Pankkiasiointi on muun muassa tietotekniikan kehittymisen seurauksena muuttunut Lehtisen elinaikana melkoisesti. Suuria muutoksia on edessäkin. Tänä päivänä Lehtistä huolestuttaa erityisesti digitaalisuuden ohella tekoäly ja sen vaikutukset, myös pankkimaailmassa: ”Kovaan haasteeseen sisältyy myös suuria mahdollisuuksia”, Lehtinen kuitenkin toteaa.

Unelmien asuntokauppa 

Kun naapurista vapautui asunto, jonka ihastuttavasta erkkeristä avautuu aivan ainutkertainen näkymä yli Töölönlahden ja kymmenen kaupunginosan, Lehtinen teki unelmiensa asuntokaupat.

– Tavaraa riitti muuttoon, sillä olen asunut tyytyväisenä edellisessä asunnossani yli 50 vuotta. Professorille oli kertynyt kirjoja ja muuta tavaraa aivan valtavasti, hymähtää Lehtinen, mittavan ja kansainvälisen akateemisen uran tehnyt taloustieteilijä ja Tampereen yliopiston pitkäaikainen markkinoinnin professori sekä dekaani ja rehtorikin.

Asuntokauppoja varten Lehtinen haki ja sai asuntolainan OP:sta, jonka asiakas hän on siis ollut jo 82 vuotta.

– Sain taas joustavasti lisävelkaa ja samalla tuli varmistettua, että osuuspankki kulkee rinnallani elämänpolkuni loppuuni asti, sillä uusin asuntolainani on 25 vuodeksi, Lehtinen veistelee humoristiseen tapaansa.

Uolevi Lehtinen tapasi OP Uusimaan toimitusjohtajan Olli Lehtilän kesäkuussa 2023. 

Äiti avasi pankkitilin yksivuotiaalle

Lehtisen elämänmittainen pankkisuhde alkoi Jämsässä, kun yksinhuoltajaäiti avasi yksivuotiaalle pojalleen tilin OKO-pankkiin ja teki pienen, ehkä 50 pennin talletuksen. Äiti ymmärsi tehdä niin, vaikka he elivät vaatimattomissa oloissa, niin kuin monet suomalaiset sotien jälkeisessä Suomessa.

– Siitä alkoi elämäni mittainen pankkisuhde, vaikka eihän minulla itselläni ole asiasta mielikuvaa, Lehtinen naurahtaa.

Lehtiselle soviteltiin jo kouluaikana monenlaisia ammatteja. Hänen päästyään ylioppilaaksi äiti kuitenkin ehdotti opiskelupaikaksi seminaaria, josta valmistuisi vuodessa opettajaksi. Äidillä ei nimittäin olisi varaa tukea pitkää opiskeluaikaa.

– Keksin hätäpäissäni sanoa äidille, että Kauppakorkeakoulusta valmistuisin kolmessa vuodessa johtajaksi, ja se vetosi äitiin, Lehtinen muistelee.

Niinpä hän armeijan jälkeen vuonna 1961 suuntasi Helsinkiin Töölöön aloittaakseen kauppatieteiden opintonsa.

– Mukanani oli pahvinen matkalaukku, jonka kulmaa olin paikannut sanomalehdellä. Sisällä oli kahdet alushousut, lisäpaita, parit lisäsukat ja partakone. Muu omaisuuteni oli päälläni ja taskussani 10 markkaa.

Siihen aikaan ei ollut opintolainoja tai asumistukia, eikä kukaan olisi Lehtisen mukaan tullut takamaan hänen – köyhän yksinhuoltajaäidin pojan – lainaa.

– Olin varmastikin Helsingin kauppakorkeakoulun köyhin opiskelija, Lehtinen uumoilee.

Suukopua pankin tiskillä

Ensitöikseen Lehtinen marssi Kauppakorkeakoulun vastapäätä sijaitsevaan OKO:n konttoriin Arkadiankadulla. Tilillä taisi olla tuolloin jo viisi markkaa, ja sillä saisi aterian.

– Virkailija muuttui äkeäksi ja minäkin ärryin, enkä edes muista enää, mistä riitelimme. Oli lähellä, että pankkisuhteeni OKO:n kanssa olisi päättynyt siihen. Lopulta kuitenkin pääsimme sopuun ja kumppanuus jatkui siitä eteenpäin hyvänä.

Opiskeluaika oli Lehtiselle tiukkaa rahallisesti ja hän jopa sairasti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan keripukin. Hiljalleen neuvokkaan opiskelijanuorukaisen rahatilanne kuitenkin parantui. Alussa hän haki stipendejä eri tahoilta ja saikin niitä mukavasti osatessaan vedota valitsijalautakuntiin.

Lehtinen hankki ansioita pääasiassa myymällä muille opiskelijoille tekemiään luentomuistiinpanoja. Toisella vuosikurssilla hänet palkattiin myös Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Kyriiri-lehden päätoimittajaksi, joka oli tuolloin ainoa järjestön tarjoama palkkatyö opiskelijalle.

Varojen kertyessä Lehtinen vieraili viikoittain OKO:n Arkadiankadun konttorissa tallettamassa rahaa.

– Vuosien mittaan olen saanut pankilta paljon käytännön neuvoja esimerkiksi siitä, miten rahoja kannattaisi säästää ja sijoittaa, hän kertoo.

