Yksinolo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Siinä missä itse valittu yksinolo rentouttaa, ei-toivottu yksinäisyys tuntuu alakulona, ulkopuolisuutena ja jopa fyysisenä kipuna. Projektikoordinaattori Maria Rakkolainen HelsinkiMissiosta määrittelee yksinäisyyden tilaksi, jossa ihmissuhteet eivät vastaa omia toiveita joko määrällisesti tai laadullisesti.

– Yksinäisyydestä voi kärsiä kuka tahansa, ilman että se näkyy ulospäin. Joskus ihmisellä on paljonkin toisia ihmisiä ympärillään ja silti hän on emotionaalisesti yksinäinen.

Pitkittyessään yksinäisyys ruokkii kielteistä minäkuvaa ja torjutuksi tulemisen pelkoa. Yksinäinen voi kokea olevansa täysin näkymätön ja merkityksetön muille. Hän alkaa ajatella, että hänessä on jotain vikaa, vaikka asia on juuri päinvastoin: yksinäinen olo on sisimmästä tuleva viesti siitä, että ihmisellä on yhä kyky tuntea ja välittää.

– Yksinäisen tulisi ymmärtää, että hänen tuntemansa kohtaamisen tarve on jotakin, joka ei ole vain hänessä vaan kaikissa meissä.

Yli 700 vapaaehtoista

HelsinkiMission nuorten kriisipisteen ovi aukeaa ilman ajanvarausta. Matalan kynnyksen keskusteluapu on maksutonta.

–Nuoren ei tarvitse jäädä yksin ongelmiensa kanssa, vaan tarjoamme apua mahdollisimman nopeasti, toiminnanjohtaja Tuula Colliander sanoo.

Ikäihmiset ovat tervetulleita Senioripysäkille, missä ongelmia työstetään keskusteluryhmissä.

– Kun ihminen siirtyy pois aktiivisesta työelämästä, hänen elämänpiirinsä voi yhtäkkiä kaventua ja hän huomaakin olevan hirveän yksin ajatustensa kanssa.

Ammattilaisten rinnalla yksinäisyyden torjuntaan osallistuvat koulutetut vapaaehtoiset, joita on jo yli seitsemänsataa. He toimivat nuorten, lapsiperheiden ja vanhusten tukihenkilöinä.

– Tukihenkilö kulkee nuoren rinnalla tarvittaessa useammankin vuoden ja tekee tämän kanssa asioita, joihin nuorella olisi liian korkea kynnys lähteä yksin.

Perhementori kuuntelee kuormittunutta vanhempaa ja lähtee yhdessä perheen kanssa uimahalliin, puistoon tai kirjastoon. Senioriavun vapaaehtoiset vierailevat yksin asuvien vanhusten luona. He käyvät senioreiden kanssa kampaajalla tai lääkärissä ja neuvovat digilaitteiden käytössä.

– Senioriauttajina on myös nuoria, mikä tuottaa sukupolvien välisiä hienoja kohtaamisia. Ilo on molemminpuolista.

Pieni teko, iso vaikutus

Rakkolaisen ja Collianderin mukaan jokainen pystyy lievittämään yksinäisyyttä pienillä eleillä ja teoilla.

– Miksi en voisi tervehtiä tuntematonta ihmistä, nähdä häntä ja sanoa hänelle pari ystävällistä sanaa? Rakkolainen haastaa itseään ja samalla meitä muita.

Arkiset kohtaamiset ovat parasta valmennusta myös elämän tiukkoja paikkoja varten.

– Meidän on vaikea puhua sairastumisesta tai työttömyydestä, jos emme ole kohdanneet tavallisina hetkinä. Ulkopuolisia auttajia ei tarvittaisi niin usein, jos olisimme enemmän toinen toistemme saatavilla.

Colliander kannustaa aikuista tervehtimään naapurissa asuvaa nuorta ja kysäisemään silloin tällöin, miten menee. Se riittää jo pitkälle, kunhan malttaa pysähtyä hetkeksi kuuntelemaankin.

– Moikkaaminen voi olla nuorelle iso juttu: oho, tuo aikuinenhan huomasi minut. Pienet jutut kolahtavat joskus syvemmin kuin itse ikinä uskoisi.

Yksinäisyyden vähentäminen juhlapyhien aikaan ei vaadi elämää suurempia tekoja.

– Joulukortin lähettäminen kaukaiselle sukulaiselle tai piparien vieminen naapurille kertoo välittämisestä. Se tuo oikean joulun.

Entä miten yksinäisyyden alakulon nahoissaan tunteva ihminen voisi auttaa itseään?

– Tehokkain keino lieventää omaa yksinäisyyttä on toimia sellaisena kanssakulkijana, jonka seurassa itse parhaiten viihtyisi, ja tehdä asioita, joita itse pitää arvossa. Hyvät kohtaamiset syntyvät usein yhteisen asian tai tekemisen äärellä, Rakkolainen vastaa.

HelsinkiMissio on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton sosiaalialan järjestö, joka tarjoaa monimuotoista tukea yksinäisyydestä kärsiville eri-ikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille pääkaupunkiseudulla. Lue lisää osoitteesta: helsinkim‍issio.fi‍