Kun naapurista vapautui asunto, jonka ihastuttavasta erkkeristä avautuu aivan ainutkertainen näkymä yli Töölönlahden, Uolevi Lehtinen, 82, teki unelmiensa asuntokaupat.

– Onhan tämä ihan hullua tässä iässä, Lehtinen naurahtaa.

Hän kertoo nyt olevansa harkitusti kolmen asunnon loukussa, mutta onneksi samassa talossa sijaitsevasta yksiöstä on jo tullut kaupat. Vielä pitäisi myydä nykyinen asunto – niin ja muuttaa.

– Tavaraa riittää, sillä olen asunut tässä nykyisessä asunnossani yli 50 vuotta. Professorille on kertynyt kirjoja ja muuta tavaraa aivan valtavasti, hymähtää Lehtinen, mittavan akateemisen uran tehnyt taloustieteilijä ja Tampereen yliopiston pitkäaikainen markkinoinnin professori sekä rehtorikin.

Asuntokauppoja varten Lehtinen haki ja sai asuntolainan OP:sta, jonka asiakas hän on ollut jo 81 vuotta.

– Sain joustavasti lisävelkaa ja samalla tuli varmistettua, että osuuspankki kulkee rinnallani elämänpolkuni loppuuni asti, sillä uusin asuntolainani on 25 vuodeksi, Lehtinen veistelee humoristiseen tapaansa.

Uolevi Lehtinen tapasi OP Uusimaan toimitusjohtaja Olli Lehtilän kesäkuussa 2023. 

Äiti avasi pankkitilin yksivuotiaalle

Lehtisen elämänmittainen pankkisuhde alkoi Jämsässä, kun yksinhuoltajaäiti avasi yksivuotiaalle pojalleen tilin OKO-pankkiin ja teki pienen, ehkä 50 pennin talletuksen. Äiti ymmärsi tehdä niin, vaikka he elivät vaatimattomissa oloissa, niin kuin monet suomalaiset sotien jälkeisessä Suomessa.

– Siitä alkoi elämäni mittainen pankkisuhde, vaikka eihän minulla itselläni ole asiasta mielikuvaa, Lehtinen naurahtaa.

Lehtiselle soviteltiin jo kouluaikana monenlaisia ammatteja. Hänen päästyään ylioppilaaksi äiti kuitenkin ehdotti opiskelupaikaksi seminaaria, josta valmistuisi vuodessa opettajaksi. Äidillä ei nimittäin olisi varaa tukea pitkää opiskeluaikaa.

– Keksin hätäpäissäni sanoa äidille, että Kauppakorkeakoulusta valmistuisin kolmessa vuodessa johtajaksi, ja se vetosi äitiin, Lehtinen muistelee.

Niinpä hän armeijan jälkeen vuonna 1961 suuntasi Helsinkiin aloittaakseen opintonsa.

– Mukanani oli pahvinen matkalaukku, jonka kulmaa olin paikannut sanomalehdellä. Sisällä oli kahdet alushousut, lisäpaita, parit lisäsukat ja partakone. Muu omaisuuteni oli päälläni ja taskussani 10 markkaa.

Siihen aikaan ei ollut opintolainoja tai asumistukia, eikä kukaan olisi Lehtisen mukaan tullut takamaan hänen – köyhän yksinhuoltajaäidin pojan – lainaa.

– Olin varmastikin Helsingin kauppakorkeakoulun köyhin opiskelija, Lehtinen uumoilee.

Suukopua pankin tiskillä

Ensitöikseen Lehtinen marssi Kauppakorkeakoulun vastapäätä sijaitsevaan OKO:n konttoriin Arkadiankadulla. Tilillä taisi olla tuolloin viisi markkaa, ja sillä saisi aterian.

– Virkailija muuttui äkeäksi ja minäkin ärryin, enkä edes muista enää, mistä riitelimme. Oli lähellä, että pankkisuhteeni OKO:n kanssa olisi päättynyt siihen. Lopulta kuitenkin pääsimme sopuun ja kumppanuus jatkui siitä eteenpäin hyvänä.

Opiskeluaika oli Lehtiselle tiukkaa rahallisesti ja hän jopa sairasti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan keripukin. Hiljalleen neuvokkaan opiskelijanuorukaisen rahatilanne kuitenkin parantui. Alussa hän haki stipendejä eri tahoilta ja saikin niitä mukavasti osatessaan vedota valitsijalautakuntiin.

