantaan.

Mäkitalon tilalla ruokintarobotti otettiin käyttöön toukokuussa. Tila oli jo edellisenä vuotena siirtynyt robottilypsyyn. Tilallisten Pasi ja Satu Parvisen tehtävänä on nyt tarkkailla tietokoneen näytöltä ja puhelimilta erilaisia tunnuslukuja mm. lypsymääriä, appeen kulutusta, lehmien aktivisuutta, eläinten painoa ja terveydentilaa. Ruokintarobotti käy noin tunnin välein tarkastamassa, että eläimillä on riittävästi syötävää. Sähköä koneisiin tuotetaan pääosin aurinkopaneeleilla, ja mikäli ne eivät sitä tuota riittävästi, automaatio siirtää sähkönsaannin valtakunnan verkkoon. Nyt Pasilla ja Satulla jää enemmän aikaa mm. eläinten hyvinvoinnin seurantaan, peltotöihin, metsänhoitoon ja mm. talouden seurantaan, joka korostuu yhä enemmän nykyisessä maatalousyrittäjyydessä.   

Maatalous on aina ollut tärkeä elinkeino Suomessa ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Ruoan ja juoman kulutus kasvaa väestömäärän lisääntyessä. Huolimatta teknisestä kehityksestä maatalousyrittäjillä riittää edelleen työsarkaa. Olen usein ihmetellyt miten maatalousyrittäjillä aika riittää, kun pitäisi olla eläintenhoitaja, hyvä taloudenosaaja, hallita koneet ja osata niitä tarvittaessa korjata. Lisäksi jatkossa haasteena tulee olemaan tiukentuneet ympäristövaatimukset mm hiilensidonnan ja päästöjen suhteen.

Ilahduttavasti useille maatiloille on kuitenkin tullut ja tulossa nuoria jatkajia, jotka näkevät maatalouden aivan erilaisin silmin kuin itse ne aikanaan heidän iässänsä näin. Näin on myös Mäkitalon tilalla, jossa nuorempi sukupolvi on jo mahdollisesti aivan lähivuosina tulossa mukaan tilanpitoon. Moni maatilalla kasvanut nuori on saattanut kouluttautua muuhunkin ammattiin ja jo kokeillutkin sitä, kunnes on ollut sittenkin halukas jatkamaan kotitilalla maatalouden harjoittamista. Ruoho ei olekaan ollut vihreämpää aidan toisella puolella.

Maatalouden tekninen kehitys jatkaa kulkuaan ja mielenkiintoista on seurata, mitä kaikkea vielä on edessä ja odotettavissa. Selvää kuitenkin lienee, että kun tilakoot tulevat entistä enemmän kasvamaan,myös lisää tekniikkaa tarvitaan avuksi. Uusilla maatalousyrittäjäsukupolvilla saattaa olla vielä aivan erilainen toimintaympäristö, josta meillä ei vielä ole tietoakaan.