Annu muutti takaisin lapsuudenkotiin ja teki talolle ison remontin

Kun rovaniemeläinen Annu Nietula, 40, alkoi remontoida entistä lapsuudenkotiaan omanlaisekseen, aina välillä iski haikeus. Oli kova pala alkaa purkaa olohuoneen ja keittiön välistä seinää, joka oli ollut siinä aina.

Mutta on kai toisaalta tarpeellista ja luonnollista tehdä muutoksia, jotka tekevät talosta oman, Annu mietti.

Lattiat menivät uusiksi, samoin seinäpaneelit saivat lähteä, ja tumma puunvärinen katto maalattiin uusiksi. Kylpyhuone myllerrettiin kokonaan.

– Säilytimme joitakin muistoja menneisyydestä. Lapsuudessani meillä oli Jesse-niminen koira. Jätin Jessen raapimisjäljet ovenkarmiin. Niissä näkyy eletty elämä, Annu kertoo.

Myös ikkunanpielet jätettiin tummiksi, kuten 80-luvulla tapana oli.

Joka paikasta kumpuilevat muistot ovat yksi erikoisuus, jos päättää muuttaa omaan lapsuudenkotiinsa aikuisena. Ennen kaikkea Annu on tyytyväinen, että ihan selviä käytännön etuja löytyy.

Isän rakentama talo

Tiilitalon rakensivat Annun vanhemmat 80-luvulla, ja Annu sisaruksineen vietti siinä koko lapsuutensa. 19-vuotiaana Annu muutti omilleen Etelä-Suomeen, tapasi puolisonsa Jari Niirasen, sai kaksi lasta ja työskenteli sirkustaiteilijana ja sirkustaiteen ohjaajana pitkää työpäivää paahtaen.

Kun Annun äiti kuoli vuonna 2012, isä jäi taloon yksin asumaan. Tarina oli tavallinen: ikääntyvälle isälle 110-neliöinen talo pihoineen oli liian iso hoidettavaksi. Nelihenkiselle perheelle ja kahdelle koiralle se sen sijaan olisi juuri passeli. Perusteellisen pohdinnan jälkeen vuonna 2016 Annu ja Jari päättivät ostaa talon itselleen ja muuttaa takaisin Rovaniemelle.

– On järkevää asua isän rakentamassa ja remontoimassa talossa, Annu kertoo.

– Talon historia on meillä kokonaan tiedossa. Isä pystyy sanomaan kaiken, mitä taloon on vuosien varrella tehty. Häneltä pystyy myös kysymään neuvoa, mitä tahansa talon hoidossa tuleekaan eteen. Hän tuntee sen kuin omat taskunsa.

Lattioista näkyi hauskasti eri aikakausien trendejä. Näkyi aina, minä vuonna isä ja äiti ovat remontoineet mitäkin.

– Isä tulee myös tosi mielellään tänne hoitamaan taloa ja koiria, jos lähdemme vaikkapa reissuun. Tai jos meillä menee töissä myöhään, voimme kovilla pakkasilla soittaa isälle, että käytkö lämmittämässä leivinuunin. Hänestä on mieluisaa pitää talosta yhä huolta, vaikka hän asuukin keskustassa. Siellä hänellä ei ole leivinuunia, Annu jatkaa.

Päätös muuttaa takaisin Annun lapsuudenkotiin ei suinkaan ollut helppo. Olivathan Annu ja Jari jo asettuneet Tuusulaan: he olivat juuri rakentaneet omakotitalon. Annu kiersi Etelä-Suomessa opettamassa sirkustaidetta ja esittämässä ilma-akrobatiaa teattereissa, ja Jari puolestaan kiersi maailmalla erilaisten bändien rumputeknikkona, esimerkiksi Amorphiksen, Childern of Bodomin ja The Rasmuksen kanssa.

Aikaa elää elämää

Pariskunnan asuntolaina oli Tuusulassa kuitenkin tapissa. Töitä oli pakko tehdä maksimaalinen määrä, jotta asuntolainan lyhennyksen pystyi joka kuukausi maksamaan. Rauhaa ja omaa tilaa arvostava Annu ei pitänyt siitä, että Tuusulassa kaavoitus oli tiukkaa ja talot rakennettiin vieri viereen.

– Katselimme naapureiden kanssa toisiamme ikkunasta. Piti laittaa verhot kiinni, jos halusi omaa tilaa, Annu kertoo.

Muutto Rovaniemelle näyttäytyi hyvänä vaihtoehtona. Kauempana pääkaupunkiseudulta, pienemmässä kaupungissa asuntojen hinnat olisivat puolet halvempia. Ei olisi niin hengenhätä ottaa vastaan kaikkea mahdollista työtä. Jäisi enemmän vapautta valita mieluisat sirkustaiteilijan työt, ja jäisi aikaa myös olla lasten kanssa.

Plussaa oli, että luonto oli Rovaniemellä lähempänä ja kaavoitus väljempää.

– Etelässä meitä vaivasi talven puute. Ei ollut ikinä varmuutta siitä, että saadaan lunta, Annu sanoo.

Tuli vuosi 2016. Vanhempi lapsista oli täyttämässä seitsemän ja menossa samana vuonna kouluun. Vielä ehtisi muuttaa niin, ettei lapsen tarvitse vaihtaa koulua. Ratkaisevaa oli, että Annu sai kutsun Rovaniemen teatteriin vierailevaksi esiintyjäksi puolen vuoden ajaksi.