Lehtinen hankki ansioita myymällä muille opiskelijoille tekemiään luentomuistiinpanoja. Toisella vuosikurssilla hänet palkattiin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Kyriiri-lehden päätoimittajaksi, joka oli ainoa järjestön tarjoama palkkatyö.

Varojen kertyessä Lehtinen vieraili viikoittain OKO:n Arkadiankadun konttorissa tallettamassa rahaa.

– Vuosien mittaan olen saanut pankilta paljon käytännön neuvoja esimeriksi siitä, miten rahoja kannattaisi säästää ja sijoittaa, hän kertoo.

Omaan asuntoon ja täysosuma sijoittajana

Valmistuttuaan kauppatieteiden maisteriksi Lehtinen työskenteli muun muassa yliopistoissa. Palkkaa kertyi sen verran mukavasti, että vuonna 1971 hän osti omistusasunnon Töölöstä – saman asunnon, josta on nyt muuttamassa.

Lainaneuvottelut käytiin Arkadiankadun konttorissa ja lopputulos oli Lehtiselle mieleinen.

– Siihen aikaa lainaa saadakseen piti olla puolet omaa rahaa, mutta sain kyllä enemmän lainaa kuin minulla oli säästöjä, Lehtinen muistelee.

Sijoittaminen meni lähes vahingossa nappiin, mutta harmillisesti en kauheasti rikastunut, koska olin sijoittanut vain pieniä summia.”

Sijoittamisesta Lehtinen innostui 1970-luvun lopulla, jolloin osti kymmenen suomalaisen yhtiön osakkeita. Hän oli tuolloin jo väitellyt kauppatieteiden tohtoriksi ja työskennellyt Yhdysvalloissa Los Angelesissa vierailevana tutkijana, eikä juuri tiennyt mitään suomalaisista yhtiöistä.

– Kyselemällä neuvoja ja arvailemalla valitsin kymmenen suomalaista pörssiyhtiötä, joista yhdeksän mahtui seuraavan vuoden kymmenen kärkinousijan joukkoon. Sijoittaminen meni lähes vahingossa nappiin, mutta harmillisesti en kauheasti rikastunut, koska olin sijoittanut vain pieniä summia.

Senkin jälkeen Lehtinen on harrastanut jonkin verran sijoittamista – vaihtelevalla menestyksellä.

Muuttunut maailma: digitalisaatio ja tekoäly

Pankkiasiointi on tietotekniikan kehittymisen seurauksena muuttunut Uolevi Lehtisen elinaikana melkoisesti. Useimmat pankkipalvelut ovat siirtyneet verkkoon.

– Pienellä vastahakoisuudella käytän verkkopalveluita, sillä mieluiten kävisin konttorissa. Pidän ihmiskontakteja tärkeänä, Lehtinen sanoo.

Häntä huolestuttaa yleisestikin, että suomalaiset ohjataan itsepalveluun, vaikka kaikilla ei esimerkiksi ole riittävää digitaalista osaamista. Moni saattaa Lehtisen arvion mukaan syrjäytyä pankkipalveluista.

– En minä itsekään enää ole digitaalisuuden huippuosaaja. Markkinoinnin professorina koen tärkeäksi muistuttaa, että asiakkaiden tarpeet pitäisi edelleenkin ottaa huomioon. Omaa rahaakin saa nykyään nostettua turhan harvasta konttorista.

Lehtistä huolestuttaa erityisesti tekoäly ja sen vaikutukset, myös pankkimaailmassa.

– Tekoäly kehittyy sellaista vauhtia, että sääntely ei millään pysy perässä vaan vuosi sitten tehdyt toimet ovat jo vanhoja, Lehtinen huomauttaa.

Vauhti kiihtyi viime vuoden lopulla, kun Open AI -yritys julkisti Chat GPT -sovelluksen eli yleiskäyttöisen tekoälyjärjestelmän. Lehtisen mukaan asian vakavuudesta kertoo se, että EU, Kiina ja Yhdysvallat pohtivat jatkuvasti tekoälyn sääntelyä myös yhdessä.

– Pankkien ja kaikkien muidenkin toimijoiden olisi syytä tarkistaa strategiansa siten, etteivät ne jää jälkeen kehityksestä. Tähän kovaan haasteeseen sisältyy myös suuria mahdollisuuksia, Lehtinen toteaa.