Tätä kirjoittaessani marraskuun 2021 lopussa Turun Meripelastusyhdistyksen alukset ovat suorittaneet kuluneen purjehduskauden aikana yhteensä 192 erilaista pelastus- ja avustustehtävää. Suureen tehtävämäärään on luonnollisesti mahtunut tehtäviä laidasta laitaan aina kauniissa kesäillassa suoritetuista helpoista hinaustehtävistä vaativiin pelastustehtäviin, joissa ihmishenkiä on ollut vakavasti uhattuna. Alustemme vapaaehtoismiehistöt kohtaavatkin usein tehtävillä ihmiselämän koko kirjon, iloineen ja suruineen.

Mikä sitten on yhdistävä tekijä näille 192 tehtävälle? Merellinen toimintaympäristö tietysti, mutta myös se tosiasia, että tehtävään liittyy käytännössä lähes aina asiakas, ihminen. Tehtävä, joka näyttäytyy pelastusaluksiemme miehistölle yhtenä rutiininomaisena suoritteena muiden joukossa, saattaa asiakkaan näkökulmasta olla hyvinkin ainutlaatuinen, mieleenpainuva ja jopa pelottava kokemus.

Siksi onkin erityisen tärkeää kohdata jokainen asiakas hienotunteisesti ja kunnioittavasti. Tavanomainen hinaustehtävä saattaa asiakkaan näkökulmasta olla vaikkapa kauan odotetun kesälomamatkan odottamaton katkeaminen kalliiseen moottorivaurioon. Siksi kaikilla tehtävillä, vaaratilanteen asteesta riippumatta, vaaditaan miehistöiltämme hyvää sosiaalista pelisilmää, jotta tehtävä hoidetaan ammattitaitoisesti mutta asiakkaan tilannetta aidosti kunnioittaen.

Ihmisen hätä on myös kovin subjektiivinen käsite; olen vuosien varrella kohdannut esimerkiksi vanhan pariskunnan, joka oli navigointivirheen seurauksena ajanut veneen kokonaan maihin. Paikalle saapuessamme pariskunta joi tyynesti kahvia kallistuneessa veneessä, ilman minkäänlaista hätää tai paniikkia. Toinen ääripää tulee mieleeni muutaman vuoden takaa Airistolta. Pienehkö pulpettivene oli moottorivian saatuaan onnistunut ankkuroitumaan turvallisesti, mutta veneessä olijoilla oli todellinen hätä ja huoli omasta turvallisuudestaan, vaikka paikalle saapuneiden meripelastajien silmin tilanne näytti hyvinkin rauhalliselta.

Mitä kaikkea voimme tästä pohdinnasta oppia? Onnettomuusaluksen luokse saapuvien pelastajien tulee pitää mielessä tilanne myös asiakkaan näkökulmasta. Vaikka tilanteessa ei olisi akuuttia hätää, oikeassa kohtaa lausuttu kysymys “onhan kaikilla veneessä olevilla kaikki hyvin” voi olla hädässä olevien mielestä erittäin merkityksellinen. Kaikkia veneilijöitä haluan taas muistuttaa siitä, että apua tulee aina pyytää mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Vaikka tilanne ei alkuvaiheessa näyttäisi erityisen vaikealta, olosuhteet muuttuvat merellä nopeasti. Matka harmittomasta moottoriviasta siihen, että onnettomuusalus hakkautuu kivikkoon ja ihmiset joutuvat veden varaan voi sopivissa olosuhteissa olla pelottavan lyhyt ja tilanne yllättää kaikki osapuolet.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa muutamasta perusasiasta:

  1. Huolehdi aina siitä, että venekunnasta kipparin lisäksi vähintään yksi tietää veneen tarkan sijainnin koko ajan
  2. Tallenna matkapuhelimeesi kaikki keskeiset hätänumerot, eli 112 ja 0294 1000
  3. Lataa 112 Suomi sovellus, jolla helpotat paikantamista
  4. Pidä mielessä, että erittäin huonossa tilanteessa matkapuhelin ei välttämättä ole käyttökelpoinen, vaan apua voi joutua hälyttämään myös perinteisillä keinoilla, kuten hätäraketilla tai meri-VHF puhelimella.
  5. Varaudu poikkeustilanteisiin asianmukaisin välinein ja varusteina
  6. Muista nauttia veneilyharrastuksesta ja maailman kauneimmasta saaristosta!

Näihin sanoihin haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa. Seuraava purjehduskausi odottelee ja puolen vuoden päässä.