Lapsilisät ja sijoittaminen herättävät voimakkaita tunteita. Osa ihmisistä kokee, että lapsilisien käyttäminen rahastoihin ja osakkeisiin on epäeettistä. Järjestelmä on luotu lapsiperheiden tiukan talouden tueksi, ei pörssikeinottelun välineeksi. Mutta arvatkaapa mitä? Maailma on muuttunut.

Keskiluokkaisilla perheillä on käytössään enemmän varallisuutta kuin koskaan aiemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että rahaa jää elämisen jälkeen usein myös säästämiseen ja sijoittamiseen. Lapsilisät eivät ole suurelle kansaosalle enää elintärkeä tulonlähde. Toisin oli 90-luvun lama-Suomessa.

Omassa lapsuudessasi lapsilisät kuluivat sataprosenttisesti elämiseen, sillä yksinhuoltajataloudessa raha oli jatkuvasti tiukalla. Lapsilisät saattoivat hyvinkin olla ainoat varat, joita kuukausitasolla oli varaa käyttää ruoan ostamiseen.

Lisää leluja lapsena vai osakepotti aikuisena?

Muistan kuinka kuuntelin kateellisena lukioikäisiä luokkatovereitani, jotka saivat 18 vuotta täytettyään käyttöoikeuden lapsuudessa avatulle säästötilille. Siellä saattoi levätä useiden kymppitonnien potti, joka auttoi keskiluokkaisen perheen vesaa oman elämän alkuun.

Kotona annetusta talouskasvatuksesta riippuen rahat käytettiin joko makeaan elämään tai oman asunnon käsirahaksi. Valitettavan usein varannot tuntuivat menevän autolla ajeluun ja hampurilaisten järsimiseen.

Tuota taustaa vasten on ymmärrettävää, että julkinen keskustelu lähtee helposti laukalle ja syyttävä sormi osoittaa lastensa vaurastumista ajatteleviin vanhempiin. Erilaisista taloustaustoista tulevat lapset ovat helposti eriarvoisessa asemassa. Toisaalta niin on ollut aina.

Entä jos käännetään asetelma toisin päin. Haluaisiko lapsi pitkällä tähtäimellä itselleen mieluummin mukavan potin rahastojen ja osakkeiden muodossa, vai muutaman lisälelun kuukaudessa? Luultavasti suuri osa valitsee ensimmäisen vaihtoehdon.

Taloudellinen epätasa-arvo on periytyvää sorttia. Hyvin toimeentulevista perheistä tulee usein hyvin toimeentulevia lapsia ja toisin päin. Oman jälkikasvunsa taloudellista asemaa voi kuitenkin parantaa pienillä toimenpiteillä, jotka ovat kenelle tahansa mahdollisia.

Säästämisessä ja sijoittaminen vaikeinta on aloittaminen. Ennen kaikkea silloin kun tuntuu, että rahat ovat tiukalla. Sadan euron tai jopa viidenkympin sivuun laittaminen saattaa pienellä budjetilla tuntua suurelta. Siksi summa kannattaa muokata omalle taloudelle sopivaksi. Pari kymppiä on parempi kuin ei mitään. Säästösumma kannattaa automatisoida, jolloin se napataan tililtä vaikka palkkapäivänä.

Säästäminen kiinnostaa entistä enemmän

OPn säästämisen ja sijoittamisen johtaja Katja Taposen mukaan säästäminen on kasvussa. Monella on varaa laittaa rahaa sivuun sekä itselleen että jälkikasvulleen. Lapselle säästämisessä‍ keskimääräinen summa on sadan euron tuntumassa.

– Mitään tarkkoja tilastoja tästä ei ole olemassa, mutta tyypillisesti ihmiset säästävät lapsilisän verran, toteaa Taponen.

Tilille säästämisen sijasta Katja Taponen rohkaisee miettimään muita vaihtoehtoja kuten rahastoja ja osakkeita. Erityisesti matalien korkojen aikana inflaatio on aina suurempi kuin tilin korko. Sijoittamisessa on toki aina olemassa riskejä, mutta pitkällä tähtäimellä ja hyvällä hajautuksella ne jäävät kohtuullisiksi. Kun sijoitusajaksi otetaan lapselle säästämisessä 15-20 vuotta, on riski rahojen menettämiselle pieni.

– Toki riski on aina olemassa, mutta kovin todennäköisenä en sitä pidä. Esimerkiksi OP-Rohkea -rahastossa sijoitus on hyvin hajautettu.

