Suljetulla radalla
Kymmenen innokasta mopokuskia on kerääntynyt Mopoilevat nuoret ry:n ajoharjoitusiltaan Helsingin Tattarisuolle. ”Kiva, että pääsitte paikalle”, yhdistyksen puheenjohtaja toivottaa.
Lämpö väreilee radan pinnasta. Kulkupelejä on varikkoalueella joka lähtöön, legendaarisesta Monkeysta kevytmoottoripyöriin. Pojat pyyhkivät kypärän alla hikoilleita kasvoja ja kuuntelevat Mopoilevat nuoret ry:n puheenjohtaja Roni Suorelan vinkkejä.
– Muistakaa turvallisuus. Minun ei ole tarvinnut keulia viiteentoista vuoteen, joten teidänkään ei tarvitse, Suorela sanoo.
– Jotta kaikilla olisi kivaa, vedetäänkö vartti vielä? No niin, rata on vapaa.
Mopot pärähtävät käyntiin, ja nuoret ryhmittäytyvät lähtösuoralle. Suorela päästää kuskit yksitellen starttaamaan illan viimeisille kierroksille.
– Onhan se ihan erilaista ajaa suljetulla radalla, joka ei ole suora melkein missään kohdassa, 16-vuotias Axel kertoo.
”Tattarisuo oli jo alussa vähän niin kuin kotipaikka”
Axelin alku liikenteessä on ollut tyypillinen. Mopolla ajaminen alkoi 15-vuotiaana, kun muodolliset vaatimukset – teoriakoe ja käsittelykoe – oli suoritettu onnistuneesti. Vuotta myöhemmin ajopeliksi vaihtui kevytmoottoripyörä.
– Jos ei ole koulua tai muuta tekemistä, totta kai lähden ajamaan. Monella kaverillanikin on mopo. Ne, joilla ei ole, tulevat kyytiin. Kaikki tulevat mukaan.
Samalla lailla alkoi myös Roni Suorelan mopoharrastus monia vuosia ja ajokilometrejä sitten. Kaveriporukan harrastuksen pohjalta syntyi Mopoilevat nuoret ry.
– Meitä oli kolme kaverusta ja perustimme tämän yhdistyksen vuonna 2009. Tattarisuo oli jo alussa vähän niin kuin kotipaikka. Järjestimme täällä Tattis GP -tapahtumia.
Konsepti oli jo alkuvuosina hyvin samankaltainen kuin nykyään.
– Mopoilun maineessa oli niihin aikoihin parantamisen varaa, joten halusimme luoda kattojärjestön kertomaan tämän harrastuksen hyvistä puolista.
Nykyään yhdistyksen repertuaariin sisältyy mopoilevaa nuorisotyötä, mopomiitteihin osallistumista, leiritoimintaa ja ajoretkiä.
– Jalkautuvassa nuorisotyössä mennään esimerkin voimalla, kun ollaan siellä täydessä ajovarustuksessa näyttämässä nuorille mallia.
Yhdistys järjestää kolmena iltana viikossa avoimien ovien mopopajoja toimitilassaan Vantaalla.
– Mopopajalla pyrimme puuttumaan ennaltaehkäisevästi vaaratilanteisiin. Jos näemme, että puuttuu valot tai jarrut ovat huonot, tarjoudumme laittamaan ne kuntoon kimpassa.
– Tietoisuus on nuorilla lisääntynyt, mutta välittäminen ei välttämättä ole ihan sillä tasolla kuin pitäisi. Nuoret tietävät, että pitäisi olla vaikkapa ajotakki päällä, mutta ei se usein kuitenkaan ole.
Törmäyksessä mopo aina kakkonen
Niklas, 18, kaartaa Monkeyllä varikkoalueelle viimeisen kierroksen päätteeksi. Kun hän aloitti mopolla ajamisen kaksi ja puoli vuotta sitten, vanhemmilta tuli ytimekkäät ohjeet.
– Älä kaadu, älä kolaroi. Se oli siinä.
– Ajaminen oli heti kivaa. Ja on vieläkin. Ensimmäisen ajopäivän jälkeen ei ole ollut mitään erityistä pelkoa. Ajamiseen tottui aika nopeasti. Joitain vaaratilanteita on ollut myöhemmin illalla, kun ei vain tule nähdyksi tällä pienellä menopelillä. Ja kerran olin jäädä alle, kun autoilija ajoi ylinopeutta ja räpläsi samalla kännykkää.
– Autossa on puolitoista tonnia metallia ja turvatyynyt. Eivät autoilijat hahmota niitä vaaroja, joita mopoilijoilla on, Niklas korostaa.
Samaa mieltä on kevytmoottoripyöränsä ääressä touhuava Axel.
– Mopoilijat ovat yhtä lailla kanssaliikkujia siellä liikenteessä, mutta meillä ei ole sitä isoa metallikehikkoa ympärillä suojana. Mopolla on helpompaa väistää kuin autolla, mutta jos tulee törmäys, mopo jää aina kakkoseksi.
– Kanssamopoilijoille voisin heittää, että vaikka tuntuu turhalta jankuttamiselta puhua liikenteen huomiomisesta, se on tärkeää. On hyvä havainnoida, mitä tapahtuu liikenteessä ja lukea tilanteita ennalta.
Aurinko alkaa laskea. Mopojen varjot pitenevät. Suurin osa illan osallistujista on jo palannut varikolle vaihtamaan kokemuksia ja säästämään bensaa kotimatkaa varten. Muutama viimeinen kuski joudutaan vielä liputtamaan pois radalta. On puheenjohtajan palautteen ja kiitosten aika.
– Ajoharjoitus meni hyvin. Jotkut ehkä kokeilivat vähän rajojaan. Tavallaan ehkä kuuluukin, mutta tavallaan ei, Suorela kertoo nuorille.
– Ei ollut kuitenkaan mitään sellaista, mihin olisi tarvinnut puuttua. Olisiko jatkossa tarvetta samanlaiselle toiminnalle?
- Vaikka huomenna uudestaan, eräs nuorista vastaa.
Mopoilevat nuoret ry järjesti Mopokesä-kokonaisuuden yhteistyössä OP:n kanssa. Liikenneturvallisuusiltamassa perehdyttiin erilaisiin vaaratilanteisiin ja ajokalustoon. Tuunauspajassa hienosäädettiin mopoja rata-ajoa varten sekä syötiin Suorelan paistamia lettuja. Tattarisuon rata-ajoillassa harjoiteltiin mopon käsittelyä ja nautittiin vapaasta rata-ajosta.