Johtajien ja asiantuntijoiden tulisi vahvistaa oman reflektoinnin ja paradoksaalisen ajattelun taitoa

Nykyaikaisessa organisaatiossa asiantuntijat kokevat haastetta laajentaa osaamistaan ja tehdä keskenään perinteiset rajat ylittävää yhteistyötä. Muutos koskee myös johtajia, joilla on perinteisesti ollut valvojan rooli, mutta joiden toimenkuva tulee jatkossa olemaan enemmän tiimien ja asiantuntijoiden kannustamista vastuunottoon.

Omassa asiantuntijatyössäni finanssipalvelualalla tämä tarkoittaa esimerkiksi siirtymistä tuote- ja palvelukeskeisestä ajattelusta kohti laajempaa asiakaskeskeistä lähestymistapaa ja yhteistyötä yli liiketoimintarajojen. Tämä edellyttää kykyä tehdä aloitteita, luoda verkostoja, osallistaa ja rakentaa luottamusta. Tämä edellyttää myös hyvää itsetuntemusta, itseohjautuvuutta ja oman johtamisen taidon kehittämistä. On tärkeätä, että ymmärrämme oman työmme vaikutuksen isommassa kontekstissa ja sen, miten muiden asiantuntijuus nivoutuu oman työmme kontekstiin.

Asiantuntijatyössä on olennaista, että tunnemme omat asiakkaamme, ja yhteistyön avulla tunnistamme ne oikeat ratkaisut, jolla pystymme meidän omaa perustehtäväämme tukien luomaan arvoa asiakkaan liiketoimintaan. Toiminnan keskiössä on varmistaa erinomainen asiakaskokemus ja asiakkaan kokema hyöty.

Tasapainoilua kilpailevien perinteiden välissä

Organisaatioelämässä ongelmat ja tehtävät eivät aina ilmene selvinä. Ammattilaisten työhön olennaisena osana kuuluu tilannekuvan rakentaminen ja ymmärryksen luominen moniulotteisista, epävarmoista ja epäselvistä tilanteista. Lisäksi jokainen tilanne on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Yksilön näkökulmasta tämä tarkoittaa tasapainoilua eri osaamisperinteiden, jännitteiden ja ristiriitojen välillä. Nämä ilmenevät eri intresseissä ja tuntuvat voimilta, jotka vievät yksilöä eri suuntiin.

Meitä ohjaavat ja sitovat meidän omat tavoitteemme ja roolikäsityksemme, sekä vanhat ajattelutavat ja toimintamallit. Meillä on myös tarve tunnistaa itsemme tiettyjen perinteiden mukaisiin normeihin ja vastata siihen, mitä meiltä odotetaan. Tällainen ”ammatillinen erikoistuminen” tekee yhteistyöstä vaikeampaa ja voi haitata kokonaiskuvan näkemistä ja sen hahmottamista, miten muiden asiantuntijuus nivoutuu oman työmme kontekstiin.

Organisaatiossa osa työntekijöistä edustaa osaamisperinnettä, jossa asiat - kuten seuranta, mittaus ja riskienhallinta - korostuvat, kun taas osa tulee perinteestä, jossa korostuvat vapaus, joustavuus ja asiakaslähtöisyys.

Johtajien ja esimiesten kohdalla vastaavantyyppinen tilanne liittyy työn hallintaan ja seurantaan, jossa halutaan varmistaa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, toisaalta antaa työntekijöille sekä vastuu omaan työhön liittyviin päätöksiin että vapautta käsitellä monimutkaisia tilanteita.

Haasteena on vahvistaa paradoksaalisen ajattelun taitoa

Meidän tulisi paremmin työssämme uskaltaa kyseenalaistaa omat luutuneet käsityksemme, samoin kun muut itsestään selvät ideat ja painopisteet.

Paradoksaalinen näkökanta hyväksyy jännitteet ja pitää ristiriitoja väistämättöminä ja jopa organisaation rikkautena. Ne heijastavat polariteetteja ja toisiaan täydentäviä voimia, jotka ohjaavat muutosta ja päätöksentekoa organisaatiossa. Paradoksaalisen ajattelun tarkoitus ei ole jännitteiden lieventäminen tai poistaminen, vaan pyrkimys niiden kriittiseen reflektioon, jonka avulla voidaan saavuttaa luovia ja kestäviä ratkaisuja. Tavoitteena on vastata samanaikaisesti taloudellisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin sekä organisaation että yhteiskunnan tasolla.

Omassa asiantuntijatyössäni asiakassuhteiden johtamisessa paradoksaalinen ajattelu tarkoittaa sitä, että useita näkökantoja osataan hyödyntää ja menestyksekkäästi puolustaa epäselvissä ja epävarmoissa tilanteissa. Tämä edellyttää monimutkaisten ja ristiriitaisten tilanteiden heijastamista ja ymmärtämistä. Se on taidetta, taitoa ja viisautta, jota on vaikea asettaa sanoiksi tai pelkistää selkeiksi säännöiksi ja teorioiksi.

Työelämän, opintojen ja itsensä kehittämisen yhdistäminen

Innostus tässä kolumnissa käsitellyn aihealueeseen on syntynyt oman työelämäni, opintojeni ja itseni kehittämisen tuloksena.

Viimeisen vuosikymmenen ajan olen elänyt arkea, jossa ovat yhdistyneet työelämä finanssialalla asiakasvastuullisen tehtävässä sekä jatko-opinnot ja oman väitöskirjan kirjoittaminen. Väitöskirjani ’The Art of Knowing’ on etnografinen tutkimus finanssiorganisaatiossa, jossa tutkin eri liiketoimintojen sekä osaamisperinteiden välistä dynamiikkaa ja yhdessäohjautuvuutta. Minun tapauksessani väitöskirjan kirjoittaminen on ollut erittäin pitkä ja vaativa matka, joka on vaatinut sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja itsekuria.

Toisaalta väitöskirjan kirjoittaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus, jossa ovat yhdistyneet itseohjautuvuus, itsensä johtaminen ja kehittäminen. Olen prosessin aikana saanut kehittää omaa itsetuntemustani ja syvällisesti oppia lisää siitä, mitä tarkoittaa olla asiantuntija finanssiorganisaatiossa.