No niin, aletaanko me rakentamaan linnunpönttöjä? Puujärven vesiensuojeluyhdistyksen Hannu Salonen kysyy koululaisilta Karjalohjan peruskoulun puutyöluokassa. Paikalla on yhdistyksen edustajien lisäksi kaksi opettajaa ja viitisentoista neljäsluokkalaista – sekä tarvikkeet kahdenkymmenen linnunpöntön rakentamiseen.

Vesiensuojeluyhdistys on esivalmistellut rakennustarvikkeet neljäsluokkalaisten taidoille sopiviksi. Yhdistyksen tavoitteena on kertoa lapsille myös Puujärven luonnosta, vesiensuojeluyhdistyksen työstä sekä siitä, mitä lapset itse voivat tehdä lähiluonnon suojelemiseksi.

– Aloitetaan poraamalla lentoaukko, Hannu Salonen kertoo ja kysyy:

– Osaako joku teistä käyttää tuota konetta?

– Mä olen ennenkin porannut, vapaaehtoiseksi ilmoittautuva Teppo ilmoittaa reippaasti.

– Tein kerran isän kanssa linnunpöntön. Ja tein sitä silloin vähän yksinkin.

Kahta kokoa oviaukkoja

Erilaiset puukappaleet ja työvälineet aiheuttavat oppilaille aluksi ihmetystä, mutta kun työvaiheet tulevat selviksi, vasarat paukkuvat rytmikkäästi.

– Reippaita lapsia. Hauskaa heillä tuntuu olevan, samaa koulua yli 50 vuotta sitten käynyt Puujärven vesiensuojeluyhdistyksen Olli Kilpinen kertoo.

– Ihan tässä samassa luokassa tehtiin jo silloin puutöitä. Mutta silloin oli vähemmän työkaluja ja poratkin olivat käsiporia. Lintujakin oli silloin luonnossa enemmän, Kilpinen muistelee.

Karun Puujärven linnustolla on nykyään haasteita löytää sopivia pesimäpaikkoja.

– Tehdään linnunpönttöjä, että linnut saavat asua niissä ja nukkua turvassa, pystyporakoneen ääressä huhkiva Teppo kertoo.

Olli Kilpinen kysyy Tepolta jaksaisiko hän porata vielä yhden reiän.

– Vaikka kaksisataa! Teppo vastaa.

Innokkaasti vasaroiva kanssatalkoolainen Sara kertoo viihtyvänsä luonnossa.

– Tykkään hiippailla katsomassa lintuja ja muita eläimiä. Joskus ne säikähtävät ja lähtevät karkuun. Tykkään eniten niistä linnuista, joissa on sinistä. Ne ovat hienoja. On kivaa tehdä linnuille vähän niin kuin pesiä. Sitten munat eivät kastu tai tipu sieltä.

Vesiensuojeluyhdistyksen Hannu Salonen kertoo oppilaille erilaisista linnunpönttömalleista.

– Eri kokoisille linnuille tehdään eri kokoiset oviaukot. Silloin pieni lintu saa hyvän paikan eivätkä isommat linnut tai petoeläimet mahdu aukosta sisään.

Tällä kertaa rakennetaan tiaisten suosimia 28-millisen aukon pönttöjä sekä kottaraisille ja tervapääskyille sopivia 45-millisen aukon pönttöjä. Nämä puurakenteiset yksiöt saattavat tosin houkutella muitakin asukkaita.

– Metsähiiri käyttää näitä talvisin, ja kesäisin näissä voi asua ampiaisia ja kimalaisia, Salonen kertoo oppilaille.

– Kun avaa kattoa, täytyy olla vähän varovainen – ikinä ei tiedä, mitä sieltä tulee ulos. Viime kesänä oli kerran kolme lepakkoakin. Liito-oravatkin saattavat mahtua aukoista sisään.

Lounaan ja välitunnin jälkeen työt jatkuvat entistäkin vauhdikkaammin. Vasarat, viilat, hiomapaperi ja porat ovat ahkerasti käytössä. Lopulta lattialla on kaksikymmentä komeaa linnunpönttöä.

– Viemme yhdessä nämä pöntöt paikoilleen Puujärven rannoille. Ja kyllä me varmaan siellä makkaratkin syömme, vesiensuojeluyhdistyksen Pekka Koivukoski paljastaa.

Hannu Salosen vinkit linnunpöntön rakentamiseen:

  1. Linnunpönttö täytyy pystyä tyhjentämään. Pesintäaineet kasautuvat vähitellen pönttöön, ja se voi täyttyä jopa puolilleen. Joskus näkee irrotettavia pohjia tai avattavia etuseiniä, mutta avattava katto toimii parhaiten.
  2. Kattohuopa kannattaa laittaa, jotta sadevesi kastelee pönttöä mahdollisimman vähän.
  3. Pohja kiinnitetään pöntön seinien väliin, ei niiden alle. Näin sadevesi tippuu alas eikä pohjalaudan sahauspintaan.
  4. Takaseinässä on hyvä olla rimat, jotka tulevat runkoa vasten: takaseinä pysyy kuivana. Jos takaseinä on suoraan runkoa vasten, siellä muhii kosteus, joka lahottaa seinän.
  5. On turvallisinta, että aukko on linnulle juuri sopivan kokoinen, jotta petoeläimet tai isommat linnut eivät mahdu sisään. Aukon reunassa on hyvä olla metallireunus tai metallilanka. Orava nakertaa mielellään aukon suuremmaksi ja myös tikat hakkaavat niitä. Metallinen reunus ei kuitenkaan saa olla liian pieni, koska muuten se raapii lintuja ja kuluttaa niiden höyhenpukua.

OP Uusimaa tukee tänä vuonna toimialueensa paikallisten, yleishyödyllisten yhdistysten ja seurojen toimintaa 75 000 eurolla.

Yhteistyötuen saajien valinnoissa painotettiin OP Uusimaan omistaja-asiakkaiden valitsemia tärkeitä teemoja: nuorten työllistymisen ja koulutuksen edistämistä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja luonnon monimuotoisuuden tukemista.

Hakemuksia tuli yhteensä 146 kappaletta, joista tukea myönnettiin 43 yhdistykselle. Myönnettävät summat olivat 500–4000 euroa. Seuraava haku järjestetään syksyllä 2023.