OmaKamu ry on yhdistys, joka perustettiin vuonna 2012. Yhdistys tekee maksutonta ennaltaehkäisevää työtä lasten hyväksi ennen kuin lapsen elämässä on ilmennyt isompia haasteita. OmaKamu tarjoaa tukea tavallisille perheille, joissa avuntarve on tunnistettu ja lapsella on tarve lisäaikuiselle. Tällä hetkellä 140 lapsella on oma Kamu.

OmaKamun tukea  tarjotaan esimerkiksi sellaisille perheille, joilla on heikko tukiverkko, perheessä on sairautta tai muita haasteita, joiden vuoksi vanhempien voimavarat ovat vähissä. Lapsen yksinäisyys on yksi peruste hakea lapselleen Kamua. Nimensä mukaisesti OmaKamu etsii tukea tarvitsevan perheen lapselle aikuisen Kamun. Kamu on turvallinen vapaaehtoinen aikuinen, jonka kanssa lapsi voi viettää aikaa ja mahdollisesti keskustella mieltään painavista asioista.

– Toimintamme tarkoituksena on olla lähellä lasta ja luoda lapseen kaverisuhde. Tavoitteena on, että Kamu on tukena lapselle siihen asti, kun hän täyttää 18 vuotta, sanoo OmaKamun toiminnanjohtaja Pekka Puukko.

OmaKamu kouluttaa Kamuiksi haluavat vapaaehtoiset aikuiset. Koulutuksen aikana kartoitetaan tukiaikuiseksi haluavan motivaatiotekijät ja selvitetään, pystyykö hän sitoutumaan toimintaan sen edellyttämällä tavalla. Jokaisen Kamu-aikuisen tukena on sosiaali- ja terveysalan ammattilainen sekä tarvittaessa psykologi. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa, mutta kaikki koulutukset ja tapahtumat ovat maksuttomia.

Yhdistyksen perustajat ovat lastensuojelualan ammattilaisia, jotka olivat työssään havainneet tarpeen tämänkaltaiselle avulle. Toiminta on aloitettu vuonna 2013, ja toimintaa on rahoitettu ulkopuolisten toimesta vuodesta 2016. Tällä hetkellä toimintaa rahoittavat STEA (ent. RAY), yritykset, kunnat ja yksityishenkilöt. Yhtenä rahoittajana on OP Helsinki.

Erkki Böös ja Joona Gebre nauttivat kevään ensimmäiset ulkojätskit Seurasaaren sillalla.

Kamusta helpotusta isänkaipuuseen

Joona oli 7-vuotias, kun hänen äitinsä Anne Gebre löysi sosiaalityöntekijän vinkistä OmaKamun. Tätä ennen äiti oli saanut apua lapsiperheiden kotipalvelusta, mutta tarjottu apu ei tuntunut heidän tarpeisiinsa riittävältä. Heille ehdotettiin, että eläkeläinen tulisi tekemään ruokaa. Gebre kuitenkin kaipasi apua lapselleen, ei itselleen.

Joonan haasteet alkoivat jo esikoulussa, jolloin heidät ohjattiin keskittymisvaikeuksien vuoksi psykologille. Koulun alettua ongelmista tuli erilaisia, vaikka Joona pääsikin aika pian erityisluokalle. Arjessa ilmeni haasteita, jotka saivat äidin voimattomaksi.

– Jouduin lähtemään aikaisin töihin, jolloin Joona jäi yksin odottamaan koulukyytiä. Hän olikin päättänyt mennä puskaan taksia piiloon ja ilmoitti minulle, ettei taksi tullut. En saanut häntä koko päivänä puhelimella kiinni. Hän saattoi surffata päivän bussilla ympäri kaupunkia ja löytyä myöhään illalla aivan toiselta puolelta pääkaupunkiseutua. Olin todella huolissani ja pelkäsin, että hänestä tulee katukolli, muistelee Gebre seitsemän vuoden takaisia asioita.

Joonalla on kaksi omillaan asuvaa aikuista isoveljeä. Hänen isänsä kuoli Joonan ollessa yksivuotias.

– Vaikka Joona ei muista isästään mitään, hänestä on aina huokunut tietynlainen surumielisyys ja isänkaipuu. Joonan oli vaikea saada kavereita tulisen luonteensa vuoksi. Lapsi oli yksinäinen ja kärsi kaverien puutteesta. Koin, että hän tarvitsi tasapainoisen miehenmallin elämäänsä.

Gebre laittoi hakemuksen OmaKamun sivuilta. Meni viikko tai kaksi, kunnes toiminnanjohtaja Pekka Puukko soitti ja ilmoitti, että Joonalle on löytynyt sopiva Kamu.

Korona vaikutti Erkin ja Joonan tapaamisiin, mutta nyt kun Erkki on saanut koronarokotteen, he uskaltavat tavata taas vapaammin.

Kamun oma värikäs nuoruus auttaa ymmärtämään

Erkki Böös oli pitkään miettinyt, että haluaisi lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Böös oli pankissa työskennellessään nähnyt 90-luvun laman ja sen, kuinka perheiden ongelmat kasautuivat ja taloudelliset ongelmat kaatuivat niskaan. Böös päätti tuolloin, että haluaa auttaa nuoria.