Omaan asuntoon ja täysosuma sijoittajana

Valmistuttuaan kauppatieteiden maisteriksi Lehtinen työskenteli muun muassa yliopistoissa sekä yrittäjänä ja muutenkin yrityksissä. Palkkaa kertyi sen verran mukavasti, että vuonna 1971 hän osti omistusasunnon Töölöstä – saman asunnon, jossa hän oli asunut tyytyväisenä yli 50 vuotta.

Lainaneuvottelut käytiin Arkadiankadun konttorissa ja lopputulos oli Lehtiselle mieleinen.

– Siihen aikaan lainaa saadakseen piti olla puolet omaa rahaa, mutta sain kyllä enemmän lainaa kuin minulla oli säästöjä, Lehtinen muistelee.

"Sijoittaminen meni lähes vahingossa nappiin, mutta harmillisesti en kauheasti rikastunut, koska olin sijoittanut vain pieniä summia.”

Sijoittamisesta Lehtinen innostui 1970-luvun lopulla, jolloin osti kymmenen suomalaisen yhtiön osakkeita. Hän oli tuolloin jo väitellyt kauppatieteiden tohtoriksi ja työskennellyt Yhdysvalloissa Los Angelesissa vierailevana tutkijana. Mutta hän ei juurikaan tiennyt suomalaisista yhtiöistä.

– Kyselemällä neuvoja muun muassa OKO:sta, ja arvailemalla valitsin kymmenen suomalaista pörssiyhtiötä, joista yhdeksän mahtui seuraavan vuoden kymmenen kärkinousijan joukkoon. Sijoittaminen meni lähes vahingossa nappiin, mutta harmillisesti en kauheasti rikastunut, koska olin sijoittanut pieniä summia.

Senkin jälkeen Lehtinen on harrastanut jonkin verran sijoittamista – vaihtelevalla menestyksellä. Ja tietenkin OP:n tuella.

Muuttunut maailma: digitalisaatio ja tekoäly

Pankkiasiointi on siis muun muassa tietotekniikan kehittymisen seurauksena muuttunut Uolevi Lehtisen elinaikana melkoisesti. Useimmat pankkipalvelut ovat siirtyneet verkkoon.

Lehtistä huolestuttaa yleisesti, että ihmisiä ohjataan digitaaliseen itsepalveluun, vaikka kaikilla ei esimerkiksi ole riittävää digitaalista osaamista eikä edes kunnon laitteitakaan. Suuri osa saattaa Lehtisen arvion mukaan syrjäytyä pankkipalveluistakin.

– En minä itsekään enää ole digitaalisuuden huippuosaaja. Markkinoinnin emeritusprofessorina koenkin tärkeäksi muistuttaa, että asiakkaiden tarpeet ja mahdollisuudet pitäisi edelleenkin ottaa huomioon. Omaa rahaakin saa nykyään nostettua turhan harvasta konttorista.

Lehtistä huolestuttaa erityisesti tekoäly ja sen vaikutukset, myös pankkimaailmassa.

– Tekoäly kehittyy sellaista vauhtia, että sääntely ei millään pysy perässä vaan vuosikin sitten tehdyt toimet ovat jo vanhoja, Lehtinen huomauttaa.

Vauhti kiihtyi reilu vuosi sitten, kun Open AI -yritys julkisti Chat GPT -sovelluksen eli yleiskäyttöisen tekoälyjärjestelmän. Lehtisen mukaan asian vakavuudesta kertoo se, että Yhdysvallat, EU ja Kiina pohtivat jatkuvasti tekoälyn sääntelyä - myös yhdessä. Ja kintereillä pyörivät monet kansainväliset suuryritykset valtavine resursseineen. Jos nimet Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft, Open AI, Nvidia eivät sano mitään, melko pian ne sanovat.

– Pankkien ja kaikkien muidenkin toimijoiden olisi syytä tarkistaa strategiansa siten, etteivät ne jää jälkeen kehityksestä. Tähän kovaan haasteeseen sisältyy siis myös suuria mahdollisuuksia, Lehtinen toteaa.

– Digitalisoitumisen ja tekoälyn kehitykseen pohjautuvat ratkaisut ovat varmasti tukevaisuuden menetystekijöitä. Ne tekevät tuloaan lähes kaikille toimialoille ja ammatteihin, koska ne mahdollistavat valtavien kilpailuetujen saavuttamisen. Kilpailuedut voivat liittyä toiminnan tehostamiseen, tuotekehitykseen kuin myös uuteen liiketoimintaankin. Mutta menestyminen kilpailussa edellyttää ajoissa tapahtuvaa korkean luokan tavoitteellisuutta ja erityisesti digitaalista ja tekoälyyn pohjautuvaa osaamista ja luovuutta. Ja tietysti rahaa, Lehtinen painottaa.

Lehtinen pohtii, jäävätkö kehityksen jalkoihin juuri ne, joilla on vähiten digilaitteita, digiosaamista ja terveyttäkin?

– Mikäli kehitys kriisiytyy, on mahdollista, että vanha kunnon asiakasystävällisyyskin palaa - ehkä jossain määrin uudistuneena. Toimijoiden, myös pankkien, olisi tarpeen varautua myös tällaiseen tilanteeseen, Uolevi Lehtinen lisää.

Artikkeli on julkaistu OP Uusimaan OP Mediassa alunperin heinäkuussa 2023, ja sen sisältöä on päivitetty toukokuussa 2024.