Osake- ja rahastosijoittamispäätökset ovat aina riippuvaisia omasta riskinsietokyvystä. Mitä suurempi sijoituksen osakepaino on, sitä enemmän on mahdollista saada tuottoa. Lasten kohdalla säästöaika on usein pitkä, joten sijoittamisessa kannattaa ottaa enemmän riskiä eli osakepainoa, jos on samalla valmis sietämään suurtakin arvonvaihtelua matkan varrella.

Rahat käyttöön täysi-ikäisenä

Lähtökohtaisesti lapselle säästäminen loppuu siinä vaiheessa kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. Rahastot ovat henkilökohtaisia ja lapsen täyttäessä 18 vuotta, tulee hänestä laillisesti rahasto-omaisuutensa haltija. Siihen saakka omaisuuden hallinta on vanhempien vastuulla.

Yksi vaihtoehto on sijoitusvakuutus omissa nimissä ja lapsi edunsaajana. Tuolloin lapsi ei automaattisesti saa omaisuutta käyttöönsä täysi-ikäisenä.

Monen lapsen vanhemmalla varmasti käy mielessä kauhuskenaario, jossa rahat käyttöönsä saanut täysi-ikäinen laittaa elämänsä ranttaliksi ja juhlii omaisuutensa taivaan tuuliin muutamassa kuukaudessa. Se toki on jokaisen oma valinta, mutta Katja Taponen korostaa vanhempien roolia kasvattajana.

– Katselemme oman 15-vuotiaani kanssa sijoituksia netissä ja annan hänen tehdä sijoituspäätöksiä itse. Summat eivät ole isoja, mutta esimerkiksi synttärilahjoilla hän on ostanut osakkeita. Tällä tavalla lapsi kiinnostuu sijoittamisesta ihan eri tavalla.

Oman talouden hallintaa harjoitellaan nykyään myös koulussa. Yhteiskuntaopin tunnilla saatetaan kokeilla sijoittamista ja opettajat kannustavat oppilaita käyttämää rahojaan järkevästi. Sen kautta lapset ja nuoret kiinnostuvat itse taloudestaan ja tulevaisuudestaan.

Kuinka paljon lapselle saa säästää?

Mikäli lapselle säästäminen kiinnostaa, millaisia summia jälkikasvulleen saa säästää ilman veroseuraamuksia? Lapsilisien kanssa ongelmaa ei synny, sillä vuositasolla se jää reippaaseen tuhanteen euroon. Kolmessa vuodessa jälkikasvulle saa siirtää 4 999 euroa ilman lahjaveroa.

Lahjaveroraja on antajakohtainen, joten molemmat vanhemmat, isovanhemmat tai vaikka kummit saavat kaikki lahjoittaa lapselle turvallisesti reilut sata euroa kuukaudessa. Isovanhemmat ovatkin nykyään monesti yhtä suuressa roolissa lapsille säästämisessä kuin vanhemmat, sillä heillä on usein enemmän väljää taloudessa.

OP:n säästämisen ja sijoittamisen johtaja Katja Taponen muistuttaa vielä, että säästämistä ei kannata viedä äärimmäisyyksiin vaan jättää varoja myös elämiseen. Hän itse muistelee käyttäneensä nuorena rahansa vain ja ainoastaan kuluttamiseen, mikä on jälkikäteen kaduttanut. Jos säästämisen olisi aloittanut jo nuorena, olisi nyt vaurastumisen eteen tehtävä työmäärä huomattavasti pienempi.

Suomen taloudessa on nähtävissä piristymisen merkkejä. Talousvaikuttajat julistavat Suomen BKT:n kasvavan vuonna 2017 ennusteesta riippuen n. 1,5% ja kuluttajien luottamus omaan talouteensa on pitkästä aikaa positiivinen. Tämä näkyy myös säästämisessä.

– Säästövaraa tuntuu olevan enemmän.

Kun taloudessa eletään yleisesti epävarmoja aikoja, eikä tulevaisuutta voi juuri täysin ennustaa, ovat useat vanhemmat halunneet ajatella lapsiensa tulevaisuutta. Yleinen ajatus tuntuu olevan, että lapsella tulisi olla paremmat lähtökohdat elämään kuin itsellä.

Säästäminen on erinomainen keino varautua tähän ja turvata lapselle hyvät lähtökohdat oman talouden rakentamiseen. Vaurastumiseen Katja Taposella on varsin mielenkiintoinen ajatus.

– Jos säästää lapselle satasen kuussa täysi-ikäisyyteen saakka ja tuottoa tulee kuuden tai jopa seitsemän prosentin verran, niin eläkeikäisenä lapsella voi olla lähemmäksi miljoonan potti.

Kuulostaa mielenkiintoiselta visiolta. Harmi vain, että melko harva on raha-asioiden hoidon suhteen ihan niin kärsivällinen.

Säästä lapselle fiksusti. Näin pääset alkuun.‍