– Minulla oli värikäs nuoruus. Ajauduin jo yksitoistavuotiaana hankaluuksiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Koin, että taustani vuoksi minulla olisi valmiuksia auttaa nuoria.

OmaKamu-toiminnan Böös löysi lehtiartikkelin kautta, ja hän ilmoittautui mukaan koulutukseen. Tuolloin omat lapset olivat jo aikuisia eikä lapsenlapsia vielä ollut. Eläkkeelle jääminen häämötti tuolloin lähitulevaisuudessa.

Koulutus alkoi 2014 ja loppui saman vuoden kesänä.

– Jo kesän lopulla Pekka soittikin minulle, että mahdollinen PikkuKamu on löytynyt – 7-vuotias Joona.

Ensimmäinen tapaaminen käytiin kolmisin, johon osallistui Erkin lisäksi myös Joonan äiti sekä OmaKamun toiminnanjohtaja. Seuraavassa tapaamisessa mukana oli jo myös Joona.

– Minulle tui heti sellainen tunne, että meillä synkkaa. Erkki ja Joona selvästi pitivät toisistaan. Kaikki sujui heti hirveän helposti ja luontevasti, Gebre kuvailee ensikohtaamista.

Samaa sanoo myös Böös.

– Olimme heti molemmin puolin sinut toistemme kanssa. Huomasin nopeasti, että Joona on kovasti isän kaipuussa. Hän kysyikin minulta kerran kesken pihapelien, saako hän kutsua minua isäksi. Ehdotin, että hän sanoisi minua mieluummin sedäksi. Tämä sopi Joonalle.

Seurasaari on Joonalle ja Erkille mieluinen kohtaamispaikka. He ovat käyneet siellä useita kertoja.

Lapsiin sijoitetaan aikaa

Gebre kuvaa, että Böösistä ja hänen perheestään on vuosien aikana tullut kuin lisäperhe. Böös on ollut äidin tukena lääkärikäynneillä ja kouluun liittyvissä keskusteluissa. He ovat viettäneet yhdessä jouluja ja juhannuksia.

– Kaikki lähti yhteistyöstä, josta tuli myöhemmin ystävyyttä. Olen saanut Erkiltä tukea vanhemmuuteen. Voin kysellä häneltä neuvoa ja saan järkevän ihmisen näkökulman tilanteisiin, Gebre kiittelee.

Lapsen haasteet mietityttävät Böösiä aika ajoin, ja silloin hän pohtii, miten voisin olla perheelle ja lapselle parhaiten avuksi.

– Pohdin, miten Joona selviää elämässä ja pääsee eteenpäin, mutta pääsinhän minäkin. Opettajani eivät koskaan olisi uskoneet, että pääsen oikeustieteelliseen ja menestyn työelämässä.

Böös toteaa, että oman ajan antaminen on arvokkainta, mitä toiselle voi antaa. Rahalla ei voi ostaa ihmissuhdetta. OmaKamun sääntöihin onkin kirjattu, että Kamut voivat tehdä yhdessä vain sellaisia asioita, joita perhe voisi tehdä muutenkin. Perhe maksaa lapsen tapaamisiin liittyvät kulut.

– Muiden vapaaehtoisten kanssa olemme leikkimielisesti todenneet, että tämä on kuin sijoittamista. Rahan sijasta annamme aikapanoksen, jolle saamme vastineena elämänmittaisen ihmissuhteen. Me kaikki vapaaehtoiset toivomme, että lapset löytäisivät oman potentiaalinsa.

Böös pitää itsensä kiireisenä eläkkeelläkin. Nykyään hän on mukana OmaKamun hallituksessa ja hänellä on paljon harrastuksia, mutta Kamu-tapaamisiin löytyy aina aikaa.

– Aikaa jää, jos jätän yhden pyöräretken tekemättä. Kamu-tapaamiset ovat minulle antoisia. Millä muulla verukkeella eläkeläinen menisi huvipuistoihin, nauraa Böös.

Ilman tukea asiat voisivat olla toisin

Erkin ja Joonan Kamu-suhde on kestänyt nyt seitsemän vuotta. Joona on tällä hetkellä 14-vuotias. Hän asuu arkipäivät lastenkodissa ja viikonloput kotona. Ilman OmaKamu-toimintaa Joonan asiat voisivat olla toisin.

– Jos suhdetta lähdettäisiin nyt rakentamaan, se voisi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta, Böös arvelee.

Böös kokee Kamu-suhteen antoisaksi ja kehuu Joonaa aurinkoiseksi ja mukavaksi tyypiksi. OmaKamu-toiminnassa on tarvetta uusille vapaaehtoisille, etenkin miehiä tarvittaisiin lisää.

– Teemme tätä työtä iloisella mielellä. Meillä on takanamme ammattilaisten tuki.

Linkit:

Lue lisää OmaKamusta‍.

Hae Kamuksi täältä‍.