Suomalainen maatalous elää hetkessä, jossa suuntaa ei enää voi vain seurata – sitä on aktiivisesti rakennettava. Keskustelu on viime vuosina ollut ymmärrettävästi sävyltään huolestunutta. Kannattavuus on tiukilla, toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja epävarmuuden koetaan lisääntyvän. Silti samaan aikaan on nähtävissä myös jotain aivan muuta: vahvistuvaa tahtoa uudistua ja uskoa siihen, että tulevaisuus on edelleen tehtävissä.

Tätä tulkintaa tukee tuore Nuori Viljelijä -tutkimus* joka antaa suomalaisesta maataloudesta myönteisen kuvan. Sen keskeinen viesti on selkeä: “Nuori viljelijä ‑tutkimus piirtää rohkaisevan kuvan suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta.” Uusi viljelijäsukupolvi ei tunnista pelkästään riskejä, vaan näkee myös mahdollisuuksia ja toimii niiden mukaisesti.

Tämä näkyy konkreettisina tekoina. Peräti “kaksi kolmesta on tehnyt investointeja ja joka toinen on panostanut oman osaamisensa kehittämiseen”, ja vielä merkittävämmin kolme neljästä tavoittelee tilansa kasvattamista lähivuosina. Kyse ei ole siis vain asenteesta, vaan selkeästä suunnasta ja tahtotilasta.

Monelle nuorelle viljelijälle tulevaisuus tarkoittaa hyvin käytännöllisiä kysymyksiä: voiko sukupolvenvaihdoksen tehdä hallitusti, riittääkö kannattavuus investointien tueksi ja löytyykö kehittämiselle rahoitusta silloin, kun suunnitelmat ovat kunnossa. Tutkimus muistuttaa samalla yhdestä olennaisesta perusasiasta, joka ei saa jäädä keskustelussa taka-alalle: “Suurin yksittäinen haaste ei ole halu investoida vaan kyky tehdä kannattavaa liiketoimintaa.”

Juuri tässä kohdin yksittäisen tilan todellisuus kohtaa laajemman, meitä kaikkia koskettavan ydinasian. Kotimainen ruoantuotanto ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan keskeinen osa huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta. Viime vuodet ovat tehneet näkyväksi sen, kuinka tärkeää on kyky tuottaa ruokaa myös häiriötilanteissa. Jokainen investointi ja jokainen onnistunut sukupolvenvaihdos vahvistaa tätä kykyä.

Samalla on tärkeää tunnistaa laajempi kuva, jossa toimimme. Suomi ei tee maatalouspolitiikkaa tyhjiössä, vaan osana Euroopan unionia, jossa resurssit ja huomiota vaativat kysymykset jakautuvat nyt uudella tavalla. Euroopassa panostetaan samanaikaisesti sekä ruokaturvaan että kriisinkestävyyteen, mukaan lukien puolustukseen ja turvallisuuteen. Tämä asettaa reunaehtoja myös maatalouden kehittämiselle. Juuri siksi on entistä tärkeämpää, että ymmärrämme nämä realiteetit ja kykenemme rakentamaan ratkaisuja, jotka huomioivat sekä kansalliset tarpeet että yhteiset eurooppalaiset tavoitteet.

Sama näkökulma näkyy myös viranomaisten työssä, jossa korostetaan ruokaturvaa, tuotannon jatkuvuutta ja järjestelmän toimivuutta. Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu ilman tilatasoista kannattavaa ja uudistuvaa yritystoimintaa.

Kyse on samalla koko Suomen elinvoimasta. Maatalous ylläpitää alueellista tasapainoa ja pitää liikkeessä laajempaa ruokaketjua. Se kytkee yhteen tuotannon, jalostuksen ja markkinat – myös kansainvälisesti. Tässä kokonaisuudessa ruokavienti nousee yhä tärkeämmäksi. Suomalaisen ruoan vahvuudet tunnetaan, mutta niiden täysi potentiaali on vielä osittain hyödyntämättä. Onneksi tämänkin asian tiimoilta on aloitettu vientiä edistäviä toimenpiteitä.

Tulevaisuus ei kuitenkaan rakennu ilman investointeja. Tilakoot kasvavat, teknologian merkitys kasvaa ja pääoman tarve lisääntyy. Siksi rahoituksen rooli nousee keskeiseksi osaksi tätä kokonaisuutta. Samalla korostuu tarve kumppaneille, jotka ymmärtävät alan erityispiirteet ja pystyvät katsomaan kehitystä pitkällä aikavälillä.

OP Pohjolassa tämä tarkoittaa sitoutumista maatalouteen toimialana, jolla on sekä taloudellista että yhteiskunnallista merkitystä. Tavoitteenamme on jatkossakin toimia pitkäjänteisenä finanssikumppanina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahoitusratkaisuja tarkastellaan aina kokonaisuutena – huomioiden tilan kehityssuunta, investointien realistisuus ja pitkän aikavälin näkymä.

Kuten tuore tutkimuskin muistuttaa, nuorten viljelijöiden sitoutuminen alaan on ratkaisevaa koko sektorin tulevaisuuden kannalta. Suomessa toimii noin 8 000 alle 40‑vuotiasta maatalousyrittäjää. Viljelijöiden keski‑ikä on kuitenkin nousussa ja tilojen määrä vähenee, mikä tekee nuorten viljelijöiden joukosta entistäkin keskeisemmän.

Lopulta kyse on luottamuksesta. Luottamuksesta siihen, että maatiloilla tehtävälle työlle on edellytykset, että investoinneille löytyy perusteet ja että koko ruokaketju kehittyy suuntaan, joka mahdollistaa myös tilakohtaisesti nykyistä paremmin kannattavan sekä kestävän toiminnan. Ja ennen kaikkea siitä, että suomalainen maatalous säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa.

Suomalaisella maataloudella on vahvat lähtökohdat. Se, millaiseksi tulevaisuus rakentuu, riippuu niistä päätöksistä, joita teemme nyt.

*Nuori viljelijä -tutkimus toteutettiin maaliskuussa 2026. Siihen vastasi 174 enintään 40-vuotiasta viljelijää eri puolilta Suomea. Tutkimus on osa käynnissä olevaa Nuori viljelijä -kampanjaa, jonka toteuttaa EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, maaseutuverkostoyksikön ja elinvoimakeskusten kanssa.