Merkintäoikeusanti – mistä on kyse?
Pörssiyhtiöille voi syntyä tarve kerätä uutta pääomaa osakkeenomistajiltaan tai uusilta osakkeenomistajilta. Yksi tapa uuden pääoman hankkimiseksi on niin sanotun merkintäoikeusannin (eng. ”rights issue”) järjestäminen.
Merkintäoikeusanti tarkoittaa osakeantia, jossa yhtiön nykyisille osakkeenomistajille annetaan oikeus merkitä uusia osakkeita.
Menetelmä kohtelee kaikkia osakkeenomistajia yhdenvertaisesti, sillä kukin osakkeenomistaja saa oikeuden merkitä tietyn määrän liikkeelle laskettavia uusia osakkeita suhteessa vanhaan omistukseensa. Mikäli osakkeenomistajien merkintäoikeudesta poiketaan, on kyseessä niin sanottu suunnattu osakeanti (eng. ”directed share issue”).
Miten merkintäoikeusanti etenee?
Merkintäoikeusanti alkaa tyypillisesti siten, että uutta pääomaa tarvitseva pörssiyhtiö ilmoittaa pörssitiedotteella suunnittelevansa merkintäoikeusannin järjestämistä. Hieman myöhemmin julkaistaan merkintäoikeusannin ehdot, josta selviää sijoittajan kannalta keskeiset tiedot, kuten
- merkintäsuhde eli kuinka monta uutta osaketta vanhat osakeomistukset oikeuttavat merkitsemään
- merkintähinta eli mihin hintaan uudet osakkeet tarjotaan merkittäväksi
- prosessin etenemisen kannalta keskeiset päivämäärät.
Merkintäoikeusannissa yhtiön osakemäärä kasvaa enintään uusien liikkeelle laskettavien osakkeiden määrän verran. Tyypillisesti annin ehdoissa kerrotaan, mikä on yhtiön uusi enimmäisosakemäärä merkintäoikeusannin jälkeen. On mahdollista, että yhdellä merkintäoikeudella voi merkitä enemmän kuin yhden osakkeen.
Miten merkintäoikeusanti vaikuttaa osakkeen arvoon?
Merkintäoikeusannissa vanhoihin osakkeisiin liittyy merkintäoikeus, joka on kiinni osakkeessa tiettyyn päivämäärään saakka. Kun ehdoissa mainittu osakkeen ensimmäinen kaupankäyntipäivä ilman merkintäoikeuksia koittaa, irtoaa osakkeesta merkintäoikeus. Tämän seurauksena osakkeen hinta pörssissä voi laskea, riippuen tarjottavien uusien osakkeiden määrästä ja merkintähinnasta.
Teoreettisesti osakkeen uuden hinnan tulisi merkintäoikeuden irtoamisen jälkeen heijastaa liiketoiminnan markkina-arvoa ennen merkintäoikeusantia sekä huomioida annilla kerättävä pääoma ja annin myötä kasvava osakemäärä. Merkintäoikeuden irtoamisen ja merkintäoikeusannin laimennusvaikutuksen huomioiva osakekurssi onkin usein alhaisempi kuin yhtiön vanhaan osakemäärään perustunut osakekurssi.
Sijoittajan on kuitenkin tärkeä huomata, että osakkeen näennäinen hinnan lasku merkintäoikeuden irtoamisen jälkeen ei kuitenkaan tarkoita, että omistuksen arvo olisi välttämättä muuttunut - osakkeesta irronneella merkintäoikeudella on yleensä taloudellinen arvo ja se pysyy osakkeenomistajan omistuksessa merkintäoikeuden irtoamisen yhteydessä.
Osakkeenomistaja päättää osallistuuko antiin vai ei – merkintäoikeuden voi myös myydä
Vaikka merkintäoikeus antaa oikeuden osallistua antiin uusien osakkeiden merkinnän kautta, ei merkintäoikeuden saaminen kuitenkaan velvoita sijoittajaa merkitsemään uusia osakkeita. Mikäli sijoittaja ei halua osallistua antiin, voi hän myydä saamansa merkintäoikeuden pörssissä muille sijoittajille.
Toisaalta, mikäli sijoittaja haluaa osallistua antiin mutta ei entuudestaan omista osakkeita, voi hän joko ostaa markkinoilta kaupankäynnin kohteeksi tulevia merkintäoikeuksia tai osakkeita ennen kuin niistä on irronnut merkintäoikeus.
Osakkeenomistajan on reagoitava tilanteeseen joko käyttämällä merkintäoikeudet tai myymällä ne markkinoilla. Mikäli sijoittaja ei tee mitään, erääntyvät merkintäoikeudet arvottomina ehdoissa mainitun aikaikkunan puitteissa. Osakeannin järjestävät toimivat osakeantiin liittyvissä kysymyksissä sijoittajan apuna ja lähettävät lisätietoa, josta selviää annin vaiheet ja tarvittavat toimenpiteet.
Artikkelissa on toiminut asiantuntijana OP:n analyytikko Joonas Häyhä.
Lue myös: