”Anu ei pärjää ilman apuani"
Lisää aiheesta
Omaishoitaja huolehtii läheisestään kotona – rakkaudesta, velvollisuudesta ja usein myös olosuhteiden pakosta. Tehtävä on raskas, mutta samalla ainutlaatuinen.
Järvenpääläinen Esko Palmu hoiti Alzheimerin tautia sairastavaa vaimoaan lähes kymmenen vuotta. Alkuun huolehtiminen oli pientä arjen tukea, kuten lääkehuoltoa, raha-asioiden hoitoa ja tavaroiden etsimistä. Vaimon sairauden edetessä Palmu teki sopimuksen hyvinvointialueen kanssa ja ryhtyi virallisesti vaimonsa omaishoitajaksi.
– Lopulta vaimo ei enää liikkunut, ja ruokailukin muuttui syöttämiseksi, Palmu kertoo.
Kun hoito kävi fyysisesti mahdottoman raskaaksi, vaimon oli aika siirtyä hoitolaitokseen.
Palmu korostaa, että vaikka omaishoitajuus oli ajoittain kuormittavaa, se oli myös merkityksellistä.
– Olen kiitollinen siitä, että sain olla hänen kanssaan kotona niin pitkään ja hoitaa häntä itse. Vaimon mielestä kotona oli hyvä olla. Koin tärkeäksi, että pystyin auttamaan häntä ja olemaan lähellä, Palmu sanoo.
Läheinen hoitajana
Jokaisessa suomalaisessa kunnassa sadat omaishoitajat huolehtivat tälläkin hetkellä läheisestään – lääkkeistä, hygieniasta, kuljetuksista, lääkärikäynneistä sekä arjen sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Ilman omaishoitajien työtä hoidettavat päätyisivät julkisen hoivan piiriin.
– Omaishoito on inhimillistä mutta myös yhteiskunnan kannalta korvaamatonta, koska se mahdollistaa kotona asumisen tilanteissa, joissa usein muuten tarvittaisiin ympärivuorokautista hoivaa, painottaa Heidi Puumalainen Keski-Uudenmaan Omaishoitajat ry:stä.
Omaishoitaja voi hoitaa sairastunutta puolisoa, iäkästä vanhempaansa tai muistisairasta läheistään. Jossain kodissa vanhemmat hoitavat vakavasti sairasta, vammaista tai erityistä tukea tarvitsevaa lastaan, ja toisessa perheessä aikuinen lapsi tukee kehitysvammaista sisarustaan arjessa.
– Omaishoitaja voi olla eläkkeellä tai työelämässä, asua yhdessä hoidettavan kanssa tai lähellä tätä. Etäomaishoivasta on kysymys, kun omainen huolehtii läheisestään, joka ei asu samassa taloudessa, vaan pidemmän välimatkan päässä. Hän voi olla puoliso, vanhempi, sukulainen tai läheinen ystävä, Puumalainen kertoo.
Omaishoitajalla kaksi työpäivää
Juha Skogman on MS-tautia sairastavan vaimonsa Anu Haukanheimo-Skogmanin omaishoitaja, vaikka on itse vielä työelämässä. Anu sai diagnoosin pariskunnan viidennen lapsen synnyttyä lähes 20 vuotta sitten. Hän tarvitsee apua pukeutumisessa, liikkumisessa ja peseytymisessä, eikä avun tarve lopu öisin.
– Päivisin tukenani on avustaja, koska minun ei ole turvallista olla lainkaan yksin, mutta esimerkiksi yöllä Juha kääntää minua ja auttaa vessaan. Onhan se hänelle raskasta, kun on päivätyötkin hoidettavana, Haukanheimo-Skogman kertoo.
Vaimon hoitaminen on Juhalle täysin luonnollista, mutta hän myöntää, että omaishoitajuus on oman työpäivän jälkeen vaativaa.
– Kotiin päästyä pitäisi päästä palautumaan töistä, mutta sellaiseen ei jää useinkaan aikaa. Omat tekemiset keskeytyvät ja yöunikin jää katkonaiseksi, koska Anu ei pärjää ilman apuani, Juha Skogman kuvailee.
Joskus Juhalla on työmatkoja, jolloin perheen tytär saapuu Anun avuksi. Omaishoitaja tarvitsisi turvaverkon päästäkseen välillä omiin harrastuksiin tai vaikkapa lääkäriin, mutta vaikka hätä olisi suuri, apua ei aina järjesty.
– Kun Juhalle tehtiin jalkaleikkaus, yritin saada hyvinvointialueelta lisää avustajatunteja, mutta niitä ei myönnetty sillä perustella, että omaishoitaja on puoliso. Omaishoitaja ei näemmä saisi itse sairastua, Haukanheimo-Skogman ihmettelee.
Palveluita ja tukea tulisikin Skogmanien mielestä kehittää yhä enemmän myös työikäisille omaishoitajille, vaikka monet tukimuodot kohdentuvat pääasiassa eläkeläisille.
– Tarvitaan joustoa, käytännön apua ja ymmärrystä siitä, että työikäisen arki on erilainen kuin eläkeläisen. Omaishoitajan on voitava huolehtia omasta jaksamisesta, Skogmanit painottavat.
”Miten sinä jaksat?”
Omaishoitaja tarvitsee myös lomaa, lepoa ja aikaa itselleen.
– Sitä vain menee päivä kerrallaan, eikä pysähdy miettimään, onko jo liian väsynyt, Juha Skogman sanoo.
Virallisten sijaispalveluiden ja lomittajien saaminen voi olla työlästä, kuten Skogmanien esimerkki Juhan jalkaleikkauksen ajalta osoittaa.
– Pahimmillaan omaishoitaja saattaa uupua täysin ilman, että kukaan huomaa kysyä jaksamista. Siksi perheen vierellä kulkevien on uskallettava puuttua ja muistaa kysyä omaishoitajalta tämän jaksamista, Puumalainen sanoo.
Yksi tärkeä tukija on paikallinen omaishoitajayhdistys, joka toimii omaishoitajien äänenä, järjestää vertaistukea ja valvoo omaishoitajien etuja. Yhdistykset tarjoavat muun muassa Ovet-valmennusryhmiä, vertaistukitapaamisia, virkistystoimintaa ja ulkoilukaverivapaaehtoisten tukea.
Esko Palmu kertoo, että Keski-Uudenmaan Omaishoitajat ry:n vertaistukiryhmistä oli hänelle merkittävä apu jaksamisessa ja käytännön asioiden selvittämissä. Tarpeellista tietoa voi olla todella vaikea löytää itse.
– Vertaistuki on omaishoitajan henkireikä ja tietolähde. On paljon sellaista, mitä ei tiedä, ennen kuin joku kertoo. Muilta omaishoitajilta sain tietoa esimerkiksi sijaishoidosta ja siitä, että vaipat saa maksutta – aiemmin kannoin niitä kaupasta ja maksoin täyden hinnan, Palmu muistelee.
Omaishoidon tukeminen taloudellisesti järkevää
Läheisiään arjessa säännöllisesti auttavia ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa noin 350 000. Heistä noin joka seitsemäs on tehnyt hyvinvointialueensa kanssa omaishoitajasopimuksen ja saa hoitotehtävästään korvausta. Yleensä virallista statusta haetaan, kun avun tarve arjessa kasvaa.
Omaishoitajaliitto ry vaikuttaa yhteiskunnallisesti ottaen kantaa osallistuen lainvalmisteluun sekä toimeenpanolinjauksiin ja tuoden omaishoitoperheiden ääntä esiin julkisessa keskustelussa.
Viime aikoina omaishoidon tuista ja palveluista on leikattu, mikä luonnollisesti tuntuu omaishoitajista ja heidän hoidettavistaan todelle epäreilulta.
– Omaishoidon tukeminen ei ole pelkästään inhimillinen teko, vaan myös taloudellisesti järkevää. Ennaltaehkäisevät palvelut ja jaksamisen tukeminen tulevat edullisemmaksi kuin raskaammat palvelut ja kriisien selvittäminen, Puumalainen muistuttaa.
Myös omaishoidon päättyessä yhdistys jatkaa rinnalla kulkemista. Palmu on esimerkiksi jatkanut Keski-Uudenmaan Omaishoitajat ry:n hallituksen jäsenenä, vaikka oma omaishoitajuus on päättynyt.
Myös Anu Haukanheimo-Skogman kuuluu yhdistyksen hallitukseen, ja Juha Skogmankin on yhdistyksen toiminnassa mukana.
– Täällä ei tarvitse selittää, mitä kaikkea omaishoito on. Se ymmärretään heti, Haukanheimo-Skogman kiittää.