Riita lisää ymmärrystä – muotoilijat kokeilevat dialogimetodia
Asiat riitelevät, ihmiset eivät. Tuttu juttu, mutta miten se tehdään? Raamitettu keskustelu, dialogi, on yksi vaihtoehto. Dialogi on tapa käydä moniäänistä, rakentavaa keskustelua, jossa on tilaa osallistujien erilaisille näkemyksille.
"Tässä keskustelussa ei ole tavoitteena löytää yhteisymmärrystä tai tehdä päätöksiä", ohjeistaa OPn muutosjohtamisen kehityspäällikkö Katariina Saarinen.
Kokeilemme Katariinan ohjauksessa pienellä ryhmällä uutta tapaa käydä rakentavaa, moniäänistä keskustelua, dialogia. Istumme tuoleilla ympyrässä. Välillämme ei ole pöytää, jonka taakse kukaan voisi piiloutua. Näemme kaikki toistemme kasvot, ilmeet ja eleet. Taululle viereemme on kirjoitettu keskustelun pelisäännöt:
- Kuuntele toisia, älä keskeytä tai käynnistä sivukeskusteluja.
- Liity toisten puheeseen ja käytä arkikieltä.
- Kerro omasta kokemuksesta.
- Ole läsnä ja kunnioita toisia sekä keskustelun luottamuksellisuutta.
- Etsi ja kokoa. Työstä rohkeasti esiin tulevia ristiriitoja ja etsi piiloon jääneitä asioita. Puhuttele muita suoraan ja kysy heidän näkemyksiään.
Unohdettu taito
Dialogi on vanha, vuosituhansia uinunut taito. Sen juuret ovat syvällä sivistyksemme alkuhämärässä, antiikin Kreikassa. Tiedämme, että antiikin suuret filosofit Sokrates ja Platon käyttivät dialogia opetusmetodina. Dialogisella opetuksella heidän tavoitteenaan oli kerätä monipuolisempaa ymmärrystä kulloinkin käsitellystä aiheesta.
Nykyaikaan dialogi tarjoaa keskustelun raamit, joiden sisällä on tilaa toisistaan eriäville näkökulmille. Dialogilla ei etsitä yhteistä säveltä. Asioiden riitely ja erilaiset näkemykset ovat sallittuja, jopa toivottuja. Suomessa Sitra on tehnyt dialogia menetelmänä tunnetuksi Erätauko-työllään.
Puolustusasemista ymmärrykseen
Kokeilun jälkeen käymme läpi keskustelijoiden kokemuksia. Useampi mainitsee, että keskustelun sääntöjen noudattaminen on pakottanut toimimaan toisin kuin yleensä. Moni mainitsee, että lupa tuoda oma kokemuksensa ja näkemyksensä kaunistelemattomasti esiin on tuntunut erityisen antoisalta. Kannustaminen ristiriitaisten näkemysten esiin nostamiseen ja niiden sanoittaminen ääneen on luonut vapauttavan tunteen.
Yhteisesti toteamme, että tavallinen 45 minuutin keskusteluaika on myös tuntunut pidemmältä ja rauhallisemmalta kuin tavallisesti. Kun mietimme metodin hyödyntämistä syntyy idea ajankäytön jaksottamisesta: 30-45 minuuttia dialogille, lyhyt jaloittelu ja 15-30 minuuttia päätöksenteolle dialogissa esiin nousseiden asioiden pohjalta.
Lisää dialogista ja sen hyödyntämisestä, Sitran Erätauko-ohjelma: https://www.sitra.fi/eratauko/
Kirjoittaja Mari Kiirikki työskentelee Senior Designerina OP Design -yksikössä.