– Vierailuni aikana vahvistui, että kyllä me haluamme muuttaa Rovaniemelle pysyvästi.

Pariskunta teki tarjouksen toisestakin rovaniemeläisestä talosta, mutta oikeasti he tiesivät koko ajan, että haluaisivat kaikkein eniten Annun lapsuudenkotiin. Kaupat isän kanssa tehtiin vuoden alkuvuodesta 2017.

Muutto Rovaniemelle tuntui mukavalta ja helpottavalta. Pöykkölän kaupunginosassa saman kadun varrella asuivat vanhat tutut naapurit. Vastassa oli rauhallinen yhteisö.

Parasta oli tietynlainen jatkuvuuden tuntu.

– Minusta on mukavaa, että tärkeät paikat pysyvät suvun sisäpiirissä, Annun puoliso Jari sanoo.

Leikit ja piilopaikat

Annu näytti lapsilleen, Liljalle ja Viktorille, talon parhaat piilopaikat, jotka hän muisti omasta lapsuudestaan. Hän näytti, miten talon matalalta katolta hypitään korkean lumivallin päälle. Remontoidessa tunteelliset muistot tulvivat mieleen: ulkoseinässä näkyivät vieläkin jäljet, jotka tulivat, kun Annu veljensä kanssa heitteli pienenä savikakkuja seinään. Savi imeytyi kätevästi tiiliseinään.

– Vanhemmat olivat siitä aika vihaisia, Annu muistelee huvittuneena.

Kylpyhuonetta purkaessa nostalgisia tunteita herättivät sininen ja ruskea wc-pönttö. Annu muistaa, kuinka isä kokosi kylpyhuonetta ja wc:tä talon rakennusvuosina 1980-luvulla.

– Leikimme sisarusten kanssa wc-pönttöjen päällä formulaa ja halkaisimme toisen niistä. Vanhemmat joutuivat ostamaan uuden.

Enemmän tilan tuntua

Nyt tilalla on moderni wc-pönttö. Kylpyhuoneessa oli ennen paljon hukkatilaa, mutta Annu ja Jari remontoivat sen toimivammaksi. Siellä on nyt esimerkiksi kaksi suihkua.

Asunnon muokkaamisessa pariskunnalle oli tärkeää tilan ja avaruuden tuntu, samalla tavalla kuin Tuusulaan rakennetussa talossa. Siksi keittiön ja olohuoneen välinen seinä purettiin, ja kattopaneelit maalattiin valkoisiksi.

– Lattioista näkyi hauskasti eri aikakausien trendejä. Näkyi aina, minä vuonna isä ja äiti ovat remontoineet mitäkin, Annu kertoo.

Pari päätti kuitenkin tehdä lattioista johdonmukaiset. Kaikkialle laitettiin vaaleaa laminaattia.

– Se oli tismalleen sama materiaali kuin Tuusulan talossa oli. Tuli paljon samaa ilmettä, Annu sanoo.

Ressu-kultainennoutaja ja Aslan-alaskanmalamuutti saivat samalla hyvän temmellysalustan, sillä laminaatti kestää hyvin koirienkin elämäntyyliä.

Sukupolvien yhteys

Perheen lapset saivat omat huoneensa talosta, jossa on 110 neliötä, kolme makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Viktorille maalattiin ”palloseuran sininen” huone ja Liljalle mintunvihreä. Viktor asettui itse asiassa samaan huoneeseen, jossa pappa tapasi aikanaan tehdä käsityöläisoptikon työtä.

– Tämäkin on hyvä puoli, että sukupolvien välinen yhteys säilyy. Isäni ja lapseni ovat tosi läheisiä, sillä isä vierailee vanhassa kodissa usein, Annu kertoo.

Remontoiminen oli pariskunnasta hauskaa ja jopa terapeuttista. Hyvin mieleen jäi se, että keittiöremontin aikana perhe hommasi väistötiloiksi pihalleen asuntovaunun.

– Se oli hauskaa retkeilyä, jota teemme silloin tällöin vieläkin.

”Entä, jos löytyy hometta?”

Annua ja Jaria jännitti vanhan talon ostossa ainoastaan se, löytyisikö remontoidessa hometta tai muuta yllätyksiä.

–Paljastui oikein terve talo, Annu kertoo. 1980-luvun talo on rakennettu hiekkakorokkeen päälle, ja ilmanvaihto on painovoimainen. Talosta löytyy myös kunnon kivijalka, eli riskirakenteina tunnettua valesokkelia tai tasakattoa talossa ei onneksi ole.

Jari ja Annu nauttivat siitä, että nyt kun asuntolainan summa pieneni, elämässä on tilaa olla ja hengittää. Perheen rakkaisiin harrastuksiin, lasketteluun ja hiihtoon, on runsaasti mahdollisuuksia pohjoisessa. Talvisin Jari toimiikin hiihdon opettajana Ounasvaaralla. Annu tekee sirkustaiteilijan ja kulttuurituottajan työtä, mutta nyt ei ole jokaista epämielenkiintoista työtehtävää pakko ottaa vastaan.

Vanhempien rakentama talo ei ole mitään kertakäyttötavaraa.

– Tämä on sellainen talo, josta kannattaa pitää huolta mahdollisimman pitkään.